Koronasilmukka jatkaa kiristymistään täällä keskisessä Euroopassa. En itse osaa enkä halua olla ensisijainen Unkarin koronatilanteen tiedottaja kenellekään, koska minua paremmin asioista perillä olevat ovat asiasta jo kattavammin kirjoittaneet. (Vahva lukusuositus Sentrooppasantran kirjoitukselle jos aihe kiinnostaa) Keskityn siis kirjoittelemaan miten tämä kaikki näkyy omassa arjessamme, vai näkyykö.
 |
| Unkarilaista Syksyn väriloistoa Vesprémin eläintarhassa. |
Vastauksena äskeiseen, pitäisi ehkä näkyä jo enemmänkin, mutta tällä hetkellä elämä jatkuu jo keväältä opitun "uuden normaalin" merkeissä. Maskeitta ei ole menemistä kauppoihin, virastoihin ym, kouluun mentäessä lasten lämpö mitataan ja käsidesiä kuluu, mutta tähän on jo totuttu. Sen sijaan huomaan kyllä sekä itsessäni että lähipiirissäni tietynlaista "taisteluväsymystä". Viisainta olisi kai rajoittaa myös sosiaalisia kontakteja ihan oma-aloitteisesti, odottamatta mahdollisia lockdown määräyksiä. Ajatuskin siitä tuntuu nyt niin tahmealle. Toki tapaamme lähinnä saman "kuplan" sisäisiä ihmisiä. Nämä kuplat muodostuvat esikoisen koulutovereista sekä mieheni työtovereista perheineen. Toki siitäkin koostuu jo erittäin laaja porukka. Miehen työpaikalla henkilökunta joutuu kuitenkin ravaamaan testeissä melko tiuhaan, joten tämä loiventaa riskiä edes vähän.
Oma mieliala asian suhteen heilahtelee laidasta laitaan. Välillä huoli nostaa päätään, välillä mietin onko meidänkin perheestä osa jo sairastanut koronan lievänä huomaamattaan. Itsellänikin oli keväällä ennen lockdownia minulle poikkeuksellisen korkea kuume, tosin muistaakseni ilman hengitystieoireita, samoin Lapset olivat myös tosi kovassa kuumetaudissa jossain vaiheessa aiemmin. Sitten on ärtymys, pettymys ja harmitus. Tämän piti olla meille "once in the lifetime" -kokemus hieman eri merkityksessä. Vielä vuosi sitten tänne muuttaessamme oli haaveet suuret. Asuisimme vihdoin "kaiken keskellä" Euroopassa, ja googlailimme innoissamme etäisyyksiä Pápasta ja Unkarista kaikkialle. Wien, Bratislava, Budapest, kaikkiin melkein yhtä lyhyt ajomatka meiltä, helppoja viikonloppureissukohteita. Kroatia, Italia, Romania jne, myös ajomatkan päässä, lisäksi Euroopan sisäiset, edulliset lennot ja junamatkat. Itse haaveilin kaupunkiviikonlopuista esim. Budapestissä, ja erityisesti Keski-Eurooppalaisista joulumarkkinoista, jotka miehen työkiireistä ym. johtuen ne jäivät viime vuonna jo väliin. Nyt markkinat lienee suurelta osin peruttu, ja järkevyyttä niille menemiselle pitäisi puntaroida tovi jos toinenkin vaikka ne pidettäisiinkin. Miehen silmissä siirsivät urheilutapahtumat hieman Suomea isommilla areenoilla, jalkapallopelit ja F1-kisat. Koko perhe haaveilimme rantalomista Kroatian rannoilla ja mökkilomista Itävallassa ulkoillen yms. No, once in the lifetime -kokemus tämäkin. En muista olemmeko liki kymmenvuotisen yhteisen taipaleemme aikana ikinä viettäneet kokonaista vuotta yhden maan rajojen sisällä, tuskin.
Se koronavoivotteluista. Ei näitä päivittäin tule mietittyä, välillä vaan tilastojen synketessä synkkenemistään huoli nostaa päätään. Toistaiseksi olemme kaikki kuitenkin terveitä, mikä on tietysti tärkeintä. ♡
Mukaviakin juttuja tähän syksyyn mahtuu. Kun emme pääse oikeille oktoberfesteille, päättivät ystävämme järjestää omat. Eikun dirndlit ja lederhosenit äkkiä tilaukseen, ja niinpä pääsimme juhlistamaan olutjuhlaa huippuhauskalla porukalla. Päätin että nämä kemut on pienen riski kun arvoiset, käyn nykyään harvoin juhlimassa. Lisäksi kyseessä oli taas saman "kuplan" väkeä, ihmisiä jotka tapaavat toisiaan päivittäin työssään joka tapauksessa.
