Kotiäitikomennus

Torstai Herään kello 5.15 ilman herätyskelloa. Olemme luvanneet olla vastaanottamassa muuttokuormaamme uudessa kodissa kahdeksan maissa. Olimme eilen erään suomalaisperheen luona syömässä ja juhlistamassa mieheni tervetuliaisia ja hänen edeltäjänsä läksiäisiä. Illalla hotellille palatessamme olikin jo kiire saada lapsia nukkumaan, joten tässä on vielä matkalaukut pakkaamatta. Lastenkin herättyä menemme vielä yhdelle hotelliaamiaiselle. Lasten riemuksi hotelli on koristeltu yön aikana jouluasuun, ihastelemme kuusta ym. joulukoristeita. Aamiainen sujuu kerrankin melko mukavasti, vaikka kaipaankin jo kotirutiineja aamupuuroineen ym. Tuntuu että kuopuksen tintturointiin voisi olla paras lääke tämän arjen rauhoittuminen. Hotellin joulusomistusta Kiiruhdamme kahdeksaksi asunnolle, odottaaksemme muuttorekkaa vielä melkein tunnin. Lapset riehuvat tyhjässä asunnossa ja katselevat Youtubesta videoita. Muuttorekka saapuu!  Rekan saavuttua alkaa tapahtumaan ripeään tahtiin. Muutt

Jatkan päiväkirjamaisten postausten sarjaa, koska on kiva että itsellekin jää muistoja näistä komennuksen ensihetkistä. Torstai Heräilemme ajoissa, ja käymme hotelliaamiaisella, josta löytyy mieluisaa haukattavaa kaikille. Jopa tällä hetkellä ruuasta nirsoileva kuopus mutustaa muutaman lusikallisen jugurttia, tai siis "kuttattaa", kuten hän itse sanoo. Mukavaa itsekin nauttia valmista aamiaista ja vain olla. Hotellimme on nimeltään Villa Classica, ja huoneistomme on mielestäni oikein toimiva täksi viikoksi, kun odottelemme täällä muuttokuormaa. Huoneistosta löytyy mm. kuivaava pyykinpesukone sekä astianpesukone. Molemmat ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa. Aamiaisen jälkeen lähdemme tutustumaan uuteen kotikyläämme. Miehenikin on saanut tämän päivän vapaaksi, joten hän kierrättää meitä kylällä jo muutaman täällä vietetyn viikon antamalla rutiinilla. Pápa antaa meille parastaan, viime viikot on kuulema satanut, mutta nyt on oikein kaunis aurinkoinen päivä. Katselemme

Tiistai Saimme koko tyttökolmikko nukuttua hyvät yöunet isomummolassa. Varmaan edellinen hyvin valvottu yö teki tehtävänsä, kun "vieraassakin" paikassa uni tuli niin helposti. Aamulla keiteltiin mummon kanssa puurot ja kahvit, sekä kutsuttiin isänikin kahville. Kymmenen aikoihin mummo lähti jumppaamaan (moniko jaksaa vielä 89-vuotiaana?), ja me tytöt suunnattiin viimeistä kertaa Suomen kotia kohden, aikeinamme päästä siivoamaan asuntoa mukaan hälytettyjen mummojen, eli äitini ja avoanoppini kanssa. Perille päästyämme huomasimme, ettei ollut vielä toivoakaan mahtua siivoamaan sinne muuttomiesten hommien keskelle. No ei kun taas kerran autojen nokat kohti toista olohuonettamme Matkusta. (Asumme lähellä, ja myös työskentelen siellä työssä ollessani, mitkä seikat selittävät ilmeistä paikanvalintaa.) Vähän hodaria ja pehmistä muksuille ja sitten kierreltiin ihastelemassa jouluisia houkutuksia aikamme kuluksi. Matkuksen yläkertaan oli auennut Jouluseikkailu , joka viehätt

Juhannuksen tienoilla saimme tietää pääsevämme komennukselle Unkariin. Aluksi tarkempi lähtöpäivämäärä leijui pitkään avoinna epämääräisenä; "joskus loppuvuodesta, viimeistään vuodenvaihteessa". Lopulta päivämäärä tarkentui, ja nyt on h-hetket käsillä. Mieheni työt Pápassa alkoi jo pari viikkoa sitten. Niinpä minä olen leikkinyt täällä ystäväni sanoja lainaten Arjen Sankaria, ja yrittänyt saattaa kodin muuttokuntoon, ja siistiä sitä välillä myös asuntonäyttöjä varten yms. Kirjoitan nyt muuton kulusta oman postauksensa päivä kerrallaan. Alustava muuttoaikataulu on: asunto pakataan ja tyhjennetään maanantaina,  siivotaan tiistaina ja lennämme Wieniin keskiviikkona. Mieheni hakee meidät sitten kentältä Pápaan. (Jonne on suurinpiirtein yhtä pitkä matka Wienistä kuin Budapestistakin) Marraskuinen Suomi valmistaa meitä Unkarin talveen Lauantai Aloitin viime hetken muuttopuuhat oikeastaan jo lauantaina. Päivän kulutin vielä jouluostoksilla, ja ostelin jotain tarpeellis

