Kuopion matkapäiväkirjan toinen osa

Jatketaan vielä heinäkuun helteistä.

Viihdyttävän laivaravintolaillan jälkeisenä päivänä lounastimme ravintola Sampossa. Unkarissa esikoinen muisteli kaiholla rapeita muikunpyrstöjä, ja niitähän oli saatava. Hyvin maistui kuten aina, tämä on kyllä oikein "must" käyntikohde Kuopiossa.

Iltapäivällä oli vuorossa visiitti Siilinjärvelle, kun veimme esikoisen toisen mummon luokse. Tätä oli odotettu, tyttärelläni oli Suomessa asuessamme tapana yökyläillä mummolassa usein, ja ikävä oli ehtinyt kasvaa jo kovin, kun mummokaan ei ehtinyt käydä luonamme Unkarissa ennen koronarajoituksia. Mutta nyt oli luvassa monta yötä mummolassa. Pikkusiskon kanssa piipahdimme vain päiväseltään, pieni kokeilukäynti ennen perjantaista ensimmäistä yökyläilyä. Kuopus ei ole vielä koskaan kolme ja puolivuotiaan elonsa aikana viettänyt yötä erossa minusta, ja tälle lomalle olin päättänyt tuon ensikokeilun ajoittaa, ei kuitenkaan vielä nyt. (Tämä yökyläilyttömyys ei ole ollut mikään tietoinen valinta, saatika sädekehän kiillotusta. Hän vaan sattui olemaan pienempänä hyvin haastava hoitoonjätettävä, ja sitten muutimme ulkomaille jossa tuttuja turvaverkostoja ei vaan ollut. Babysitter on toki häntä vahtinut, mutta olen aina tullut yöksi kotiin.) Kaikki vaikutti lupaavalta. Olen aina kutsunut Siilin-mummoa vauvakuiskaajaksi, niin hienosti hän saa kaikki lapset viihtymään. Nyt esikoiselle hieman ihan omaa aikaa ja huomiota mummolassa, ennen kuin pikkusisko liittyy seuraan parin yön kuluttua.

Seuraavana päivänä nautittiin minun sukulaisteni seurasta. Aamupäivästä sovittiin treffit Ikean aamiaiselle vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Kuopus viihtyi loistavasti serkkujen kanssa ravintolan leikkipaikalla, ja itse ehdin hiukan vaihtaa kuulumisia veljen vaimon sekä siskoni kanssa. Jälkimmäisen kanssa tosin hyvin ohimennen, levoton luonne kun ei kolmea minuuttia kauempaa paikallaan istu.

Iltapäivällä kuljeskelimme satamassa ja käytiin kahvilla papan (isäni) kanssa. Pistäydyimme hänen luonaan kylässä, ja uppouduin selaamaan vanhoja valokuvia. Kuopus viihtyi papan sylissä laivoja ikkunasta seuraillen.

Papan parvekkeelta on kiva katsella laivoja.

Illalla poikkesimme vielä veljeni luona. Oli mukava nähdä veljeä pitkästä aikaa, ja serkukset pääsivät jatkamaan kivoja leikkejään.

Sitten koitti kauan odotettu päivä, perjantai ja naistenilta. Olen odottanut Suomen ystävieni näkemistä kauan, ja sitä, että voisin viettää lllan rauhassa kelloa kyttäämättä, ja nukkua aamulla piiitkään. Ainakin puoli kahdeksaan, heh.

Joten aamulla pienen puistopyrähdyksen jälkeen suuntasimme äitini kyydillä Siiliin viemään kuopusta isosiskon ja mummon hoiviin. Pikkuneiti jäi mummolaan reippain mielin, joten minäkin pääsin hyvillä mielin valmistautumaan iltaan.

Kaverini Anu koppasi minut kyytiinsä ja suuntasimme toisen lapsuudenystäväni Riikan luokse saaristokaupunkiin. Luvassa oli rakkaita ystäviä, herkkuja, pulahdus paljuun sekä metsälampeen, saunomista ja kuohuvaa juhlajuomaa, jota muuten rahtasin Unkarista Kreinbacherin viinitilalta Suomeen tätä varten. Olin hyvin ylpeä keksittyäni pakata viinipullot vaippoihin laukkuun. Miettikää nyt. Ne pehmustaa pullot hyvin, mutta jos vahinko kuitenkin tapahtuu, imevät nestettä paremmin kuin mitkään muut pehmikkeet. Lisäksi kuopus oli jo lähes täysin kuivaksi oppinut, joten näin saatiin hätävaravaippojen mukaan raahaamiselle toinenkin peruste. Olen nero vaikka itse sanonkin! (Jännä muuten ettei kukaan muu ole tätä sanonut.)

