Olemme asuneet nyt uudessa kodissamme vajaat pari viikkoa. Asunto alkaa tuntumaan jo kodilta, ja lapsetkin puhuvat jo ihan sujuvasti esimerkiksi kotiin menemisestä tarkoittaen tätä uutta kotia. Laatikkopinot on madaltuneet selvästi, mutta vielä riittää tekemistäkin. (Miten yhdellä perheellä voikin olla näin paljon tavaraa???)
 |
| Röykkiö jo purettuja laatikoita autotallissamme. |
Ensimmäinen viikonloppu uudessa kodissa alkoi vähän nihkeästi. Miehelläni oli tyhyreissu Itävaltaan, joten jäin heti yksin tyttöjen kanssa laatikkovuorten keskelle. Ensimmäinen ruuanlaittokertakin oli ihan fiasko, enkä ollut tekemässä sen vaativampaa gourmeeta, kuin makaronia ja jauhelihakastiketta. Ostamamme jauheliha oli epähuomiossa kalkkunanjauhelihaa, ja se haisi aivan hirveälle. Minä en yleensä ruoalle yökkäile, se on mielestäni hirveän epäkunnioittavaa, mutta tuo haju oli jotain minua puistattavaa. Pastavesi ei meinannut ruveta millään kiehumaan (kun ensin ylipäätään löysin induktioliedelle sopivan padan), vaikka luulin levyn tohottavan täysillä. Tuomitsin koko induktiolieden ylimainostetuksi ja toimimattomaksi, kunnes myöhemmin selvisi, että 5 ei ollutkaan levyn maksimi, vaan puoliteho vasta. Sen jälkeen on kiehahtanut ruuat nopeammin ja keittäjä vähemmän herkästi. Vika olikin ns. korvien välissä, ei korvissa.
 |
| Maisemakuva keittiön ikkunasta. Jäi nämä ensimmäiset kulinaristiset elämykset kuvaamatta... |
Noh, tuolloin siis odotin puoli tuntia veden kiehumista paistellen haiskahtavaa jauhelihaa. Rupesin lisäämään kermaa, ja edellispäivänä ostamastamme kermatetrasta alkoi lötsähtelemään paksua kermaa pataan. Säikähdin jo, että se(kin) on pilaantunutta. Teki jo mieli heittää koko purkki seinään ja vajota itse lattialle itkemään. Mietin miten pärjään täällä monta vuotta, jos en saa yksinkertaisintakaan ruokaa valmistumaan. Onneksi tarkastelin kermapurkkia uudestaan, ja ilmeni, että sellaista paksua sen kuului ollakin.
Lopulta ruoka valmistui ja lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Itse en pystynyt, vaikkei se haju niin vahvasti valmiista ruuasta tuntunut.
Pian toisen täällä asuvan suomalaisperheen äiti laittoi viestiä, ja hän tuli tyttärensä kanssa iltakahville. Loppuillasta tulikin oikein mukava ja kodikas, ja sen jälkeen kokkailutkin on sujuneet vähän mallikkaammin.
Olemme kierrelleet tyttöjen kanssa tässä lähiympäristössä tutustuen paikkoihin, etsien lähikauppaa ja -postia sekä leikkipaikkoja. Välillä olemme päässeet autokyydillä keskustaan, jossa on kiva leikkipuisto sekä ostoskatu. Maistelimme paikallista herkkua lángosta, joka oli kyllä hyvää, mutta erittäin tuhtia evästä.
 |
| Lángos-kojulla. |
Pääsimme myös pikavisiitille Budapestiin käydessämme rekisteröitymässä siellä. Matka sinne kesti neljä tuntia, sillä moottoritie oli tukossa kolaroineiden rekkojen vuoksi. Lapset alkoivat jo käydä levottomiksi, mutta lopulta liikenne alkoi vetämään.
 |
| Maisemakuvia bussin ikkunan lävitse kuvattuna. |
Tällä reissulla emme valitettavasti juuri kaupunkia nähneet kuin minibussin ikkunasta, mutta pikainenkin silmäys vakuutti, toivottavasti pääsemme pian uudestaan. Lounaalla kävimme suuressa WestEnd City Centerissä, jossa ihastelimme silmät selällään hienoja jouluesillepanoja ja kiinnostavia kauppoja. Shoppailuun ei kuitenkaan nyt ollut aikaa, eikä oikeastaan tarvettakaan, mutta kiva tuonne olisi kyllä päästä kiertelemään ajan kanssa.
 |
| Vesiputous kauppakeskuksessa ihmetytti. |
Myös Suomen itsenäisyyspäivä mahtui tähän ensimmäisten viikkojemme sisään. Juhlistimme tätä ottamalla osaa miehen työpaikan puolesta järjestettyyn lasten joulujuhlaan. Tapahtuma oli ihan mukava, teimme kivoja askarteluja ja taikuri viihdytti lapsia. Ainut miinus siitä, että illan pääohjelmanumero, joulupukin tapaaminen oli tehty piinallisen pitkäksi. Lapset kutsuttiin nimillä paikalle, ja kun lastemme nimet sattuivat olemaan listan häntäpäässä, oli jännitys purkautunut jo turhautuneeseen itkuun oman vuoron koittaessa.
 |
| Tässä vaiheessa ei vielä jännittänyt. |
 |
| Esikoisen kanssa askarrellut kuusenkoristeet. |
Kotiin ehdimme vasta sen verran myöhään, etten ehtinyt sytyttää kahta kynttilää ikkunalle. Korvasin sen kattamalla pöytään siniset Kivi-tuikut valkoiselle lautaselle. Muuten illallisemme olikin perinteistä suomiruokaa, tortilloja. Hahah. Lasilliset kuohuvaa kuitenkin kohotettiin 102-vuotiaalle isänmaalle silmäillen samalla linnanjuhlia, kuten kunnon suomalaisten kuuluukin. ♡
 |
| (Kuvan on suunnitellut ystäväni Sina. Ethän lainaa sitä ilman lupaa.) |
Kommentit
Lähetä kommentti