Siirry pääsisältöön

Näillä konsteilla urakriisi taltutetaan!

 Kirjoitin vastikään postauksen urakriisistäni, ja jo vuorokauden kuluessa julkaisusta mahtavat naiset näyttivät kyntensä. Nainen ei todellakaan ole aina (jos koskaan?) naiselle susi, paitsi jos sudet auttavat kriiseilevää lajitoveriaan kivoin kehuin, raikkain ajatuksin ja lämpimin tassunojennuksin. Sain niin paljon ja hyviä ideoita ja ajatuksia, että päätin koostaa niistä tämän uuden postauksen, koska uskon että monista näistä voi olla vinkkiä muillekin.


Oma kriiseilyni lähtötilanne on siis se, että olen muuttanut tänne Unkariin "puolisostatuksella". Ensimmäinen vuosi meni turhia murehtimatta, koska olen ollut kotona alle kolmevuotiaan kuopuksemme kanssa. Hän täyttää kuitenkin pian kolme, ja oikeutukseni kotihoidontukeen päättyy. Jatkan toki edelleen kotona hänen kanssaan ainakin ensi syksyyn, jolloin pyrimme saamaan hänet kansainvälisen koulun pienten ryhmään. Ehkä uusi vuosi symbolisoi niin vahvasti uusia alkuja, että asia on alkanut pyörimään enenevässä määrin mielessäni, tai ehkä juuri jätetty irtisanoutumisilmoitus laukaisi tilanteen. Niin tai näin ,tehokkaat ladyt blogini kommenteissa (lähinnä Ulkosuomalaiset blogit -sivustolla ja henkilökohtaisella sivullani facessa) ja yksityisviestein näyttivät, että kriisit on tehty ratkottaviksi! Sitaatit ei ole aivan suoria, koska yritin tiivistää pitkiä kommentteja muutamaan riviin, toivottavasti kuitenkin sain poimittua kirjoittajien tarkoittamat olennaisimmat pointit. Oletteko valmiit, täältä pesee näitä kultajyväsiä

" Käytä tämä aika tilaisuutena miettiä mikä sinua oikeasti kiinnostaa ja inspiroi." -Katariina

" Tutustu itseesi kun kerrankin on aikaa, ja mieti rauhassa mitkä ovat vahvuutesi ja mikä tekee sinut onnelliseksi." -Hanna

"Mieti rauhassa, harrasta ja tee mitä haluat, niin varmasti sekin vähitellen aukeaa, mitä oikeasti haluat tehdä." -Muusa

Tämän kaltaiset vinkit olivat enemmistönä, ja onhan niissä totuuden siemen. Harvoin elämässä on oikeasti aikaa miettiä vahvuuksiaan ja sitä mitä oikeasti haluaisi tehdä. Minulla tätä aikaa nyt (tai ainakin pian) on, ja ymmärrän täysin olevani etuoikeutettu tässä suhteessa, ja olen siitä hyvin kiitollinen. En olekaan tämän asian, omien vahvuuksieni suhteen koskaan "valaistunut", mielestäni en osaa oikein mitään, en ainakaan kyllin hyvin, ja olen varma että kaikki potentiaaliset työnantajat nauraisivat minut pellolle haastatteluistaan näiden kotimammailuvuosien jälkeen. Ehkä nyt olisi siis korkea aika löytää se joku omalta tuntuva juttu.



"Suosittelen lukemaan Mark Mansonin kirjoja. Mieleeni on jäänyt häneltä erityisesti yksi ajatus: "Ihmiset tietävät lähes aina mitä haluavat tehdä. He eivät vaan usko,että voisivat tehdä sitä työkseen." " -Anu

Tämäpä on kutkuttava ajatelma. Missäköhän ammatissa saisin nukkua pitkään, lukea kirjoja riippumatossa loikoillen, ja napostella lihottamatonta suklaata? Hmmm, tätä pitää tutkia! 

Vakavammin ottaen, latasin pari hänen kirjaansa saman tien puhelimeeni, ja jo kirjojen nimet olivat aika hyvät, 'Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan' ja 'Kaikki menee päin h*lvettiä'. :D Huippua! 

"Opiskele kiinaa tai venäjää, niin et varmasti jää työttömäksi. Myös hoitoalalla on jatkuvasti pulaa työntekijöistä." -Maria

"Kieliä nyt voi aina lukea lisää!" -Helen

"Jokainen kieli minkä onnistuu oppimaan hyödyttää tulevaisuudessa työllistymistä." -Hennette

Näistä kommenteista taisin ottaa konkreettisimman kopin. Kielitaidossani on tosiaankin kohentamisen varaa, ja kun täällä ulkomailla tulee englantia käytettyä jo muutenkin enemmän kuin koskaan ennen, miksi en petraisi taitojani esimerkiksi avoimen yliopiston kursseilla? Venäjää olisi ihan mahtava osata, ja suotakoon vuosien takaisille kieltenopettajilleni tämäkin voitto, nykyisin minua harmittaa etten osaa ruotsia. Mutta koska kaikkea en pysty omaksumaan, ehkä hyödyllisintä minulle olisi käydä vaikka oman alan englannin kursseja. Tätä ideaa taidan ihan oikeasti lähteä jatkojalostamaan.

Hoitoala ei ole minua puhutellut oikeastaan koskaan. Ehkä jotain toimistohommia voisin siltä saralta harkita, tai mitä alaan liittyvää myyntityötä sitten olisikaan? Arvostan todella alaa, mutta ei kutsu minua. 



"Olet hyvä kirjoittamaan, kehitä blogiasi!" -Mirja

Tämä kommentti ilahdutti ja hymyilytti. Koen olevani niin vasta-alkaja, ja kirjoittelen yleensä nämä postaukseni kännykällä. Kyllä, kännykällä. Tai joskus harvoin tabletilla. Eikä tarvinne mainitakaan että samasta kännykästä on lähtöisin myös blogini kökköiset kuvituskuvat (tällä kertaa mm. aiheeseen selkeästi liittyvästi huurtuneita ruohonkorsia pihaltamme)

Kyllä minua kiinnostaisi monetkin aiheeseen liittyvät jutut, sisällöntuotto, hakukoneoptimoinnit, affiliatet sun muut, mutta tajuaako niistä tavan talliainen mitään? Voiko näitä opiskella jossain niin alkeista, että rautalankamallin rautalangatkin leikataan sopivan mittaisiksi paloiksi valmiiksi? Pitäisiköhän veivata kammesta läppärini käyntiin, ja kokeilla vieläkö se elää..? 

Mirja lähetti minulle myös muutamia linkkejä joihin perehdyn vielä paremmin, ja myös linkin noihin kieltenopiskelujuttuihin. 

"Voisiko kirjoittaminen olla jotain sun tulevaisuutta?" -Hanna

Tämä menee vähän samaan kategoriaan edellisen kanssa. Ilahduttaa että joku näkisi minun kykenevän ammattimaisempaankin tekstintuottoon, mutta itse koen olevani niin amatööri että punastuttaa ajatuskin että joku oikea kirjoittaja luulisi minun kuvittelevan itsestäni liikoja, hahah! (-Mistä tämä kaikki epävarmuus kumpuaa?) Tietenkään ei tarvitse olla kirjailija päätyäkseen työhön jossa tuotetaan tekstiä, mutta en oikein tiedä mihin alalle tässä voisi hakeutua. Kai jotain kurssejakin aiheesta on, ehkä tässäkin voisi kuikuilla avoimen tarjontaa.



"Tee sitä mistä tykkäät, ehkä siitä ajan kanssa kirkastuu mitä oikeasti haluaisit tehdä. Mainitsit tekstissäsi yrittäjähenkisyyden, voisiko yrittäjyys kiinnostaa sinua?" -Reija

Yrittäjyyttä minulle on jostain syystä väläytelty vuosien mittaan useampaan otteeseen, jopa opettajastani lähtien. Minua yrittäjyys ei ole kuitenkaan koskaan suuremmin kiinnostanut. Tykkään työskennellä sitoutuen ja taloudellisesti jne, mutta yrittäjyys vaatisi parempaa riskinsietokykyä mitä minulta löytyy. Lisäksi elin aiemmin yrittäjän kanssa saman katon alla... Sanotaanko näin, ettei päässyt syntymään liian romantisoitua kuvaa yrittäjyydestä. Terkkuja eksälle, kyllä yrittäjyys on ihanaa! :D

"Jatkokouluttaudu estenomiksi ja lue opettajan pätevyydet, sopisit opettamaan." -Raija

"Olen katsellut usein leipomuksiasi kadehtien, ei leipomopuoli kiinnostaisi?" -Hennette

Nämä meni siihen kategoriaan, etten ikinä olis uskonut kuulevani, että joku näitä minulle ehdottaa. Ylläolevat tuntuvat kovin kaukaisilta, ja tuskin onnistuisi etäopiskellen. Estenomi nyt voisi muuten tullakin kysymykseen. Opettaminen oli yksi hämnentävimmistä ehdotuksista, ei ole käynyt mielessänikäänvarmaan ikinä. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan "Ne jotka ei osaa opettaa", joten ehkä tää olisikin sitten minun, joka "en osaa mitään" juttu! ;) 

( En oikeasti ajattele noin opettajista. Tup oli vaan niin yllättävä ehdotus, että jostain putkahti päähäntuo vanha "viisaus", sori opet! )

 Leipurina olen semmoisella "pullantuoksuinen kotiäiti" -levelillä, leipomusten suhteen en ole erityisen kunnianhimoinen tai edes kokeilunhaluinen. Minulla on luottoreseptit joilla onnistun, ja joskus harvemmin kokeilen sitten jotain muuta. 

