Siirry pääsisältöön

Alkusyksyn kuulumisia Unkarista

 Tervehdys pitkästä aikaa Unkarin alkusyksyn tunnelmista. Syyskuun ensimmäisenä päivänä sääkin tuntui kovin syksyisestä, kuin joku olisi katsonut kalenteriaan ja huomannut syyskuun alkaneen, ja kääntänyt kytkimistään kolean tihkusadesään päälle. Tästä onneksi päästiin säikähdyksellä, ja sittemmin on päästy taas noin kahdenkymmenenviiden asteen lukemiin. Pieni syksyntuntu ilmoilla kuitenkin jo on, aamuisin on viileämpää ja luonnon vehreys alkaa olla jotenkin uuvahtanutta. Tuntuu uskomattomalta, että ihan pian meillä täyttyy täysi vuodenkierto täällä. Eipä muutettaessa arvattu, ettei päästä edes käymään Suomessa koko vuonna, mutta eipä varmaan oltu ihan ainoita jotka eivät osanneet tätä maailmantilannetta ennakoida. 




Miehen työmatkaltaan tuomat tuliaiset lievittävät hieman koti-ikävää 

Unkarilaiset koulut jatkoivat vasta syyskuun alussa toimintaansa, mutta esikoisemme kansainvälinen koulu alkoi jo 27 elokuuta. Koulussa on voimassa poikkeusjärjestelyt, joita tarkastellaan määräajoin, ja tarpeen vaatiessa niitä voidaan kiristää tai keventää. Tällä hetkellä isommat lapset on mm. jaettu kahteen ryhmään, joista nuoremmat tulevat koululle aamupäiväksi ja poistuvat lounasaikaan ja jatkavat etäopiskeluna, ja vanhemmat oppilaat opiskelevat aamupäivän itsenäisesti, ja saapuvat lähitunneille iltapäiväksi.  Poikkeuksena on kaksi ihan pienimpien ryhmää (oman tyttäreni kindergarten-ryhmä mukaanlukien), jotka ovat koululla koko päivän, tosin hieman lyhennetyn sellaisen. 

Ensimmäinen koulupäivä vähän erikoisemmin asustein

Reipaas esikoululainen
Reipas esikoululainen

Kouluun mentäessä ja koulusta poistuttaessa on pidettävä maskeja kasvoilla. Ovella mitataan kuume sekä oppilailta että saattajilta, jonka jälkeen kädet puhdistetaan käsidesillä. Ahtaahkolla koulukäytävällä on silti mielestäni hiukan ahdasta lasten purkaessa reppujaan saattajien läsnäollessa. Luokkiin mentäessä nämä pienimmät saavat olla ilman maskeja (isommat käsittääkseni pitävät maskeja myös luokissa). Lounas toimitetaan (sen tilanneille) pusseissa retkieväs-tyyppisenä ja se nautitaan omassa luokassa ruokalan sijaan.

Myös meillä saattajilla/hakijoilla tulee olla maskit koulun pihassa ja sisätiloissa

Erikoisia muistoja jäänee näistä lapsen koulutaipaleensa ensimetreistä, vaikka mistä sitä tietää millaiseksi tämä maailma tulevaisuudessa muotoutuu. Lapsi itse on sopeutunut hienosti. Kesälomalla hän sai uusia ystäviä naapurustosta, ja näiden amerikkalaislasten kanssa leikkiessä kielitaito karttui kuin huomaamatta, mikä helpotti kouluun paluuta paljon. Vanhempana on tosi mielenkiintoista seurata kielitaidon kehittymistä sivusta. Vaikka kotikielemme on tietysti täysin suomea, huomaan lapsen välillä hakevan suomenkielisiä vastineita sanoille, etenkin sellaisille joita on tottunut käyttämään kavereiden kanssa tai koulussa englanniksi. Esimerkiksi Minecraftissa on skeletoneita, ei luurankoja. Kertoipa hän meille vitsinkin huvittavalla finglishillä: "Äiti tiedätkö miksi sunsets are so pretty?  -Koska ne ovat yksisarvisen pieruja!" :D

Somlón viinikukkuloilla nautiskelemassa loppukesän lämmöstä, ystävien seurasta ja raikkaasta viinistä. 

Omatkin harrastukset käynnistyivät kesä- ja koronatauon jälkeen loppukesästä. Jatkoin joogaa ja liityin kirjakerhoon. Kirjakerho jännittää vähän, mutta tuntuu kuitenkin omalta jutulta, olenhan aina lukenut paljon. Tähän liittyen ryhdyin vihdoinkin e- ja äänikirjapalvelun tilaajaksi saatuani Suomalaisen Kirjakaupan Suomalainen Plus -palveluun hyvän tutustumisedun kanta-asiakkuuteni myötä. Vaikka jahkailin pitkään, on palvelu tuntunut täysin omalta, ja tutustumisjakson jälkeen jatkoin empimättä tilaustani. Valehtelematta olen lukenut sieltä jo kymmeniä kirjoja, äänikirjat vielä päälle, eli olen kyllä mielestäni saanut rahalleni vastinetta moninverroin. Kuuntelemme lasten kanssa äänikirjoja, mutta omat kirjani olen tykännyt lukea itse e-kirjoina muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Plussasta löysin myös kirjakerhomme syksyn ensimmäisen kirjan, Lisa Jewellin 'I Found You' (suomeksi nimellä 'Löysin sinut'). Olen lukenut nyt jonkun verran englanniksikin, mutta ihan mukava lukea omalla äidinkielellä tämä ensimmäinen kerhokirja. Ensimmäinen kokoontuminen on vielä edessäpäin, joten palaan tähän joskus myöhemmin.

Kirjakerhon lisäksi ystäväni houkutteli minut mukaan "Sip and Paint" -taideryhmään. Tai no en tainnut olla kovin vaikeasti houkuteltava. Ideana on siis maalata yhdessä ohjatusti, ja nauttia siinä sivussa hieman viiniä. Mikä loistava idea! Ja kun tämän lisäksi pääsin vielä uusien ystävieni kanssa tutustumaan Somlón viinialueen tarjontaan*, ei voi kuin todeta että: "Ihanaa kun on harrastuksia!" :D 


(* palaan tähänkin aurinkoiseen ja hymyntäytteiseen retkeen vaikka omassa postauksessaan.)

Näin on alkanut Kotiäitikomennuksen "syyslukukausi" tänä outona vuonna 2020, joka koronavuonnakin tultanee historiankirjoissa muistamaan. Voikaa hyvin! ♡

Kuva liittyy, koska säilöminenhän kuuluu syksyyn.
Halusin vain kertoa teille että uuniomenahillo onnistuu mainiosti myös päärynöistä!





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni