Tervehdys pitkästä aikaa Unkarin alkusyksyn tunnelmista. Syyskuun ensimmäisenä päivänä sääkin tuntui kovin syksyisestä, kuin joku olisi katsonut kalenteriaan ja huomannut syyskuun alkaneen, ja kääntänyt kytkimistään kolean tihkusadesään päälle. Tästä onneksi päästiin säikähdyksellä, ja sittemmin on päästy taas noin kahdenkymmenenviiden asteen lukemiin. Pieni syksyntuntu ilmoilla kuitenkin jo on, aamuisin on viileämpää ja luonnon vehreys alkaa olla jotenkin uuvahtanutta. Tuntuu uskomattomalta, että ihan pian meillä täyttyy täysi vuodenkierto täällä. Eipä muutettaessa arvattu, ettei päästä edes käymään Suomessa koko vuonna, mutta eipä varmaan oltu ihan ainoita jotka eivät osanneet tätä maailmantilannetta ennakoida.
Miehen työmatkaltaan tuomat tuliaiset lievittävät hieman koti-ikävää |
Unkarilaiset koulut jatkoivat vasta syyskuun alussa toimintaansa, mutta esikoisemme kansainvälinen koulu alkoi jo 27 elokuuta. Koulussa on voimassa poikkeusjärjestelyt, joita tarkastellaan määräajoin, ja tarpeen vaatiessa niitä voidaan kiristää tai keventää. Tällä hetkellä isommat lapset on mm. jaettu kahteen ryhmään, joista nuoremmat tulevat koululle aamupäiväksi ja poistuvat lounasaikaan ja jatkavat etäopiskeluna, ja vanhemmat oppilaat opiskelevat aamupäivän itsenäisesti, ja saapuvat lähitunneille iltapäiväksi. Poikkeuksena on kaksi ihan pienimpien ryhmää (oman tyttäreni kindergarten-ryhmä mukaanlukien), jotka ovat koululla koko päivän, tosin hieman lyhennetyn sellaisen.
Ensimmäinen koulupäivä vähän erikoisemmin asustein |
Reipas esikoululainen |
Kouluun mentäessä ja koulusta poistuttaessa on pidettävä maskeja kasvoilla. Ovella mitataan kuume sekä oppilailta että saattajilta, jonka jälkeen kädet puhdistetaan käsidesillä. Ahtaahkolla koulukäytävällä on silti mielestäni hiukan ahdasta lasten purkaessa reppujaan saattajien läsnäollessa. Luokkiin mentäessä nämä pienimmät saavat olla ilman maskeja (isommat käsittääkseni pitävät maskeja myös luokissa). Lounas toimitetaan (sen tilanneille) pusseissa retkieväs-tyyppisenä ja se nautitaan omassa luokassa ruokalan sijaan.
Myös meillä saattajilla/hakijoilla tulee olla maskit koulun pihassa ja sisätiloissa |
Erikoisia muistoja jäänee näistä lapsen koulutaipaleensa ensimetreistä, vaikka mistä sitä tietää millaiseksi tämä maailma tulevaisuudessa muotoutuu. Lapsi itse on sopeutunut hienosti. Kesälomalla hän sai uusia ystäviä naapurustosta, ja näiden amerikkalaislasten kanssa leikkiessä kielitaito karttui kuin huomaamatta, mikä helpotti kouluun paluuta paljon. Vanhempana on tosi mielenkiintoista seurata kielitaidon kehittymistä sivusta. Vaikka kotikielemme on tietysti täysin suomea, huomaan lapsen välillä hakevan suomenkielisiä vastineita sanoille, etenkin sellaisille joita on tottunut käyttämään kavereiden kanssa tai koulussa englanniksi. Esimerkiksi Minecraftissa on skeletoneita, ei luurankoja. Kertoipa hän meille vitsinkin huvittavalla finglishillä: "Äiti tiedätkö miksi sunsets are so pretty? -Koska ne ovat yksisarvisen pieruja!" :D
Somlón viinikukkuloilla nautiskelemassa loppukesän lämmöstä, ystävien seurasta ja raikkaasta viinistä. |
Omatkin harrastukset käynnistyivät kesä- ja koronatauon jälkeen loppukesästä. Jatkoin joogaa ja liityin kirjakerhoon. Kirjakerho jännittää vähän, mutta tuntuu kuitenkin omalta jutulta, olenhan aina lukenut paljon. Tähän liittyen ryhdyin vihdoinkin e- ja äänikirjapalvelun tilaajaksi saatuani Suomalaisen Kirjakaupan Suomalainen Plus -palveluun hyvän tutustumisedun kanta-asiakkuuteni myötä. Vaikka jahkailin pitkään, on palvelu tuntunut täysin omalta, ja tutustumisjakson jälkeen jatkoin empimättä tilaustani. Valehtelematta olen lukenut sieltä jo kymmeniä kirjoja, äänikirjat vielä päälle, eli olen kyllä mielestäni saanut rahalleni vastinetta moninverroin. Kuuntelemme lasten kanssa äänikirjoja, mutta omat kirjani olen tykännyt lukea itse e-kirjoina muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Plussasta löysin myös kirjakerhomme syksyn ensimmäisen kirjan, Lisa Jewellin 'I Found You' (suomeksi nimellä 'Löysin sinut'). Olen lukenut nyt jonkun verran englanniksikin, mutta ihan mukava lukea omalla äidinkielellä tämä ensimmäinen kerhokirja. Ensimmäinen kokoontuminen on vielä edessäpäin, joten palaan tähän joskus myöhemmin.
Kirjakerhon lisäksi ystäväni houkutteli minut mukaan "Sip and Paint" -taideryhmään. Tai no en tainnut olla kovin vaikeasti houkuteltava. Ideana on siis maalata yhdessä ohjatusti, ja nauttia siinä sivussa hieman viiniä. Mikä loistava idea! Ja kun tämän lisäksi pääsin vielä uusien ystävieni kanssa tutustumaan Somlón viinialueen tarjontaan*, ei voi kuin todeta että: "Ihanaa kun on harrastuksia!" :D
(* palaan tähänkin aurinkoiseen ja hymyntäytteiseen retkeen vaikka omassa postauksessaan.)
Näin on alkanut Kotiäitikomennuksen "syyslukukausi" tänä outona vuonna 2020, joka koronavuonnakin tultanee historiankirjoissa muistamaan. Voikaa hyvin! ♡
Kuva liittyy, koska säilöminenhän kuuluu syksyyn. Halusin vain kertoa teille että uuniomenahillo onnistuu mainiosti myös päärynöistä! |
Kommentit
Lähetä kommentti