Kotiäitikomennus

Kirjoitan tätä myöhään jouluaattoiltana. Jo monta päivää on pitänyt aloittaa, mutta tuntuu ettei minulla ole ollut minuuttiakaan omaa aikaa moneen viikkoon. Tänänkin lapset kävivät ilmeisesti vähän ylikierroksilla,  ja kukkuvat hereillä monta tuntia normaalin nukkumaanmenoajan jälkeen. Mutta joulu. Se löysi kuin löysikin tiensä myös tänne Unkariinkin. Vähän sai tunnelmaa haeskella, ja tuttuja jouluruokia etsiskellä ja valmistella, mutta niin vain joulutunnelmaan päästiin täälläkin. Aattoaamu aloitettiin aukomalla kalentereista viimeiset luukut, ja ovela tonttu oli käynyt tiputtamassa lapsen joulusukkaan vähän kylpytuotteita. Näin lapset aloittivat aaton kylvyllä, ja minä keitin joulupuuroa sillä välin. Edellisiltana olin paistanut meille ruisleipääkin, se maistui hyvälle puuron kera. Aamupäivän aktiviteetteihin kuului pihaleikit. Pulkkamäen puuttuessa ajeltiin polkupyörillä, puhalleltiin saippuakuplia, piirreltiin katuliiduilla, heiteltiin koreja ym. vähän erilaisia jouluakti

Olemme asuneet nyt uudessa kodissamme vajaat pari viikkoa. Asunto alkaa tuntumaan jo kodilta, ja lapsetkin puhuvat jo ihan sujuvasti esimerkiksi  kotiin menemisestä tarkoittaen tätä uutta kotia. Laatikkopinot on madaltuneet selvästi, mutta vielä riittää tekemistäkin. (Miten yhdellä perheellä voikin olla näin paljon tavaraa???) Röykkiö jo purettuja laatikoita autotallissamme. Ensimmäinen viikonloppu uudessa kodissa alkoi vähän nihkeästi. Miehelläni oli tyhyreissu Itävaltaan, joten jäin heti yksin tyttöjen kanssa laatikkovuorten keskelle. Ensimmäinen ruuanlaittokertakin oli ihan fiasko, enkä ollut tekemässä sen vaativampaa gourmeeta, kuin makaronia ja jauhelihakastiketta. Ostamamme jauheliha oli epähuomiossa kalkkunanjauhelihaa, ja se haisi aivan hirveälle. Minä en yleensä ruoalle yökkäile, se on mielestäni hirveän epäkunnioittavaa, mutta tuo haju oli jotain minua puistattavaa. Pastavesi ei meinannut ruveta millään kiehumaan (kun ensin ylipäätään löysin induktioliedelle sopivan pa