Siirry pääsisältöön

Vuosikatsaus 2020, tammi- kesäkuu.

 Sain idean tehdä tällaisen vuosikatsauksen bloggaaja Muusan postauksesta . Toki näitä moni muukin varmaan näin loppuvuodesta rustaa, mutta Muusan jutusta oma inspikseni tällä kertaa lähti. 

Aloin käymään läpi kulunutta, hullua vuotta selaamalla ottamiani valokuvia sekä lukemalla kirjoittamiani blogitekstejä. 


Tammikuu

Tammikuussa 2020 olimme monen uuden asian edessä. Esikoisemme aloitti koulutiensä kansainvälisen koulun pre-K luokalla. Koulu on amerikkalaisten ylläpitämä, joten pre-k luokan jälkeen siirrytään kindergarteniin (jota lapseni siis nyt käy), joka vastannee Suomen esikoulua. Silti jo pre-k luokalla käytiin läpi hyvinkin esikoulumaisia juttuja, ja koulupäivät olivat ihan yhtä pitkiä.


Esikoisen ottaessa ensiaskeliaan koulutiellä, me muut haimme paikkaamme uudessa kotimaassamme. Tammikuussa olen ihmetellyt paikallisten kauppojen tarjontaa sekä aukioloja, kierrätystä, byrokratiaa yms. Tällä hetkellä moni asia mikä alkuun ihmetytti, on alkanut jo tuntumaan ihan normaalilta. Vasta keskustelin suomalaisen ystävän kanssa siitä, kun alkuun ihmetytti paikallinen tapa rakentaa korkeat muurit tai aidat talojensa ympärille. Nyt suomalaiset pihapiirit ilman aitoja näyttää jotenkin alastomista, ja missä on yksityisyys?

Tammikuussa olen myös ihastellut Unkarin lyhyttä talvea sekä ensilunta. Ensimmäinen talvemme Unkarissa taisikin sattua olemaan poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen.


Myös kielitaitoni mietitytti. Unkarinkielentaitoni ei ole merkittävästi kohentunut. En taida olla kyllin motivoitunut yksin opiskeluun. Sanasto kuitenkin laajenee kuin varkain, ja jotain yksinkertaisia fraasejakin on päähän tarttunut. Englanniksi pärjään kyllä, virheetöntä kieleni ei ole, mutta olen oppinut olemaan välittämättä siitä. Kommunikoin englanniksi mahdollisimman paljon sekä suullisesti että kirjallisesti, ja kai se taito kehittyy, hitaasti mutta varmasti. Edelleen suurin kynnys on puhua englantia toisten suomalaisten kuullen, muiden seurassa pieni takeltelu ei häiritse ollenkaan. Kiitos tästä peruskoulu. 

Koronaviruksesta olin Tammikuussa kyllä jo tietoinen, mutta en vielä ottanut sitä mitenkään vakavasti.


Helmikuu

Helmikuussa huokaisimme helpotuksesta, kun esikoisen alkoi alun hankaluuksien jälkeen sopeutumaan uuteen kouluunsa ja löytämään uusia kavereita. 

Itse yritin myös alkaa luomaan omia sosiaalisia ympyröitäni, kävin joogatunneilla ja spousebrunsseilla. Edelleenkään koronavirus ei tuntunut mitenkään läheiselle uhkalle, siellä se hilluu lähinnä jossain kaukana Kiinassa... 

Kuopuksen kaksivuotissynttäreitä juhlittiin iloisissa merkeissä, kun isäni matkusti luoksemme. Kiertelimme sekä omalla kylällä, että matkustimme myös Györiin katselemaan paikkoja. Tältä Györin reissulta on muistona kuva, jossa seisomme +19°c näyttävän lämpömittarin edessä! Melkein kakskyt astetta helmikuussa!



