Arki rullailee eteenpäin, ja punaiset ruksit seinäkalenterissa lisääntyy tasaiseen tahtiin. Olemme poteneet pahaa flunssaa, ja on ollut päiviä, kun aamuisin on alkanut laskemaan tunteja siihen, milloin pääsee taas lepäämään. Enimmäkseen ollaan kuitenkin jaksettu ihan hyvin, käyty kivoissa tapahtumissa, kuten viimeksi Kuopion Pelastusopiston avointen ovien päivässä.
Pian ollaan kuitenkin miehen pitkän koulutusreissun puolivälissä, ja muutto lähestyy myös päivä päivältä. Jännittääkin jo vähän. Kun tässä flunssaillessa tukiverkostot ovat taas levittäneet siipiään, mietityttää millaiseksi arki uudessa maassa muodostuu. Muutenkin mieleen on noussut ajatuksia ja ennakko-odotuksia Unkarista. Ajattelin kirjoittaa niitä tähän hiukan auki, koska voi olla mukava sitten myöhemmin palata näihin, ja katsoa miten odotukset toteutuivat.
Asuminen
Asumisen puitteet meillä alkaa olla jo selvillä, ja vuokrasopimuksemme astuu voimaan joulukuun alusta. Neliöitä meillä tulee olemaan (reilustikin) enemmän kuin Suomen kodissamme. Lapsille on omat huoneet, jotka tosin suunnittelimme ainakin alkuun sisustavamme leikki- ja makuuhuoneiksi. Haaveilen hissuksiin vieroittavani vierelläni nukkuvan pienimmäisen omaan vuoteeseensa. Ehkä siskon kanssa olisi turvallisempaa?
Etukäteen pelkäsin, että onko asunnoissa kaasuliedet ja -uunit. Ensinmainitun kanssa uskoisin tulevani juttuun, mutta uuni olisi minulle kauhistus. Tykkään leipoa, ja en kyllä osaisi paistaa kakkupohjaa kaasu-uunissa. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, ihan tavalliset sähköliedet ja -uunit löytyy.
Pihamme vaikuttaa helppohoitoiselta. Ei ole mitään kukkapenkkejä tmv. Mikä on hyvä, koska en ole viherpeukalo. Laitan kukkasia sitten vaikka ruukuissa. Ne on näppärä kantaa sitten kompostiin... :D Mieheni osti pihaan myös ison kasattavan uima-altaan edelliseltä asukkaalta. Siitä on sitten kesäaikaan iloa niin isoille kuin pienillekin. Pihamme on kauttaaltaa muurein aidattu, joten maisemia on lähdettävä ihastelemaan kauemmas. Sen sijaan pihaleikeille siinä on hyvä ja turvallinen alue.
Ja tuosta kompostista tuli vielä mieleen kierrätys. Pápassa on jonkinlainen kierrätysjärjestelmä, mutta hyvin erilainen se on kuin meillä suomessa. Käsitin, ettei esim. biojätettä kerätä erikseen. Tähän on tottuminen, kun on niin monia vuosia ne jo kierrättänyt.
Ja aiemminkin olen maininnut veden olevan Unkarissa kalkkipitoisempaa kuin täällä. Harkitsen suodatinkannua juoma- ja kahvinkeittoveden suodattamiseen. Muuten vettä voinee käyttää ihan normaalisti. (Varmaan siivotessa ja esim. hiuksia pestessä eron kuitenkin huomaa?)
Televisiolähetykset taitaa Unkarissa tulla enimmäkseen unkariksi dupattuna. Mutta kiitos suoratoistopalvelujen, eiköhän tuollakin töllötettävää löydetä.
Tukiverkostot ja ystäväpiiri
No tämä on ilmeistä. Alkuun näitä ei ole. Toivon kuitenkin verkostoituvani muiden vastaavassa tilanteessa elävien kanssa, ja löytäväni aikuista seuraa itsellenikin. Mieheni työn puolesta heille lienee paljon ohjelmaa, ja käsittääkseni meille puolisoillekin on jotain omia juttuja. Jännittää vähän.
