Kotiäitikomennus

 Kansainvälistä imetysviikkoa vietetään Suomessa 28.9. - 4.10.2020. Tämän viikon kunniaksi haluan itsekin poiketa hieman normaaleista aiheistani, ja kirjoittaa minulle henkilökohtaisesti hyvin lähellä sydäntä olevasta asiasta, imetyksestä.  Kirjoittaessani imetyksestä, on minun palattava ajassa taaksepäin esikoiseni odotusaikaan kuusi vuotta sitten, ja ehkä jopa vieläkin kauemmas halutessani tutkia ennakko-odotuksiani sekä oletuksiani.  Olin 35 -vuotias saadessani esikoiseni, ja olin tuohon ikään mennessä ehtinyt jo suremaan jääväni lapsettomaksi. Loppuun asti kestävä raskaus itsessään oli minulle siis jo unelmieni täyttymys, mutta imetykselle en liiemmin ollut uhrannut ajatuksiani. Ajattelin kyllä imettäväni, mutta en pitänyt asiaa mitenkään ehdottomana, vaan ajattelin että "imetän jos se onnistuu, jos ei, ruokin pullosta". Ja tämä on minusta edelleen yksiselitteisen järkevä ajatus, sillä lapsen imettäminen ei ole mikään hyvän äitiyden mittari. Lapsen ravinnonsaannin ja muid

 Tervehdys pitkästä aikaa Unkarin alkusyksyn tunnelmista. Syyskuun ensimmäisenä päivänä sääkin tuntui kovin syksyisestä, kuin joku olisi katsonut kalenteriaan ja huomannut syyskuun alkaneen, ja kääntänyt kytkimistään kolean tihkusadesään päälle. Tästä onneksi päästiin säikähdyksellä, ja sittemmin on päästy taas noin kahdenkymmenenviiden asteen lukemiin. Pieni syksyntuntu ilmoilla kuitenkin jo on, aamuisin on viileämpää ja luonnon vehreys alkaa olla jotenkin uuvahtanutta. Tuntuu uskomattomalta, että ihan pian meillä täyttyy täysi vuodenkierto täällä. Eipä muutettaessa arvattu, ettei päästä edes käymään Suomessa koko vuonna, mutta eipä varmaan oltu ihan ainoita jotka eivät osanneet tätä maailmantilannetta ennakoida.  Miehen työmatkaltaan tuomat tuliaiset lievittävät hieman koti-ikävää  Unkarilaiset koulut jatkoivat vasta syyskuun alussa toimintaansa, mutta esikoisemme kansainvälinen koulu alkoi jo 27 elokuuta. Koulussa on voimassa poikkeusjärjestelyt, joita tarkastellaan määräajoin, ja t