Kotiäitikomennus

 Tervehdys syksyisestä Unkarista. Parin edellisen postauksen verran keskityin Helmet-lukuhaasteeseen, joten palaillaanpas nyt ihan kuulumisten pariin. Tällä kertaa kirjoittelen viime aikaisista kokemuksistani Unkarilaisesta terveydenhuollosta. Koska olemme itse välttyneet isolta K:lta ainakin toistaiseksi (kopkop), en nyt käsittele sen aiheuttamaa kuormitusta paikallisessa terveydenhuollossa. Kovaa se on ollut, ja jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa vilkaista vaikkapa  Sentrooppa Santran sivuilta.    Edellisessä  kuulumispostauksessa  ihmettelin pitkittynyttä sairasteluamme. Pohdin lähteäkö hengitystiespesialistille, mutta onneksi lähdin! Pápan sairaalassa otetusta röntgenkuvasta kävi nimittäin ilmi että podin kuumeetonta keuhkokuumetta. Paikallinen lääkäri määräsi siihen melko tymäkät antibiootit, ja viikko kuurin päättymisen jälkeen matkustin Györiin tapaamaan sitä erikoislääkäriä, pulmonologia. Keuhkokuume oli hävinnyt, mutta merkkejä keuhkoputkentulehduksesta näkyi yhä. (Toivott