"Nyt tekisin toisin (kuin oikeasti tein nuorempana), nauttisin täysillä ajasta joka on mahdollisesti elämäsi parasta aikaa. Eläkepäiviin kannattaa kyllä varautua vaikkapa rahastosäästämällä." -Tuija

Totta tämäkin, ja pyrin kyllä toteuttamaan myös tätä hetkestä nauttimista. Rahastosäästämisen aloitin muutama vuosi sitten,  mutta aika mitättömiä summiahan sinne tällä hetkellä kertyy omien tulojen ollessa lähes pyöreässä nollassa. Tämä aihepiiri minua kuitenkin kiinnostaa, ja ehdottomasti aion kasvattaa rahastoihin menevää summaa heti kun pääsen taas leipätyön pariin. Ja suosittelen tätä myös kaikille muillekin. 


Parviäly pääsi siis todella vauhtiin, ja sain näin mahtavia ideoita millä voisin lähteä urakriisiäni ratkomaan. Olen aivan yllättynyt, otettu ja huvittunutkin mitä kaikkea ihmiset, tutut ja tuntemattomat, voisivat nähdä minun tekevän työkseni. Sain myös useita (!!!) vertaistukikommentteja jotka kertoivat todella monien pohdiskelevan täysin samoja teemoja. Etenkin ulkosuomalaisten blogien sivulla huomasin tämän olevan jopa hyvin yleinen tilanne meidän "expat spousejen" keskuudessa.

Näiden ideoiden lisäksi sain pari konkreettista avuntarjousta. 

Life coachiksi opiskeleva Oona lupasi pitää minulle etävalmennuksen harjoittelutyönään.

Samoin aiemmin työnohjaajana ja mentorina aiemmin toiminut Anna-Maija, joka pohtii ko. alalle paluuta, lupasi kirjoittaa minulle vinkkejään yksityisviesteihin. 

 Ystäväni Ulla kutsui minut jops töihin myymäläänsä, pilke silmäkulmassa toki. Ehkä päädyn sinne TET:tiin kunhan Suomi taas kutsuu, heh. Toisen ystäväni Kristiinan aviomiehen firmaan sen sijaan vain ilmoitin tulevani. Ainahan vaimon ystäville on paikka löydyttävä, häh? ( ja heh! )

Päädyin kirjoittamaan tämän uuden postauksen hyvin pian innostuneena saamistani kommenteista. Siksi en olekaan ehtinyt perata saamiani ideoita, linkkejä ja avuntarjouksia sen syvemmälle. Tiivistän nyt kuitenkin tähän loppuun mielestäni tärkeimmät pointit, ehkä niistä on iloa teille muillekin:

- Tutustu omiin vahvuksiisi, mistä pidät, entä mikä inspiroi, kiinnostaa, tekee sinut onnelliseksi?

- Lue inspiroivaa kirjallisuutta.

- Tsekkaa avoimen yliopiston tarjonta.

- Kysy vinkkejä ympäröiviltä ihmisiltä, he saattavat nähdä sinussa potentiaaleja, joita et olisi itse tullut koskaan ajatelleeksikaan!

- Pyörittele näitä yllättävältäkin kuulostavia ajatuksia ja ideoita päässäsi, joskus siitä hulluimmastakin ideasta saattaa alkaa versomaan jotain uutta ja hienoa! 

- Nauti elämästäsi nyt, mutta varaudu jotenkin myös tulevaisuuteen.

- Kun omat konstit ja ideat loppuvat, on olemassa (-sillä nyt tiedän että näitä aikuisten "opoja" oikeasti on!) ammattilaisia, jotka voivat auttaa sinua löytämään uutta suuntaa elämääsi ja uraasi.

- Hyödynnä omat verkostosi, some ja erityisesti LinkedIn.

 (Itse olen pitänyt "linkkaria" hieman turhana aiemmin, mutta olen kyllä saanut työhaastattelukutsuja sitäkin kautta jo aiemminkin, ehkä se siis toimii jos työtä etsii?)


Kiitos ajattelemisen aiheista naiset, olette parhaita! 

♡ Tanja 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni