Siirry pääsisältöön

Turistina koti-Kuopiossa

 


Heinäkuun alussa koitti kauan odotettu hetki. Pääsimme matkustamaan lasten kanssa ensimmäistä kertaa Suomeen sen jälkeen kun muutimme Unkariin marraskuussa 2019. Kuten edellisessä postauksessani jo kerroinkin, huolehdin vähän sitä miten lennot menevät yksin lasten kanssa, mutta ihan kohtuullisesti niistäkin selvittiin.

Matkamme alkoi taksimatkalla Pápasta Budapestiin. Olimme varanneet mielestäni reilusti aikaa ko. matkaa varten, mutta Budapestin ruuhkat hidastivat matkantekoa sen verran,  että hetken ehdin jo huolestua ehditäänkö sittenkään ajoissa. Koronatilanteen aiheuttama matkustajakato toimi kentällä kuitenkin eduksemme, ja pääsimme check-inin ja turvatarkastuksen läpi jonottelematta. Lapset viihtyivät kentällä katsellen myymälöitä ja ravintoloita, ja lentokin lähti ajallaan. Lennolla pidin maskia kasvoillani paitsi syödessäni, lapsetkin jaksoivat niitä pitää kohtuullisen hyvin.


Kello lähestyi Suomen aikaa puoltayötä kun laskeuduimme, ja loppumatkasta kolmevuotias kuopuksemme alkoi hieman oireilemaan väsymystään. En ole varma kuuliko muut matkustajat mitään jatkolentoyhteyksistään, kun pikkuneiti päätti karjua pölyt keuhkoistaan juuri silloin. Itsellään oli toki peltorit päässään, hän kun ei pidä kovista äänistä... 

Helsingissä meitä oli vastassa äitini, ja vietimme ensimmäisen yön lentokenttähotellissa. Mietittiin miten mahtavaa onkaan, kun nykyisin on whatsapp-puhelut yms. Jopa pienempi lapsista nappasi mummoa heti kädestä kiinni, tuttu tyyppi välimatkasta huolimatta, kiitos viikottaisten videopuheluiden.


Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme kohti Kuopiota, useamman pysähdyksen taktiikalla minimoidaksemme esikoisen matkapahoinvointitaipumuksen. 


Pysähdyksistä huolimatta matka sujui joutuisasti, ja ajelimme Kuopion satamaan, jossa meitä vastassa oli isäni, eli lasten pappa, sekä esikoisen kummisetä, jota kutsumme Pasi-kummiksi koko perhe, ja jonka luona saimme majoittua suomilomamme ajan.



Satamassa syötiin jätskit, käytiin vähän puistossa jaloittelemassa, ja vain ihasteltiin Kallaveden välkettä pitkästä aikaa. 

Seuraavalle päivälle olin sopinut toritreffit kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa, ennen kuin kummityttöni suuntaisi rippileirilleen seuraavana päivänä. Taas maistui jäätelöt ja muut toriherkut kuten Hanna Partasen lihapiirakat.

Uusi opittu taito. Ei mennyt hukkaan tämäkään loma!

Yritin pitää lomamme mahdollisimmat aikatauluttomana, että tuntuisi kuitenkin lomalta. Silti haluttiin nähdä mahdollisimman monia ystäviämme, joten iltapäivälle houkuttelin omia ja lasten ystäviä puistotreffeille Maljapuron puistoon. Päivä oli aika helteinen, onneksi ystäväni Anu oli ennakoinut minua paremmin ja kattanut pientä picniciä huvimajan varjoihin. Pienen alku-ujostelun jälkeen lapset löysivät nopeasti taas yhteisen sävelen ja leikit sujui. Mielestäni on tärkeää vaalia myös näitä lasten ystävyyssuhteita. Pian on vielä edessä paluumuutto Suomeen, silloin tuntuu helpottavalta lasten tietää että siellä jo ystävät odottaa.  Ja toki äidinkin. ♡




Illalla me suomitytöt pääsimme piiitkästä aikaa löylyihin, kun saimme käyttöömme kummin saunavuoron. Esikoinen tuli luontevasti löylyihinkin istumaan, mutta kuopukselle oli hieman liian jännittävä elämys. Pikaisen pistäytymisen jälkeen hän tyytyi leikkimään pesuvadeissa uittamillaan leluilla suihkutilassa kun me isommat tytöt nautittiin löylyistä. Tulipas oikein putipuhtoinen olo, ja hikinen olokin helpotti hetkeksi helteiden keskellä, kun kuumasta saunasta siirtyi jäähdyttelemään vähän vähemmän kuumaan ilmanalaan.

