Kirjoitan tätä myöhään jouluaattoiltana. Jo monta päivää on pitänyt aloittaa, mutta tuntuu ettei minulla ole ollut minuuttiakaan omaa aikaa moneen viikkoon. Tänänkin lapset kävivät ilmeisesti vähän ylikierroksilla, ja kukkuvat hereillä monta tuntia normaalin nukkumaanmenoajan jälkeen.
Mutta joulu. Se löysi kuin löysikin tiensä myös tänne Unkariinkin. Vähän sai tunnelmaa haeskella, ja tuttuja jouluruokia etsiskellä ja valmistella, mutta niin vain joulutunnelmaan päästiin täälläkin.
Aattoaamu aloitettiin aukomalla kalentereista viimeiset luukut, ja ovela tonttu oli käynyt tiputtamassa lapsen joulusukkaan vähän kylpytuotteita. Näin lapset aloittivat aaton kylvyllä, ja minä keitin joulupuuroa sillä välin. Edellisiltana olin paistanut meille ruisleipääkin, se maistui hyvälle puuron kera.
Aamupäivän aktiviteetteihin kuului pihaleikit. Pulkkamäen puuttuessa ajeltiin polkupyörillä, puhalleltiin saippuakuplia, piirreltiin katuliiduilla, heiteltiin koreja ym. vähän erilaisia jouluaktiviteetteja.
Sitten sisälle, kuopus päiväunille ja muut alettiin valmistautumaan jouluruokaan ja joulupukin tuloon. Eli viime hetken siivoiluja, vaatteiden vaihtoa ja äidille pieni hermoromahduskin. (Kai kaikkien muiden lapset pukeutuu ilolla juhlavaatteisiin, ja kotikin siivoaa itse itsensä?) Tästäkin selvittiin, mies yleensä säilyttää hermonsa näissä tilanteissa, ja itsekin tajuan, joskin pienellä viiveellä, ettei se joulu siitä kärsi, vaikkei kaikki olisi tahratonta eikä tiptop. Itselleenhän sen riman asettaa, lapsien joulu olisi joulu, vaikkei pingottaisi yhtään.
Pian kuuluikin kilikellon kalkatusta, ja joulupukki saapui kuin saapuikin meille! Onneksi osoitteenmuutosilmoituksemme oli kiirinyt ajoissa korvatunturille joulukuisesta postilakosta huolimatta. Laulettiin vähän, ja jututettiin pukkia. Esikoista jännitti kovasti, pienempää vähemmän, ja hän reippaasti kävikin halailemassa ja uskaltautui syliinkin. Paketit jaettiin, ja toivotettiin pukki jatkamaan matkaansa muiden lasten luokse.
Vihdoin lapset pääsivät aukomaan mieluisia pakettejaan, ja minä ryhdyin kattamaan ruokia pöytään. Jouluruuat maistuivat, ja mahat pullollaan vietimme iltaa vielä uusia leluja tutkien ja pelejä pelaillen. Illalla ei uni tosiaan meinannut tulla lapsille millään, mutta kun nukkumatti vihdoin veti pidemmän korren, maisteltiin me aikuiset vielä hieman juustoja, konvehteja ja lasilliset kuohuvaa, ja katselimme uutta joulusarjaa tv:sta.
Mukava aattoilta, sopiva sekoitus tuttuja ja uudempia perinteitä, sekä lievää stressailua että mukavaa ja rentoa löhöilyä. Joulupäivälle saimme kutsun syömään ystävien luokse. Näin ensimmäinen joulu poissa Suomesta sujui lopulta oikein hyvissä merkeissä. Hiukan kaipailin lunta ja pakkasta, muttei ne nyt viime vuosina ole Kuopion korkeudellakaan itsestäänselviä olleet.
Hyvää joulua kaikille, ja onnea uudelle vuosikymmenelle!
Mutta joulu. Se löysi kuin löysikin tiensä myös tänne Unkariinkin. Vähän sai tunnelmaa haeskella, ja tuttuja jouluruokia etsiskellä ja valmistella, mutta niin vain joulutunnelmaan päästiin täälläkin.
Aattoaamu aloitettiin aukomalla kalentereista viimeiset luukut, ja ovela tonttu oli käynyt tiputtamassa lapsen joulusukkaan vähän kylpytuotteita. Näin lapset aloittivat aaton kylvyllä, ja minä keitin joulupuuroa sillä välin. Edellisiltana olin paistanut meille ruisleipääkin, se maistui hyvälle puuron kera.
Aamupäivän aktiviteetteihin kuului pihaleikit. Pulkkamäen puuttuessa ajeltiin polkupyörillä, puhalleltiin saippuakuplia, piirreltiin katuliiduilla, heiteltiin koreja ym. vähän erilaisia jouluaktiviteetteja.
Sitten sisälle, kuopus päiväunille ja muut alettiin valmistautumaan jouluruokaan ja joulupukin tuloon. Eli viime hetken siivoiluja, vaatteiden vaihtoa ja äidille pieni hermoromahduskin. (Kai kaikkien muiden lapset pukeutuu ilolla juhlavaatteisiin, ja kotikin siivoaa itse itsensä?) Tästäkin selvittiin, mies yleensä säilyttää hermonsa näissä tilanteissa, ja itsekin tajuan, joskin pienellä viiveellä, ettei se joulu siitä kärsi, vaikkei kaikki olisi tahratonta eikä tiptop. Itselleenhän sen riman asettaa, lapsien joulu olisi joulu, vaikkei pingottaisi yhtään.
Pian kuuluikin kilikellon kalkatusta, ja joulupukki saapui kuin saapuikin meille! Onneksi osoitteenmuutosilmoituksemme oli kiirinyt ajoissa korvatunturille joulukuisesta postilakosta huolimatta. Laulettiin vähän, ja jututettiin pukkia. Esikoista jännitti kovasti, pienempää vähemmän, ja hän reippaasti kävikin halailemassa ja uskaltautui syliinkin. Paketit jaettiin, ja toivotettiin pukki jatkamaan matkaansa muiden lasten luokse.
Vihdoin lapset pääsivät aukomaan mieluisia pakettejaan, ja minä ryhdyin kattamaan ruokia pöytään. Jouluruuat maistuivat, ja mahat pullollaan vietimme iltaa vielä uusia leluja tutkien ja pelejä pelaillen. Illalla ei uni tosiaan meinannut tulla lapsille millään, mutta kun nukkumatti vihdoin veti pidemmän korren, maisteltiin me aikuiset vielä hieman juustoja, konvehteja ja lasilliset kuohuvaa, ja katselimme uutta joulusarjaa tv:sta.
Mukava aattoilta, sopiva sekoitus tuttuja ja uudempia perinteitä, sekä lievää stressailua että mukavaa ja rentoa löhöilyä. Joulupäivälle saimme kutsun syömään ystävien luokse. Näin ensimmäinen joulu poissa Suomesta sujui lopulta oikein hyvissä merkeissä. Hiukan kaipailin lunta ja pakkasta, muttei ne nyt viime vuosina ole Kuopion korkeudellakaan itsestäänselviä olleet.
Hyvää joulua kaikille, ja onnea uudelle vuosikymmenelle!
Kommentit
Lähetä kommentti