Isäntäpari oli laittanut parastaan ja pöydät notkuivat olutkolpakoiden lisäksi herkullisista tarjoiluista. (Itse kokeilin leipoa pretzeleitä ihan omin pikku kätösin, onnistui ihan ok ensiyritykseksi) Lauloimme saksalaisia juomalauluja parhaan kykymme mukaan (eli huonosti mutta suurella tunteella), pelasimme pelejä ja vain nautimme kivasta tunnelmasta ja hyvästä seurasta. Prost!
Kirjakerho kokoontui taas myös viime viikolla. Tällä kertaa tarjoilut hoituivat nyyttärein, ja siitähän seurasi kerrassaan herkullinen kauttaus. (Minä kiikutin tarjolle suomalaista retroklassikkoa, peltilihapiirakkaa, maistui hyvin kaikille ja sai kehuja) Itse ihastuin erilaisiin dippeihin ja salsoihin, kuten punajuurihummukseen, pinaattidippiin ja eräänlaiseen salsaan mitä oli tarjolla kera nachojen. Kokoonnuimme emännän toiveesta maskit kasvoillamme, ja poistimme ne ruokailun ajaksi. Perheessä on pieni vauva, joten tämä oli hyvin ymmärrettävää.
 |
| Tarjoilupöytä oli hyvin vartioitu :) |
 |
| Kun ei näinä e-kirja-aikoina saa enää kivoja kirjakuvia, eikä toisten ihmisten kuvia viitsi luvatta blogiin lisätä, niin mun kirjakerhokuvat on aika ruokapainotteisia! ;D |
Kuukaudenkirjanamme oli tällä kertaa kirja nimeltä Disappearing Earth , ja se jakoi mielipiteitä kovasti. Ehkä yleinen mielipide oli, ettei kirja ollut kauhean "imaiseva" johtuen sen rakenteesta joka oli monta pientä tarinaa joissa tapahtumapaikka oli sama, mutta juonet liittyivät toisiinsa hyvin löyhästi. Tunnustan, että itse en ehtinyt lukea kirjaa ihan loppuun, mutta kurkkasin loppuratkaisun viime tingassa. En pidä avoimista lopuista, ja tässä kirjassa niitä oli useitakin, joten kirja ei kivunnut omalle suosikkilistalleni. Oli siinä kuitenkin hyvätkin hetkensä, ja eksoottisen Kamchatkan alueen elämästä oli kiinnostava lukea. Kirjakerho sen sijaan oli taas menestys, jäin jo odottelemaan seuraavaa tapaamistamme.
Nyt kuluvana viikonloppuna juhlistimme Halloweenia hauskan "Trunk or Treat" -tapahtuman merkeissä. Yhteisömme ihmiset olivat ajaneet autojaan erään suljetun puistotien varrelle, ja koristelleet takakontit halloweenaiheisiksi. Lapset saivat sitten kiertää 'Trick or treat" -kierroksen autolta toiselle. Omat lapseni ujostelivat alkuun, mutta kun hoksasivat kupletin juonen, kulkivatkin jo innoissaan ympäriinsä. Kaksivuotiaammekin jo "sujuvasti" hoki: "tikkotiit" ja "tänkhjuu" ja palkkioksi saikin vetää varmaan elämänsä pahimmat sokerihumalat saaliinsa kera.
 |
| Perhepotretti |
 |
| Tämä Coco elokuvan henkeen somistettu takakontti oli suosikkini |
Hauska tapahtuma, missä mekin pääsimme kurkistamaan amerikkalaisten halloweenperinteisiin. Väki olikin panostanut autoihinsa paljon, joten niitä oli meidän aikuistenkin mukava kierrellä. Lisäksi ohjelmassa oli chilikokkauskisa ja muita lämmittäviä herkkuja.
Unkarissa tämä Halloween lienee uudehko tulokas kuten Suomessakin (en tarkistanut tätä mistään, perustuu täysin mutuun), ainakin näissä merkeissä. Silti illan tullen ainakin meidän ulkkisten ovikello kilkatti useaan otteeseen, ja paikallinen nuoriso oli karkkia kerjäämässä, osa pukeutuneena, osa vain kädet ojossa. Tiedä sitten mitä tästä ajatella, onneksi oli kääreellisiä namuja antaa, lapsista ainakin oli hauskaa tämäkin.
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Kivoja kokemuksia kertynyt meille kaikille tälläkin. Pahoin pelkään että rajoituksia piakkoin taas kiristetään, joten kiva kun näitä mukaviakin hetkiä ehdittiin tässä haalimaan mieltä piristämään.
Iloa ja terveyttä eloonne rakkaat lukijani, onko teidän syksyynne mahtunut ilonhetkiä rajoitusten keskellä?
Kommentit
Lähetä kommentti