Ensimmäistä vuosikatsauksen puoliskoa kirjoittaessani yllätyin, miten paljon jo puolenkin vuoden takaisia asioita on alkanut hiipumaan mielestäni. Mielenkiinnolla jatkan siis sukellustani ajassa taaksepäin, palaten nyt hieman tuoreempiin tapahtumiin.
Heinäkuu
Heinäkuun alussa nautiskelimme yhä lomareissustamme Keszthelyssä, vaikka kirjoittelin tästä jo kesäkuun puolelle. Taisi olla kuun vaihteessa reissu.
Kuvamuistoissa on paljon kissakuvia, kuvia altaalta sekä puisto- ja pyöräretkiltä. Usein poljimme keskustaan jätskille. Oi mikä helleikävä iski noita kuvia katsellessa! Nyt kun joulu alkaa olla "taputeltu", voinkin jo ruveta taas odottamaan kesää.
Olimme myös melko aktiivisia tyttöjen kanssa, ja isin uurastaessa töissään kiertelimme kotikylän linnat, kirkot, museot ja katujunan. Lockdownin jälkeen oli mukava nähdä välillä muutakin kuin kotiseinät.
Elokuu
Elokuussa ihmettelin Suomessa käytävää keskustelua maskipakosta. Täällä maskit olivat olleet jo useamman kuukauden arkipäivää, niiden käytöstä oli jo alettu lipsumaankin. (Sittemmin täälläkin on taas ryhdistäydytty asian suhteen, nykyisin näkyy vähemmän väärinkäytettyjä maskeja.)
Kuvat ovat edelleen täynnä aurinkoa, hellettä, allasta, ruskettunutta ihoa ja museovierailuja.
Syyskuu
Syyskuussa olen kirjoitellut mm. koulujen jatkumisesta. Esikoisen koulu jatkui jo elokuun lopulla, ja onneksi ihan tuolla campuksella, ei etänä.
Omalta osaltani palailin uusien harrastusten pariin liittymällä kirjakerhoon sekä "Sip&paint" -maalausryhmään, sekä jatkamalla joogaa (joka kyllä Sittemmin rajoitusten tiukentuessa uudestaan taas hiipui :( ) Aloitin myös meditoimaan iltaisin rauhoittaakseni mieltäni.
Syyskuun alussa tehtiin kavereiden kanssa pieni viiniretki Somlon viinialueelle. Se oli aurinkoinen ja onnellinen päivä.
Lokakuu
Jos Syyskuussa vielä heillekin helli ajoittain, lokakuussa Unkari näytti meille syksynsateisen ja harmaamman puolensa. Uudet harrastukset pitivät mieltä virkeänä, ensimmäinen kirjakerho sekä maalausilta olivat menestyksiä, näitä haluan jatkaa!
Lokakuussa olemme vielä nähneet paljonkin ystäviä, on ollut kaverisynttäreitä, luokkaretkiä, halloween kemut ja huippukivat oktoberfestit kaverin luona. Vierailimme myös Vesprémin eläintarhassa, mistä pidin, vaikka Györin eläintarhaan kiraffit veivätkin sydämeni jo aiemmin.
Sittemmin rajoitukset on taas kiristyneet, ja tapaamiset on rajoitettu 10 henkilöön. Mikä lienee ihan hyvä, vaikka omassa expat-kuplassamme tartuntoja on koko aikana ollut erittäin vähän. Meitä koskee kuitenkin tietysti samat säännöt kuin kaikkia täällä, ja olen iloinen että niitä myös noudatetaan hyvin. Olisi kurjaa jos yhteisömme olisi koronalinko joka altistaisi paikallisia virukselle.
Marraskuu
Marraskuussa tiivistimme "kuplaamme" tapaamisrajoitusten taas kiristyessä. Oman kuplan sisällä valmistauduimme jouluun "täyttä häkää". Leivoimme torttuja, pipareita ja tähtipullia, herkuttelimme glögillä ja suklaakonvehdeilla, ystävämme otti meistä joulukorttikuvia, kävin jouluostoksilla, ja iltaisin, lasten nukahdettua paketoin lahjoja ja nautin joka hetkestä. Joulu vaan on niin parasta aikaa talvessa!
Kuun lopulla juhlittiin esikoisen synttärit pienimuotoisesti. Harmitti, kun koko vuoden odotetut juhlat typistyi ihan pieniksi rajoitusten takia. Mutta näin se nyt on, ei ollut ensimmäinen lapsi joka joutui tänä vuonna luopumaan juhlistaan, valitettavasti. :(
Joulukuu
Talven suosikkikuukauteni! Tässä kuussa en ole blogiani edes ehtinyt päivittämään ennen näitä vuosikatsauksia. Niinpä tässä hieman pidemmin joulumme kulusta.