Myös jonkinlainen lastenhoitorinki on ilmeisesti olemassa. Eri asia sitten, milloin uskallan jättää lapset hoitajalle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä, kun Suomessakaan en ole monesti vielä hoitoon jättänyt pienintä.
Minusta olisi mukava tutustua myös paikallisiin, mutta olen kuullut tämän olevan haasteellista juuri kielimuurin ja kulttuurierojenkin takia. Toisaalta olen kuullut, että etenkin vanhempi polvi unkarilaisista kokee jonkinlaista "sukulaisuutta" suomalaisten kanssa.
Kuulun Ulkosuomalaiset Blogit -nimiseen facebookryhmään. Siellä on nyt syksyllä pohdittu paljon yksinäisyyttä ja väsymystä luoda uudet verkostot uuteen maahan muutettaessa. Toki osa kirjoittajista on konkareita, jotka muuttaneet usein, ja aina on jaksettava aloittaa alusta ja se puuduttaa. Ensikertalaisena toivon vielä jaksavani olla aktiivinen löytääkseni edes muutaman "oman ihmisen", uuden ystävän. Toki hieman pelottaa, löytyykö omanhenkisiä ihmisiä. Suomessa minulla on (suvun lisäksi) laaja ystäväpiiri, sekä maailman paras mammaporukka somessa. Uskon, että nämä verkostot pitävät minua pinnalla vaikka olisin kaukanakin. ♡ Ikävä tulee varmasti!
Ajankulu ja harrastukset
Toivoisin voivani jatkaa joogaharrastustani pienen tauon jälkeen. (Nyt syksyn sooloillessani lastenhoidossa, en yksinkertaisesti pääse, ja kotona en saa aikaiseksi.) Tämä toki Unkarissakin riippuu taas siitä miten saan itselleni aikaa raivattua. Ehkä vaan on niitä lapsenlikkoja kokeiltava.
Esikoisen cheerleading-harrastus jää nyt katkolle, mutta toivottavasti löytyisi jotain mukavaa hänellekin. Ehkä joku tanssillinen- tai jumppaharrastus kiinnostaisi. Koulupäivät on tosin pienilläkin jo pitkiä, joten voi olla, että siinä on alkuun aktiviteettia ihan tarpeeksi kotihoitoon tottuneelle. Itselleni tulee näistä kouluun kuskailuista myös hyötyliikuntaa mukavasti, ellen sitten opettele uudestaan ajamaan. (Apua!)
Paikallinen elokuvateatteri esittää kuulemma silloin tällöin englanninkielisiä elokuvia. Myös sekä Budapestiin, että Wieniin on kohtuullinen ajomatka, jos esim. esikoisen kovasti odottama Frozen 2 on päästävä jonnekin näkemään.
Unkarilainen arki ja palvelut
Paikallinen posti toimii kuulema luotettavasti, ja palvelujakin on edelleen saatavilla. Mm. Kotiinkuljetus ilman eri maksua, sekä postin toimipisteitä löytyy useampiakin.
Pankkiasioita vielä mietin. Onko järkevämpää avata siellä paikallinen käyttötili, vai onko nettipalveluiden aikaan se ja sama missä pankki fyysisesti sijaitsee? (Osaako joku teistä lukijoista valaista minua tästä?) Samaa mietin puhelinliittymän suhteen, mutta siinä ainakin lienee järkevintä avata unkarilainen liittymä. Mutta mitä tehdä Suomi-liittymälleni, haluan numeroni kuitenkin säilyttää siihen kun palataan?
Onneksi sähkö-, kaasu- (lämmitys), ja vesisopimukset jäi miehen kontolle, ja itseasiassa ne taisivat hoitua vuokrasopimuksen yhteydessä.
No ainakin tämmöisiä juttuja on tullut etukäteen kelailtua. Ajattelin että palaan tähän tekstiin asuttuani Unkarissa jonkun aikaa. Millekäs kuulostaa etukäteisodotukset, -huolet ja -mietiskelyt toisista expateista ja kaikista muistakin?
