Kotiäitikomennus

Asiat muuton suhteen etenee, välillä tuntuu että kovin hitaasti,  mutta sitten huomaan ajan rientäneenkin eteenpäin kuin vaivihkaa. Mieheni melkein seitsemän viikon koulutusmatka jenkkeihin alkaa olla kotimatkaa vaille ohi, vaikka etukäteen se tuntui aivan tuskastuttavan pitkälle. Hän sai tutkintonsa läpi hienosti, vaikka se vaati todella tiukkaa lukemista. En voisi olla ylpeämpi!  Arki on lähtenyt sujumaan kotona hyvin, mutta kieltämättä on ihanaa saada toinen aikuinen taloon edes hetkeksi. Marraskuun alusta hän nimittäin jo lentää Unkariin aloittaakseen työnsä siellä. Me tytöt seuraamme muutaman viikon päästä perästä. Muuttokuume alkaa olla jo aikamoinen. Tälle (tällä erää) viimeiselle soolovanhemmuus viikolle on mahtunut monenmoista vastustusta. Terveydentilani aiheutti säikähdyksen, kun eräänä iltana sänky alkoi "pyörimään", päässä keinutti kuin olisin keinuvalla veneellä  ja silmissäkin musteni välillä. Lääkäri selitti tämän asentohuimaukseksi, jonka tulisi hel

Odotukset postauksessa sanoin palaavani aiheeseen myöhemmin, kertomalla miten odotukset vastasivat todellisuutta. Nyt päätin kirjoittaa toisen tekstin, johon palata sitten myöhemmin. Teen klassisen "My day" -postauksen nyt, ja toisen sitten Unkarissa . Lokakuinen keskiviikkopäivämme Suomessa n.6.30 - 8.30 Vieressäni nukkuva kuopukseni herätti minut n. 6.20. Hän alkaa kinuamaan heti ensitöikseen kännykkääni, koska haluaa soittaa videopuhelun isille. Isin ollessa koulutuksessa Amerikassa, aikaero on yhdeksän tuntia, joten oikein varhaisilla aamupuheluilla tavoitamme hänet sieltä ennen hänen nukkumaan menoaan. Myös unenpöpperöinen esikoinen  taapertaa vierelleni puhelun kuullessaan. Lentopusut kurovat vähän ikävää ja välimatkaa umpeen. Puhelun jälkeen hammaspesut ja vaipanvaihto, sitten alakertaan aamupalalle. Tytöt soittavat nopean puhelun vielä papallekin. Pappa, eli isäni, käy meillä usein aamukahvilla, mutta tänään hän ei pääse. Isosisko laittaa piirretyt pyörimään,

Arki rullailee eteenpäin, ja punaiset ruksit seinäkalenterissa lisääntyy tasaiseen tahtiin. Olemme poteneet pahaa flunssaa, ja on ollut päiviä, kun aamuisin on alkanut laskemaan tunteja siihen, milloin pääsee taas lepäämään. Enimmäkseen ollaan kuitenkin jaksettu ihan hyvin, käyty kivoissa tapahtumissa, kuten viimeksi Kuopion Pelastusopiston avointen ovien päivässä.  Pian ollaan kuitenkin  miehen pitkän koulutusreissun puolivälissä, ja muutto lähestyy myös päivä päivältä. Jännittääkin jo vähän. Kun tässä flunssaillessa tukiverkostot ovat taas levittäneet siipiään, mietityttää millaiseksi arki uudessa maassa muodostuu. Muutenkin mieleen on noussut ajatuksia ja ennakko-odotuksia Unkarista. Ajattelin kirjoittaa niitä tähän hiukan auki, koska voi olla mukava sitten myöhemmin palata näihin, ja katsoa miten odotukset toteutuivat. Asuminen Asumisen puitteet meillä alkaa olla jo selvillä, ja vuokrasopimuksemme astuu voimaan joulukuun alusta. Neliöitä meillä tulee olemaan (reilustikin)