Maaliskuu

Maaliskuussa saimme toisen mieluisan suomivieraan, kun äitini lensi tänne viikon lomalle. Onneksi lensi, sillä viikkoakin myöhemmin olisi tainnut olla jo liian myöhäistä. Jälkeenpäin luettuna tuntuu ihan uskomattomalle miten nopsaan homma levisi käsiin. Helmikuussa korona on mainittu vain sivulauseessa, maaliskuussa rajoja jo suljettiin ja koulut siirtyivät etäopetukseen. Myös hamstraajat kaupoissa puhuttivat.

Äidin loma sujui kuitenkin vielä mukavasti, kiertelimme kotikylällä ja saimme ensikosketuksen Balatonillekin. Olen kiitollinen että ehdimme nähdä molemmat vanhempani ennen kuin rajat sulkeutuivat isommin.



Maaliskuussa kirjoitin myös negatiivisuuspostauksen, koska helposti näistä teksteistä saa liian kiiltokuvamaisen kuvan elämästämme. 

Maaliskuun lopulla yllätti parin päivän takatalvi. Hassusti kuvia selatessa ensin oltiin melkein hellerajalla ja kesätamineissa, ja yhtäkkiä maa taas valkeana. 

Huhtikuu

Huhtikuussa korona-arki alkoi olla uuden termin mukaan jo "uusi normaali". Mietin keksintö blogiin kyllin kiinnostavaa sisältöä, sillä elämä tuntui kulkevan samoja latujaan päivästä toiseen, lähinnä kotikulmilla. Välttelimme koko perheen kauppareissujakin, emmekä muutenkaan tavanneet juuri muita kuin perheenjäseniä. 

Lämpötilat nousivat jo säännöllisesti yli kahdenkymmenen, ja esikoisemme oppi pyöräilemään ilman apupyöriä, sainkin henkireiän korona-arkeen kun pääsimme viilettämään pyörillä ympäri kyllä ne.


Ikävöin Suomesta läheisiäni, metsiä ja rantoja, suomiherkkuja sekä kirjastoa.

Toukokuu

Kouluopetus täällä jatkui etänä. Suomessa koulut avautuivat lukukauden pariksi viimeiseksi viikoksi, ja seurasin hieman hämmentyneenä Suomessa käytävää, kiihkoilevavaa keskustelua aiheesta ja pohdin aihetta blogissanikin.

Muuten nautiskelimme toukokuun lämmöstä, kasasimme uima-altaan takapihallemme ja iloitsimme siitä. Ulkoilimme omalla porukalla, ja teimme mm. pienen päiväretken Györin eläintarhaan. 


Maskipakko kaikissa myymälöissä on ollut voimassa ainakin täältä loppukeväältä saakka. 

Kesäkuu

Kesäkuun tärkeimmät uutisaiheet taloudessamme olivat meille muuttaneet kissanpennut, sekä lomamatka Balatonille.


Elämä alkoi näyttämään normaaliuden välähdyksiä, kun vain muisti rajoitukset esimerkiksi kaupoissa asioidessaan. Tapasimme ystäväperheitä alkuun lähinnä ulkoilmassa, mutta vähitellen myös sisätiloissa. Hieman kaukaiselle nämä jutut jo tuntuu, vuoden loppupuoliskolle emme ole enää eristäytyneet näin paljoa, vaikka koronatilanne on jopa huonompi. 

Kissat sopeutuivat perheeseemme nopeasti ja lapset olivat iloisia.

Myös kesälomakohteemne Keszthely oli mieluisa, ja loma onnistunut, oli ihanaa päästä hetkeksi kauemmas kotinurkilta. 



Näin sujui kuluvan vuoden alkupuolisko Unkarin Pápassa Kotiäitikomennuksella. "Hieman" erilaista kuin mitä odotimme, mutta mielenkiintoisia muistoja nämäkin kuukaudet tarjoavat. Etenkin kun arkipäivien tylsyyttä ja samankaltaisuutta ei niin enää muista. Oli mukava sukeltaa muistoihin, kirjoitan koosteen myös loppuvuodesta jahka saan taas nipistettyä hetken aikaa. Kiitos kun olet ollut mukana komennuksellamme lukijan muodossa. ♡







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni