Kotiäitikomennus

 Pahoittelut hiljaiselosta blogin suhteen, mutta hiljaista on eloni ollut ihan kaiken muunkin suhteen viimeiset puolitoista kuukautta. Syynä on pitkittynyt sairastelu, joka alkoi elokuun alkupuoliskolla, jonka jälkeen emme täysin tervettä päivää ole nähneet. Heti alkuun pidimme omaehtoisesti kahden viikon kotikaranteenin, jonka aikana emme tavanneet muita kuin paria ystävää, jotka toimittivat sairastuvallemme ruokaa, ja heitäkin vain oven raosta. Lasten isähän oli luonnollisestikin työmatkalla nämä kaksi viikkoa, joten sain nauttia seinille hyppelehtivistä lapsista ihan omatoimisesti, jei! Alkuun kyllä ei jaksanut juuri hypähdellä. :( Näiden kahden viikon jälkeen olo alkoi tuntua jo melko normaalilta, joten rohkenimme takaisin ihmisten pariin. Jäljellä oli enää pientä nenän niiskutusta ja lievää köhää, joita en pitänyt enää vakavina. Ainut vaan, etteivät ne sitten loppuneetkaan, ja yksi kerrallaan meille palaili vakavammat oireet, ja tyttöjen käytyä koulua parisen viikkoa alkoivat oi