Ensimmäinen kuvituskuva Kuopion Pelastusopiston avointen ovien päivästä. Lopuissa suomalaisia ruskasävyjä syyskuun lopulta. Kuvat ovat omiani.
Pian ollaan kuitenkin miehen pitkän koulutusreissun puolivälissä, ja muutto lähestyy myös päivä päivältä. Jännittääkin jo vähän. Kun tässä flunssaillessa tukiverkostot ovat taas levittäneet siipiään, mietityttää millaiseksi arki uudessa maassa muodostuu. Muutenkin mieleen on noussut ajatuksia ja ennakko-odotuksia Unkarista. Ajattelin kirjoittaa niitä tähän hiukan auki, koska voi olla mukava sitten myöhemmin palata näihin, ja katsoa miten odotukset toteutuivat.
Asuminen
Asumisen puitteet meillä alkaa olla jo selvillä, ja vuokrasopimuksemme astuu voimaan joulukuun alusta. Neliöitä meillä tulee olemaan (reilustikin) enemmän kuin Suomen kodissamme. Lapsille on omat huoneet, jotka tosin suunnittelimme ainakin alkuun sisustavamme leikki- ja makuuhuoneiksi. Haaveilen hissuksiin vieroittavani vierelläni nukkuvan pienimmäisen omaan vuoteeseensa. Ehkä siskon kanssa olisi turvallisempaa?
Etukäteen pelkäsin, että onko asunnoissa kaasuliedet ja -uunit. Ensinmainitun kanssa uskoisin tulevani juttuun, mutta uuni olisi minulle kauhistus. Tykkään leipoa, ja en kyllä osaisi paistaa kakkupohjaa kaasu-uunissa. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, ihan tavalliset sähköliedet ja -uunit löytyy.
Pihamme vaikuttaa helppohoitoiselta. Ei ole mitään kukkapenkkejä tmv. Mikä on hyvä, koska en ole viherpeukalo. Laitan kukkasia sitten vaikka ruukuissa. Ne on näppärä kantaa sitten kompostiin... :D Mieheni osti pihaan myös ison kasattavan uima-altaan edelliseltä asukkaalta. Siitä on sitten kesäaikaan iloa niin isoille kuin pienillekin. Pihamme on kauttaaltaa muurein aidattu, joten maisemia on lähdettävä ihastelemaan kauemmas. Sen sijaan pihaleikeille siinä on hyvä ja turvallinen alue.
Ja tuosta kompostista tuli vielä mieleen kierrätys. Pápassa on jonkinlainen kierrätysjärjestelmä, mutta hyvin erilainen se on kuin meillä suomessa. Käsitin, ettei esim. biojätettä kerätä erikseen. Tähän on tottuminen, kun on niin monia vuosia ne jo kierrättänyt.
Ja aiemminkin olen maininnut veden olevan Unkarissa kalkkipitoisempaa kuin täällä. Harkitsen suodatinkannua juoma- ja kahvinkeittoveden suodattamiseen. Muuten vettä voinee käyttää ihan normaalisti. (Varmaan siivotessa ja esim. hiuksia pestessä eron kuitenkin huomaa?)
Televisiolähetykset taitaa Unkarissa tulla enimmäkseen unkariksi dupattuna. Mutta kiitos suoratoistopalvelujen, eiköhän tuollakin töllötettävää löydetä.
Tukiverkostot ja ystäväpiiri
No tämä on ilmeistä. Alkuun näitä ei ole. Toivon kuitenkin verkostoituvani muiden vastaavassa tilanteessa elävien kanssa, ja löytäväni aikuista seuraa itsellenikin. Mieheni työn puolesta heille lienee paljon ohjelmaa, ja käsittääkseni meille puolisoillekin on jotain omia juttuja. Jännittää vähän.
Myös jonkinlainen lastenhoitorinki on ilmeisesti olemassa. Eri asia sitten, milloin uskallan jättää lapset hoitajalle, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä, kun Suomessakaan en ole monesti vielä hoitoon jättänyt pienintä.
