Kotiäitikomennus

 Unkarin lokakuu on näyttäytynyt meille hyvin sateisena ja ankeana sään suhteen. Muuten elämä on ollut mukavan tekemisen täyteistä, ja uudet ja jo vanhemmatkin tuttavuudet tehneet olon kotoisaksi täällä entisten verkostojen ulottumattomissa. Toki whatsapp-videopuhelut Suomeen laulaa säännöllisesti, joten mummot ja pappa ovat säilyneet kyllä lasten mielissä ja arjen kuulumisissa hyvin. Kun vuosi sitten marraskuun puolivälissä saavuimme tänne, otti Unkari meidät vastaan  auringonsätein ja myöhäissyksyn lämmöllään. Mittarin lukemat taisivat ylittää 15 astetta jatkuvasti, ja hipoa sitä 20 astettakin jatkuvasti. Muistan tyttöjen juoksennellut suojaisella takapihallamme teepaitasillaan ensivisiitillämme uudessa kodissamme. Joten nyt tämä jo toista viikkoa jatkuva sadekausi lyö märkää rättiään naamaamme oikein kirjaimellisesti. Onneksi esikoisen luokkatoverin ihana äiti on hoitanut koulukuljetukset kuluneella viikolla, koska itse en autoa aja. Kun olemme kaikki täällä samassa tilanteessa, kau