Seuraavana päivänä kartoitimme mm. Särkiniemen leikkipuiston, sekä kiertelimme Matkuksessa. Minä tehden tuliais- ja lahjaostoksia, lapset tehden tuttavuutta kivoihin leikkipaikkoihin sekä sisällä että ulkona. Tapasimme myös lasten toisen mummon ensimmäistä kertaa tällä lomalla, ja käytiin yhdessä syömässä. 

Matkuksen ulkoleikkipuisto.

Maanantaina vietimme päivän yhdessä taatusti Kuopion kuvatuimmassa kesäkohteessa, Väinölänniemen palmujen alla. Jälleen kerran osoittautui hyväksi ideaksi yhdistää lomatekeminen ja kaveritreffit. Rantaseuraksi saapui ystäväni suhteellisen samanikäisen lapsikaksikkonsa kanssa, ja totesimme yhteen ääneen miten helposti päivä sujui verrattuna siihen että mukana olisi ollut vain omat lapset. Isommat tytöt leikkivät keskenään, ja itsenäisemmin, pienemmät keskenään ja tarkemman valvomisen alla. Ja kukaan ei taistellut keskenään, kun taas normaalisti sisarukset nahistelevat suurinpiirtein koko hereilläoloaikansa. Ja vähän unissaankin.

Kuopion palmujen katveessa.


Nyt kyllä pääsi Suomessakin ihan oikeasti nauttimaan rantalomailusta! Sää suosi koko lomamme ajan, ja rannalla viihtyi kun vesi ei ollut liian kylmää ja palvelut pelasivat. (-Ainut asia mitä jäin kaipaamaan oli jääkahvi rannan kahviosta, muuten kaikki toimi hienosti.)

Tiistaiaamusta olin varannut aikaa pankkiasioinnille. Olin tilannut vanhenevan pankkikorttini tilalle uuden Kuopion OP:n konttoriin, ja valmistauduin jonottamaan. Mummo vei lapset tällä välin katujuna-ajelulle kera eväiden. Yllättäen pääsinkin tiskille melkein samoin tein, ja tiskin takana sattui vieläpä istumaan tuttu ihminen, ja asiointi sujui nopeasti. Näin minulle vapautui tunti kierrellä keskustan kaupoissa lapsia odotellessa. Aika kului nopeasti kun kerrankin pääsi liikenteeseen ihan yksin! 


"Äiti, ota meistä kuva!" (Lelukauppa Partanen)

Lasten ja mummon palattua kierrokseltaan, nautimme herkulliset lohikeitot torilla. Törmäsimme sattumalta myös Isyystesti youtube-kanavan isiin, ja esikoiselle otettiin fanikuva yhdessä hänen kanssaan. Lapset ovat seuranneet Isyystestiä pienestä pitäen, ja vielä Kuopiossa asuessamme tytöt olisivat aina halunneet kutsua Isyystestin lapset meille kylään. :D 

Sopan ja fanitapaamisen jälkeen kierreltiin vielä lelukauppoja, liikennepuisto (miten joku näin kiva juttu voikin olla ilmainen?) ja Valkeisenlammen puisto, ja sitten mummolaan vähän lepäilemään. Itse pistäydyin illalla vielä  syömässä ja parilla lasillisella kahden hyvän ystäväni kanssa. Oli ihanaa nähdä näitä rakkaita ystäviä pitkästä aikaa, ja nauraa maha kippurassa. Lapset olivat viihtyneet mummolassa, ja käyneet mm. kirjastossa. Tämäkin elämys näille ulkkiksille, Unkarissa kun ei kirjasto meitä paljon hyödytä, kun kirjat on unkariksi. (Koululla onneksi on kirjasto, mutta onhan kunnon kaupunginkirjasto nyt eri asia!) Tällä kertaa jäimme mummolaan myös yöksi.



Hymy herkässä! :) 

Katkaisen tämän matkakertomukseni tältä erää tähän, tästä reissusta riittänee asiaa vielä toiseenkin postaukseen!  




Kommentit

  1. The best SIA Titanium rings from India for your budget
    SIA men\'s titanium wedding bands Titanium rings from India. The titanium rings Best SIA Titanium rings from titanium prices India titanium welder for your budget. SIA Titanium rings for budget, you're sure, the does titanium tarnish perfect rings

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni