Siirry pääsisältöön

Tammi-helmikuun kuulumisia

Arki Unkarissa on löytänyt väylänsä, ja koska alkuvuosi on kulunut uusiin rutiineihin opetellessa, on blogin päivittäminen meinannut unohtua. Olen ajatellut että elämämme on niin arkista lapsiperhearkea, ettei siitä riitä kirjoittamista.  Sitten muistutin mieleeni miksi blogin alunperin perustinkaan, juuri pitääkseni ystävät ja sukulaiset mukana arjessamme, kun olemme täällä vähän etäämpänä teistä. Joten tässäpä hieman viime viikkojen kuulumisia.

Äidin lukuapulainen

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa kansainvälisessä koulussa tammikuun alussa. Hän ehti juuri täyttää viisi vuotta loppuvuodesta, joten Suomen mittapuulla koulu alkoi hieman varhemmin. Ihan varsinainen ekaluokka tämä ei kuitenkaan vielä ole, olisikohan esikouluun verrannollinen. Vaikka tiesinkin, että koulu alkaa täällä aiemmin, alkoi se kuitenkin jotenkin "yllättäen", en kokenut sellaisia tunnemyrskyjä mitä monet sanovat kokeneensa lapsiaan ensimmäistä kertaa  koulutaipaleelle saatellessaan.  Toki meitä molempia jännitti kovasti, mutta mitään itkuja ei itketty tmv. Minua jännitti eniten kieli, miten lapseni saa ilmaistua itseään vieraalla kielellä tarvittaessa. Mitään ongelmia sen suhteen ei kuitenkaan tullut perustarpeiden osalta. Opettaja laittoi heti ensimmäisten päivien jälkeen todella positiivisia viestejä, joissa kertoi lapsemme oppineen nopeasti luokan rutiinit ja osaavan toimia kuten pyydetään.

Pingviini-snacks koulun Funny Food Fridayssa

Ystävystyminen muihin otti hieman pidemmän tovin, ja iltaisin lapsi saattoi surkutella kun ystävät eivät ymmärrä häntä.  Nyt kun koulua on puolitoista kuukautta takana, on ystävyyksiä solmittu jo useampia, ja yksi niistä tuntuu olevan oikein erityisen läheinen. ♡
Kielitaito kohenee myös hurjaa vauhtia, hakiessani lasta koulusta jään usein salakuuntelemaan ja tarkkailemaan etäämmälle kunnes portit aukeavat, ja hyvin hän siellä jo tuntuu juttelevan.

Koulumatka meillä on viisivuotiaalle pitkähkö, etenkin huonommalla säällä, ja sitä tarpoessamme ehdimme hiukan kipuilla ja ottaa yhteenkin. Lapsi purki minuun kiukkuaan jos joutui kävelemään, ja kyllä minuakin välillä säälitti lähteä tarpomaan koululle väsyneen pienen koululaisen mukana. Mutta kerran sitten eräs autoilija pysähtyi tarjoamaan kyytiä, ja vaikka emme tulloin hypänneet kyytiin ryhdyimme koulun pihalla juttusille. Kävi ilmi, että kyseinen perhe asuu aivan vastapäätämme, ja olemme nyt saaneet koulukyytejä jaettua. Välillä me kuljemme heidän kyydillään, ja kun mieheni on vapaalla tai iltavuorossa kuskaa hän, ja naapurin poika saa silloin hypätä meidän kyytiimme.

Koulumatkan varrelta

Itse olen ottanut osaa mieheni työyhteisön puolisoille järjestettyihin tapahtumiin, viimeksi eilen olin Hollannin naisten emännöimällä brunssilla, ja huomenna aion käydä kokeilemassa joogaa täällä. Nämä on mukavia aktiviteetteja joissa tutustuu helposti muihin samassa tilanteessa eläviin ihmisiin. Myös lapsen koulun kautta on helppoa tutustua muihin vanhempiin, erilaisia syntymäpäiväjuhliakin on ollut jo useammat, ja vanhempia pyydetään usein vapaaehtoisiksi erilaisiin koulun tapahtumiin sekä retkiin.

Brunssiherkkuja
Viikko takaperin saimme myös ihkaensimmäisen vieraan Suomesta, kun isäni matkusti luoksemme kylään. Täytyy sanoa että hieman yllätyin että juuri hän pääsi ensimmäisenä tulemaan, isä kun ei oikein lentämisestä perusta. Tytöt olivat niin innoissaan papan tulosta, että kuopuksemme kirjaimellisesti juoksi ympyrää onnesta kuin koiranpentu papan ympärillä. Joka aamu pitää ensitöikseen herättyämme mennä pappa herättelemään, onneksi pappa ei ole aamu-uninen.
Olemme kierrelleet kylällä ja käyneet ravintolassa syömässä, mutta enimmäkseen vaan olleet kotoisasti yhdessä. Suomessa pappa oli iso osa arkeamme, joten lienee kaikille osapuolille ihanaa ja tärkeää saada ylläpitää yhteyttä näin. Myös kuopuksemme syntymäpäivät sattuivat tämän visiitin yhteyteen, oli hauskaa että oli edes yksi sukulainenkin synttäreillä.

Synttärikakun kynttilöiden puhallus

Mieheni joutui lähtemään Suomeen työasioissa, joten päädyimme siirtämään papan paluulentoa viikolla, koska esikoisellakin alkaa nyt talviloma. Voidaan viettää vielä viikon verran papan kanssa, kun hänet nyt kerran tänne saimme.

Isin kanssa kylillä! ♡

Tällaista arkea tänne tällä hetkellä. Lähettelen teille kaikille hyvän ystävänpäivän-toivotukset tässä ohessa, voikaa hyvin, pitäkää yhteyttä.

Ps. Jos on mielessä jotain mistä haluaisitte minun kirjoittavan, saa mieluusti ehdottaa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni