Tämä hullu vuosi lähestyy vihdoin loppuaan, ja minulle vuoden rakkain juhla, joulu lähestyy. Vuosien mittaan olen havainnoinut ettei se joulu itsessään edes ole minulle se juttu, vaan nimenomaan tämä aika ennen joulua, valmistautuminen jouluun.
Aloitan "keulimisen" kohti joulua yleensä jo hyvissä ajoin. Lahjoja saatan toki miettiä pitkin vuotta, mutta varsinainen tunnelmointi ja fiilistely alkaa syksyllä. Saimme tuotettua tänne jouluherkkuja ja -mausteita, joten nyt kaapeista löytyy niin alkoholitonta glögitiivistettä kuin glögimaustettakin, tummaa siirappia ja sitä "oikeanlaista", tuttua kinkkusinappia. Pötköttääpä pakkasessa se kinkkukin kera graavisiian, ja myös törpöllinen suolasieniä löytyy kaapin perukoilta. Täältä löytyy kylmäsavulohta ja teen itse porkkalaatikon sekä hernemuhennoksen (meidän perheen juttu, mummoni teki tätä aina. Se on kuin paksua hernekeittoa kermalla höystettynä, maistuu kinkun kera laatikoiden tapaan). Lanttulaatikkoa on hieman haastavampi täällä saada. Kuulin jostain että paikalliset pitävät lanttua lähinnä eläinten rehuna. En tiedä onko se totta, mutta en sitä ole osannut edes kaivata, onneksi juuri se laatikko ei kuulu perheemme suosikkeihin muutenkaan. Itsenäisyyspäivää tulee varmaan juhlistettua melko maltillisesti mieheni ollessa töissä ja päivystäessä lähes koko viikonlopun. Sytytän kyllä kynttilät, ja varmasti kuuntelen ainakin Finlandia-hymnin ja tunnelmoin hieman. Saa nähdä miten linnanjuhlat on korvattu, ehkä televisiosta tulee jotain tunnelmaa nostattavaa katsottavaa meille ulkosuomalaisillekin.
Omassa "kuplassamme" olemme olleet tekemisissä muutamien perheiden kanssa. On juotu sitä glögiä kera suomalaisten suklaakonvehtien ja paistettu joulutorttuja. Lapset ovat koristelleet pipareja. Esikoiseni syntymäpäivä sattuu marraskuun loppuun, siihen asti hieman yleensä himmaillaan joulujutuissa, mutta joulukuun alussa voin avata hanat rauhassa! :D Kaapissa odottaisi piparkakkutalon ainekset, ehkä tonttu sellaisenkin taikoo lapsille ihmeteltäväksi joku ilta, lasten mentyä nukkumaan. (tähän rakennusmestaritonttu taitaa kyllä kaivata hieman terästustä siihen glögiinsä...)
Kävin ystäväni kanssa Györissä ostoksille Black Fridayn jälkeisenä lauantaina. Hieman jännitti jos siellä on joku kauhea hullunmylly, olin varautunut siihenkin vaihtoehtoon että tehdään uukkari ja jätetään menemättä. Mutta oikeastaan meno oli melko hillittyä. Hölväsimme käsidesiä ja maskithan täällä on ollut pakolliset jo yli puoli vuotta. Joululahjaostokset sujuivat, ystäväni sai kaipaamansa hiustenleikkuun, ja lounaaseenkin saatiin hieman vaihtelua kotiruokiin. Ravintolat saa tällä hetkellä myydä ruokaa ainoastaan mukaan. Kaikki mahdolliset istuskelupaikat oli poistettu ravintoloista, joten nappasimme ruuat mukaamme ja kävimme autossa syömässä. Kokemus tämäkin, ja (toivottavasti) tällekin joskus tulevaisuudessa voi hieman hymähtää... Lähtiessämme nappasin lapsille vielä Burger Kingin lastenateriat tuliaisiksi, ja ne maistuikin kun ei meidän kylältä näitä ketjuja löydy. Muita tuomisia äidillä ei sitten yllättäen ollutkaan, kun pukinkonttiin menevät jäivät jemmaan autotalliin. Sanoin olleeni lähinnä kaverini seurana, ja "voi harmi" kun ei itselle oikein mitään löytynyt. Ai että minä rakastan tätä salaisuuksien aikaa! Uskon joulupukkiin täysillä yhä vieläkin. Luin jostakin juuri, että joulun taika on siinä, että ihmiset suuressa osassa maailmaa leikkii samaa leikkiä yhtä aikaa, aikuisetkin, ja jos siinä ei ole taikaa niin missäs sitten!? (En tiedä mistä lainaus on peräisin, mutta näinhän se on!) Oikeasti lahjaostokset alkaa olla valmiit paketointia vaille, voi keskittyä muuhun, koristeluun ja tunnelmointiin.