Koulussa ei voitu järjestää perinteistä joulujuhlaa tai -konserttia, mutta taideaineiden opettaja oli puuhannut konsertin Youtubeen meidän kaikkien ihasteltavaksi. Oli kivaa kun sen pystyi jakamaan mm. isovanhemmillekin. Viimeisenä koulupäivänä lapset kotiutuivat askartelupinon kera ansaitulle joululomalle.
 |
| Jouluaskartelu jonka aion säästää! (Sisällä led kynttilä!) |
Tyttäreni koulutoverin äiti järjesti rajoitusten puitteissa pienet pikkujoulut. Näitä ihmisiä uskallan tavata, ovathan lapsemme samassa koulussa ja näemme joka tapauksessa lähes päivittäin. Olipa hauskaa! Aikataulukin oli kotiäidille oikein sopiva, aloitimme kello kolmelta, ja olimme kotona juuri ennen ulkonaliikkumiskiellon alkamista (klo.20) Rumat jouluneuleet, vähän kuohuvaa, glögiä ja norjalaisia jouluherkkuja. Tietovisailuja, pakettien ryöstelyä ja paljon naurua.
 |
| Pikkujouluun lähdössä. En julkaise muiden kuvia luvatta, niin jpudutte tyytymään nyt tähän. ;) |
Posti on kulkenut nyt korona-aikana todella hitaasti, joten viikolla ennen aattoa jännittelin vielä ehtiikö Suomesta tulossa olevat puketit pukinkonttiin. Hyvin ehtivät! Myös pukinasun löytyminen meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia, kun paikka mistä sen vuosi sitten lainasimme ei vastannut kyselyihin. Onneksi eräs yhteisömme jäsen riensi hätiin, ja joulupukki pääsi matkaan, ja saimme lasten iloksi suomea puhuvan joulupukin, kun suomi-isit kävivät päikseen lasten luona.
Hieman alle 3-vuotias kuopukseni uskoo jouluntaikaan vielä aivan täysin. Niinpä minulle, joulufanille oli ihanaa kun sain luoda näitä maagisia hetkiä mm. kun tonttu toi ja koristeli joulukuusen yhtenä yönä, tai jätti yllätyksiä ja pieniä kirjeitä lasten joulusukkiin. Jouduin kyllä piilottamaan omaankin sukkaani rasiallisen Wienernougatia ettei lapset luule minun olleen tuhmana, hahah. Esikoisen usko ehkä jo hieman rakoilee, mutta ainakin tänä vuonna hän oli selkeästi päättänyt vielä uskoa. Aattoiltana juuri ennen nukahtamistaan hän kuitenkin huokaisi: "Kyllä se joulupukki oli muuten paljon kaverini isin näköinen!" Itsehän olin että: "Aijaa, no enpäs huomannutkaan."
Pukin tuomat paketit oli lapsille ja aikuisille tosi mieluisia, ja kaikista on riittänyt iloa siitä asti. Joulupöytään saimme ihan tuttuja perinneruokia, kinkku, kalat, laatikoita jne. Maistui hyvin, lapsille sen sijaan paistoin ranskalaisia ja lihapullia lisäksi. Mielestäni juhlaruuan ei tarvitse olla kenellekään mitään pakkopullaa. Esikoisen yllätti silti maistelemalla perinneruokiakin ennakkoluulottomasti, äiti sai olla ylpeä.
Aatto sujui siis ihan omalla porukalla, joulupukin visiittiä lukuun ottamatta. Oli stressitöntä ja mukavaa. Välipäivät meni löhöillessä ja myöhemmin myös ystäviä tavaten.
Uusivuosi vaihtuu rauhallisesti. Voimassa on tiukat tapaamis- ja liikkumisrajoitukset. Piipahdamme ystävän luona vähän grillaamassa yms, mutta kotiin on suunnattava taas ennen kahdeksaa. Hyvää ja onnellista tulevaa vuotta teillekin kaikille, jotka jaksoivat eepostani tänne asti lukea. Onko teillä lupauksia tulevalle vuodelle? Itse en varsinaisia uudenvuodenlupauksia harrasta, mutta päätin alkaa pitämään kirjaa lukemistani kirjoista, ja julkaisemaan ne myös instastoryssani. Jää muistiin itselle ja vinkiksi muillekin.
Näin sujui tämä hullu vuosi Kotiäitikomennuksella. Onnekseksemme säästyimme henkilökohtaisesti koronalta, mutta mieleen tälä vuosi taatusti tulee jäämään, monestakin syystä. Omalla kohdallamme tämän pandemian lisäksi ensimmäinen ulkomaille muutto, vuotena, jolloin mikään ei mennyt kuten etukäteen ajateltiin.
Kommentit
Lähetä kommentti