Minusta olisi mukava tutustua myös paikallisiin, mutta olen kuullut tämän olevan haasteellista juuri kielimuurin ja kulttuurierojenkin takia. Toisaalta olen kuullut, että etenkin vanhempi polvi unkarilaisista kokee jonkinlaista "sukulaisuutta" suomalaisten kanssa.
Kuulun Ulkosuomalaiset Blogit -nimiseen facebookryhmään. Siellä on nyt syksyllä pohdittu paljon yksinäisyyttä ja väsymystä luoda uudet verkostot uuteen maahan muutettaessa. Toki osa kirjoittajista on konkareita, jotka muuttaneet usein, ja aina on jaksettava aloittaa alusta ja se puuduttaa. Ensikertalaisena toivon vielä jaksavani olla aktiivinen löytääkseni edes muutaman "oman ihmisen", uuden ystävän. Toki hieman pelottaa, löytyykö omanhenkisiä ihmisiä. Suomessa minulla on (suvun lisäksi) laaja ystäväpiiri, sekä maailman paras mammaporukka somessa. Uskon, että nämä verkostot pitävät minua pinnalla vaikka olisin kaukanakin. ♡ Ikävä tulee varmasti!
Ajankulu ja harrastukset
Toivoisin voivani jatkaa joogaharrastustani pienen tauon jälkeen. (Nyt syksyn sooloillessani lastenhoidossa, en yksinkertaisesti pääse, ja kotona en saa aikaiseksi.) Tämä toki Unkarissakin riippuu taas siitä miten saan itselleni aikaa raivattua. Ehkä vaan on niitä lapsenlikkoja kokeiltava.
Esikoisen cheerleading-harrastus jää nyt katkolle, mutta toivottavasti löytyisi jotain mukavaa hänellekin. Ehkä joku tanssillinen- tai jumppaharrastus kiinnostaisi. Koulupäivät on tosin pienilläkin jo pitkiä, joten voi olla, että siinä on alkuun aktiviteettia ihan tarpeeksi kotihoitoon tottuneelle. Itselleni tulee näistä kouluun kuskailuista myös hyötyliikuntaa mukavasti, ellen sitten opettele uudestaan ajamaan. (Apua!)
Paikallinen elokuvateatteri esittää kuulemma silloin tällöin englanninkielisiä elokuvia. Myös sekä Budapestiin, että Wieniin on kohtuullinen ajomatka, jos esim. esikoisen kovasti odottama Frozen 2 on päästävä jonnekin näkemään.
Unkarilainen arki ja palvelut
Paikallinen posti toimii kuulema luotettavasti, ja palvelujakin on edelleen saatavilla. Mm. Kotiinkuljetus ilman eri maksua, sekä postin toimipisteitä löytyy useampiakin.
Pankkiasioita vielä mietin. Onko järkevämpää avata siellä paikallinen käyttötili, vai onko nettipalveluiden aikaan se ja sama missä pankki fyysisesti sijaitsee? (Osaako joku teistä lukijoista valaista minua tästä?) Samaa mietin puhelinliittymän suhteen, mutta siinä ainakin lienee järkevintä avata unkarilainen liittymä. Mutta mitä tehdä Suomi-liittymälleni, haluan numeroni kuitenkin säilyttää siihen kun palataan?
Onneksi sähkö-, kaasu- (lämmitys), ja vesisopimukset jäi miehen kontolle, ja itseasiassa ne taisivat hoitua vuokrasopimuksen yhteydessä.
No ainakin tämmöisiä juttuja on tullut etukäteen kelailtua. Ajattelin että palaan tähän tekstiin asuttuani Unkarissa jonkun aikaa. Millekäs kuulostaa etukäteisodotukset, -huolet ja -mietiskelyt toisista expateista ja kaikista muistakin?
Ensimmäinen kuvituskuva Kuopion Pelastusopiston avointen ovien päivästä. Lopuissa suomalaisia ruskasävyjä syyskuun lopulta. Kuvat ovat omiani.
Kommentit
Lähetä kommentti