Lopuksi vielä kissojen kuulumisia. Nuo koltiaiset on nyt melkein kahdeksankuisia pikku riiviöitä. Elton poika on oikea lelukissa, alle kolmevuotias kuopukseni raahaa sitä mukanaan leikkeihinsä, ja kissa alistuu mukisematta. Olen yrittänyt lukea kissaa, ja tullut lopputulokseen että ei se kärsi näistä leikeistä. Se pääsisi helposti lipettiin muttei lähde, sen sijaan pysyttelee "saatavilla" eikä yritä purra eikä raapia lasta. Tajunnee että pentu se on tämä leikkikaverikin. Lila-neiti sen sijaan on oman arvonsa tunteva, eikä antaudu näihin leikkeihin yhtä mielellään. Hänkään ei pure eikä raavi tarkoituksella, pysyttelee vaan poissa tieltä, usein yläilmoissa kodinhoitotilamme kaapin päällä.
Muutama ongelmakin meillä on kissojen kanssa. Miten te muut kissojenomistajat saatte kissat pysymään poissa ruokapöydiltä ja keittiöntasoilta? Nämä kaksi pientä karvaista lokkia ovat heti pöydillä kun silmä välttää, ja nappaavat mieluusti saaliikseen lapsilta unohtuneita pähkinävoileipien kantoja tai latkivat maidonrippeitä murokulhojen pohjilta. En tykkää tästä yhtään, mutta onko tässä muuta mahdollisuutta kuin johdonmukaisesti antaa lähdöt pöydiltä ja yrittää siivota ruuantähteet nopeammin pois.
Toinen ongelma juontuukin sitten tästä samasta, kun kattien masut menee sitten näistä napatuista herkuista ruikulle, ja ovat alkaneet kakkipaskimaan muuallekin kuin hiekkalaatikkoonsa, yleensä kylpyammeen pohjalle. Hitusen alkaa kyllästyttämään ammeen päivittäinen putsaaminen ja desinfioiminen, joten hjälp, vinkkejä kellään? Hiekkalaatikko on täytetty kristallihiekalla ja tähän asti se kelpasi hyvin. (Hiekan laatu tmv. ei siis ole muuttunut) Siivoan kiinteät jätteet heti huomatessani ja vaihdan hiekan kokonaan kerran viikossa, jolloin myös pesen astian. Mikä neuvoksi?
Muuten huomaan kyllä pitäväni kissojen seurasta, ja on mahtavaa katsella miten kuopus ilahtuu joka aamu yhtä paljon kun avaamme makuuhuoneenoven ja kissat pääsevät sisään huoneeseen. Heillä on tosi vahva side jo nyt, kasvavat kaikki pennut samaa tahtia. Esikoinen on hieman varauksellisempi kissojen kanssa, mutta hyvin mielellään hänkin rakentelee niille taloja pahvilaatikoista ja vilteistä. Hieman viimeämpiluonteinen Lila onkin selkeämmin esikoisen kissa kuin touho-Elton.
Tällaista tälle Pápan-porukalle näin marras-joulukuun taitteessa. Iloista joulunodottelua kaikille jotka jaksoitte lukea tänne asti.
Kommentit
Lähetä kommentti