Sivuni ystäväkirjaan Ulkosuomalaisten blogit nimisessä facebook-ryhmässä on kulkenut tällainen Ystävänikirja-haaste. Meinasin jo tarttua haasteeseen oma-aloitteisesti,  koska ajattelin olevani vielä niin uusi tekijä ryhmässä, että kukaan hoksaisi minua haastaa. Ihana  Vihreän Saaren Emäntä  Riikka kuitenkin ehti haastamaan minut. Olen otettu! :) Bloginimeni tarina: Olen useita kertoja pyöritellyt blogin aloittamista mielessäni. Usein aikomus on tyssännyt pikkujuttuihin, kuten en ole keksinyt sopivaa nimeä tai selkeää aihetta blogilleni, en kirjoita kyllin oikeakielisesti tmv.  Nyt kun mieheni sai työkomennuksen Unkariin,  ja tämän seurauksena itse päädyn jäämään kotiin hieman pidemmäksi pätkäksi kuin olin alunperin ajatellut, yhdistelin vain nämä asiat bloginimeksi, ja päätin alkaa kirjoittamaan. Muuten se olisi taas kerran jäänyt aikeeksi. (Myös blogin ulkoasun suhteen päätin mennä helpoimman kautta, hiotaan sitäkin sitten joskus, jos osaan) Perusjuttuja Siviilisä

Kun muuttoon on alle kaksi viikkoa aikaa, ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen ystävistä ja ystävyydestä. Sillä niin ihanasti on vuosien mittaan kertyneet ystävät ottaneet yhteyttä sekä nähdäksemme kasvotuksin, että mitä ihanimmin viestein joissa toivotellaan hyvää matkaa ja uutta alkua. Esikoinen askarteli ystävänsä kanssa ystävyyskorut muistoiksi toisistaan kun muutamme.  Minulle on neljässäkymmenessä vuodessa ehtinyt kertyä useita eri kaveripiirejä. Osa juontaa ihan lapsuudesta asti, ja yhden pitkäaikaisimman lapsuusystäväni kanssa juteltiinkin vasta pitkä mesepuhelu. En edes muista milloin oltaisiin viimeksi puhuttu, mutta juttu jatkui kuin oltaisiin viimeksi eilen nähty. Jotkut asiat vaan pysyy. Pitkäaikaisimpaan ja rakkaaseen kaveripiiriini kuulu myös liuta yläasteaikaisia kavereitani. Koen olevani onnekas, kun tämä porukka on säilynyt, ja yhteyttä pidetään yhä säännöllisesti. Porukkaamme kuuluu sekä (jo miehiksi ja naisiksi ajat sitten varttuneita, mutta silti ikuisest

Niin se hujahti, miehen reilun viikon mittainen kotonaoloaika. Tuntuu, että tämä puolitoistaviikkoinen vilahti ihan silmissä, miehellä lähinnä jetlagista toipuen ja virastoasioita ym. hoitaen. Nyt on ilmoitettu esikoinen kouluun. Selvitetty sosiaaliturva-asiat. Tilattu uudet passit ja eurooppalaiset sairaanhoitokortit meille kaikille. On avattu tili kuopukselle (tai no tämä on vielä vaiheessa), laitettu asunto myyntiin, irtisanottu esikoisen kerhopaikka. Tilattu kerhokuvat, varattu viime hetkelle viisvuotisneuvola esikoiselle. Hankittu tärkeimmät joululahjat jätettäväksi pukin kuormaan tänne Suomeen, ja järjestetty esikoiselle kaverisynttärit etukäteen. Huh. Aika perheen kesken on ollut hyvin arkista. Lapset kyllä nauttivat isin läsnäolosta silmin nähden. Onneksi nyt ei ole yhtä pitkä erossaolo edessä kuin viimeksi. Sillä meidänkin muuttopäivä saatiin vihdoin lukkoon lyötyä. Muutamme reilun kahden viikon kuluttua. Kun päivämäärä lopulta tarkentui, tuli ensimmäistä kertaa hiukan