Egészségedre, kuten Unkarissa sanottaisiin!

Ilta oli juuri sitä mitä odotinkin. Toki ihmisten kesälomamenot oli karsineet osallistujamääräämme, mutta pienemmälläkin kokoonpanolla viihdyttiin hyvin. Seurueeseen liittyi lapsuudenystäväni Liisa ja entinen kämppikseni Krista, ja valoisassa kesäyössä suuntasimme saaristokaupungista kohti keskustaa. Baarien terassit olivat melkoisen täynnä, emmekä halunneet mennä täpötäyteen paikkaan. Ohitettuamme muutaman täyteen ahdetun terassin huomasimme vapaan pöydän Isä Camillon terassilla. Täällä oli myös pöytiintarjoilu, joten tuntui että saimme turvallisissa merkeissä jatkaa iltaamme. Valomerkki tuli tosin aiemmin kuin muissa ravintoloissa, joten sen jälkeen emme enää halunneet ryysimään muualle. Juttua olisi kuitenkin riittänyt vielä, joten käveleksimme kesäyössä Kuopion torilla ja pitkin kauppakatua ja nauttien lämpimästä kesäyöstä.

Tää ilta on meille ♡

Ohukainen ja paksuksinen Kuopion yössä

Lauantaina kopattiin kuopus Siilistä ja tavattiin samalla lasten sedän perhettä, ja illemmalla Kuopion satamassa kahviteltiin vielä kuopuksen kummin kanssa.

Sunnuntaina tapasin toistamiseen omaa mummoani. 90 vuotias rakas mummoni alkaa olla menettänyt muistinsa, eikä muista minua enää, vaikka vakuuttavasti esittääkin muistavansa vähän etukäteen briiffattuna. Minusta tuntuu, että hyvästelin mummon jo pari vuotta sitten Unkariin muuttaessamme, silloin vietimme mummolassa viimeiset yömme Suomessa. Tuolloin mummo vielä tiesi kenen kanssa oli tekemisissä, ja sain kiitettyä kaikista onnellisista lapsuusmuistoista mitä mummoon (ja jo poisnukkuneeseen ukkiini) liittyi. Voi olla, että mummo elää vielä useita vuosiakin, mutta enää hän ei näitä kiitoksia ymmärtäisi.

Pihakahvit omenapuun katveessa onnistuu kaupunkiympäristössäkin.

Iltapäivällä juhlittiin kauniin ja ihanan (-niin sisäisesti kuin ulkoisestikin) kummityttäreni rippijuhlia. Koronarajoitusten vuoksi emme päässeet kirkkoon seuraamaan konfirmaatiota, mutta söimme keittolounaan ja kahvittelimme sen jälkeen. Mahtava kunnia ollut saada seurata sivusta tämän upean nuoren naisen kasvua pienestä vauvasta tähän päivään saakka.

Ripillepääsy on iloinen asia.

Loman viimeiset päivät kuluivat samoissa merkeissä, nautittiin helteistä vänärillä ystävien ja serkkujen kera. Tapasin satamassa pari ystävää ketä en vielä ollut ehtinyt näkemään. Vietettiin aikaa puistoissa, mummolassa, papan luona ja Pasi-kummin kanssa. Loma huipentui lähtöä edeltävänä päivänä tyttöjen ystävän nelivuotissynttäreillä, joka olikin iloinen lopetus ihanalle suomilomallemme.

Lähtöpäivänä pappa kyyditsi meidät lentokentälle, lentokentällä kaikki sujui taas joutuisasti. Koronarajoitukset taisivat olla vähimmillään lomamme aikoihin, kuten myös tartuntatapaukset, joten saimme nauttia lomastamme melko vapaasti ihan vain maalaisjärkeä käyttäen. Alun perin tuntui hassulta lähteä lomalle Suomeen, mutta loppujen lopuksi tämä oli ihana loma, ja melkein kaikki odotukset täyttyivät. Muutamia ystäviä jäi aikataulujen vuoksi tapaamatta, ja olin etukäteen ajatellut ehtiväni enemmän lenkkeilemään yms. Myös museokierros jäi odottamaan seuraavaa kertaa, mutta onpahan mitä odottaa. ♡