Kotiäitikomennus

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, saimme pari viikko sitten ensimmäisen vierailijan luoksemme Suomesta. Kyseessä oli hyvinkin tuttu vieras, isäni joka oli arjessamme läsnä tiiviisti vielä Suomessa asuessamme. Kirjoittelen nyt vähän lisää vierailun kulusta, ehkä joku saa vinkkejä oman matkansa suunnitteluun. ;) Ennen papan tänne tuloa kyttäilimme hyviä lentotarjouksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Pappa mietti myös muita matkustustapoja tänne päästäkseen, mutta lopulta Ryanairin todella edulliset lennot Lappeenrannasta Budapestiin vetivät pisimmän korren. Jälkiviisaana totesimme kuitenkin, että lopulta yhtä edulliseksi (tai kalliiksi) olisi tullut  lennot Kuopiosta Helsingin kautta Budapestiin tai Wieniin. Tuo Lpr-Budapest lento oli nimittäin perillä niin myöhään yöllä, että isän täytyi ottaa hotelliyö Budapestista ennen kuin jatkoi meille Pápaan. Ja sinne hän matkasi öiseen aikaan uudessa kaupungissa ollessaan luonnollisesti taksilla. Isälle tämä oli kuitenkin ihan

Arki Unkarissa on löytänyt väylänsä, ja koska alkuvuosi on kulunut uusiin rutiineihin opetellessa, on blogin päivittäminen meinannut unohtua. Olen ajatellut että elämämme on niin arkista lapsiperhearkea, ettei siitä riitä kirjoittamista.  Sitten muistutin mieleeni miksi blogin alunperin perustinkaan, juuri pitääkseni ystävät ja sukulaiset mukana arjessamme, kun olemme täällä vähän etäämpänä teistä. Joten tässäpä hieman viime viikkojen kuulumisia. Äidin lukuapulainen Esikoinen aloitti koulutaipaleensa kansainvälisessä koulussa tammikuun alussa. Hän ehti juuri täyttää viisi vuotta loppuvuodesta, joten Suomen mittapuulla koulu alkoi hieman varhemmin. Ihan varsinainen ekaluokka tämä ei kuitenkaan vielä ole, olisikohan esikouluun verrannollinen. Vaikka tiesinkin, että koulu alkaa täällä aiemmin, alkoi se kuitenkin jotenkin "yllättäen", en kokenut sellaisia tunnemyrskyjä mitä monet sanovat kokeneensa lapsiaan ensimmäistä kertaa  koulutaipaleelle saatellessaan.  Toki meitä mo