Kotiäitikomennus

 Jatketaan vielä heinäkuun helteistä.  Viihdyttävän laivaravintolaillan jälkeisenä päivänä lounastimme ravintola Sampossa. Unkarissa esikoinen muisteli kaiholla rapeita muikunpyrstöjä, ja niitähän oli saatava. Hyvin maistui kuten aina, tämä on kyllä oikein "must" käyntikohde Kuopiossa.  Iltapäivällä  oli vuorossa visiitti Siilinjärvelle, kun veimme esikoisen toisen mummon luokse. Tätä oli odotettu, tyttärelläni oli Suomessa asuessamme tapana yökyläillä mummolassa usein, ja ikävä oli ehtinyt kasvaa jo kovin, kun mummokaan ei ehtinyt käydä luonamme Unkarissa ennen koronarajoituksia. Mutta nyt oli luvassa monta yötä mummolassa. Pikkusiskon kanssa piipahdimme vain päiväseltään, pieni kokeilukäynti ennen perjantaista ensimmäistä yökyläilyä. Kuopus ei ole vielä koskaan kolme ja puolivuotiaan elonsa aikana viettänyt yötä erossa minusta, ja tälle lomalle olin päättänyt tuon ensikokeilun ajoittaa, ei kuitenkaan vielä nyt. (Tämä yökyläilyttömyys ei ole ollut mikään tietoinen valinta, s

  Heinäkuun alussa koitti kauan odotettu hetki. Pääsimme matkustamaan lasten kanssa ensimmäistä kertaa Suomeen sen jälkeen kun muutimme Unkariin marraskuussa 2019. Kuten edellisessä postauksessani jo kerroinkin, huolehdin vähän sitä miten lennot menevät yksin lasten kanssa, mutta ihan kohtuullisesti niistäkin selvittiin. Matkamme alkoi taksimatkalla Pápasta Budapestiin. Olimme varanneet mielestäni reilusti aikaa ko. matkaa varten, mutta Budapestin ruuhkat hidastivat matkantekoa sen verran,  että hetken ehdin jo huolestua ehditäänkö sittenkään ajoissa. Koronatilanteen aiheuttama matkustajakato toimi kentällä kuitenkin eduksemme, ja pääsimme check-inin ja turvatarkastuksen läpi jonottelematta. Lapset viihtyivät kentällä katsellen myymälöitä ja ravintoloita, ja lentokin lähti ajallaan. Lennolla pidin maskia kasvoillani paitsi syödessäni, lapsetkin jaksoivat niitä pitää kohtuullisen hyvin. Kello lähestyi Suomen aikaa puoltayötä kun laskeuduimme, ja loppumatkasta kolmevuotias kuopuksemme al