Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun.

Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022

Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni pinnalla" kun kotonaolovuosia on siihen mennessä kertynyt jo reilut neljä vuotta. Aloin selailemaan internettiä kannesta kanteen, mikä minua kiinnostaisi, ja ennen kaikkea mitä olisi mahdollista opiskella täysin etänä. Lopulta päädyin ottamaan yhteyttä entiseen opettajaani Savon ammattiopistolta ja kysäisemään tulisiko hänellä mieleen mitään ideaa opinnoista, millä voisin täydentää aikaisempaa osaamistani. Hän johdatti minut sitten oikeille jäljille ja oikeiden ihmisten puheille, ja täten löysin hieman kiertoteitse Sakkyn Digitaalisen Markkinointiviestinnän -opinnot.

Esikoiseni näkemys äidin opiskelijaelämästä? Pöydän ääressä kissamme Lila, äidin kännykkä, korvapuusti ja höyryävä kupillinen kahvia.

DigiMavi opinnot ovat osa Liiketalouden erikoisammattitutkintoa, ja ne on suunnattu lähinnä henkilöille, jotka työssään tekevät markkinointiviestintää. Minullahan ei olemassa olevaa työpaikkaa tällä hetkellä ole, mutta päätin silti osallistua, ajattelin opiskelevani edes teoriat, ja suorittavani näyttötehtävän vaikka "sitten joskus" myöhemmin tilanteen niin mahdollistaessa. Tällä kertaa minulla oli tuuria matkassa, ja jo ensimmäisenä Teams-opiskelupäivänä minulle avautui mahdollisuus suorittaa opinnot kokonaisuudessaan näyttöineen erään toisen kurssilaisemme firmassa. Niinpä koko elämänsä kosmetiikan parissa työskennellyt bloggaajanne päätyi tekemään digitaalista markkinointiviestintää yritykselle, jonka toimialaa on erilaisten sisä- ja ulkopintojen, kalusteiden ym. suojaava pintakäsittely. Ok, close enought, pakkelia mitä pakkelia, hahaha...

Opiskelut alkoivat, ja olin intoa täynnä kuin ilmapallo. Kurssimateriaaleista sain vinkin tutustua myös Google Digital Garagen tarjontaan, ja aloin suorittamaan sieltäkin DigiMavi -osiota. Tätä suosittelen lämpimästi kaikille muillekin jotka haluavat opiskella omaehtoisesti ja omaan tahtiinsa. Tuolta Garagesta löytyy monia muitakin kivoja kursseja mitä opiskella, olen itsekin muutaman lyhyemmän, työnhakuun liittyvän kurssin jo katsellutkin läpi.

Mitä välineitä odotin käyttäväni eniten opiskellessani...

Mutta sitten alkoikin hankaluudet. Alkoi sairastelukierre jollaista en ole ennen kokenut. Jos minä en ollut kipeänä, joku lapsista oli. Itseasiassa jo ensimmäisenä Teams-opiskelupäivänä podin kauheaa yskää, ja jouduin hiljentämään mikrofoniani vähän väliä kesken lauseen. Pieni syysflunssa, ajattelin. Vaan eipä ollutkaan. Loppuvuoden aikana sairasti kuumeettoman keuhkokuumeen (kas, kun lyhyetkin pyöräilyt saivat minut hengästymään...), keuhkoputkentulehduksen, ja jotain perusflunssaa. Alkuvuodesta oli tarjottimella rs-virus tammikuussa, koronavirus helmikuussa ja oletettu kausi-influenssa maaliskuussa. Koko perheellä toki hieman limittäin, joten hyvin vähän on terveitä viikkoja nähty koko keväänä. Lisäksi on ollut etäopiskelua, talvilomaa ja koronakaranteenia, jotka vähensivät opiskeluun vapaana olevaa aikaani entisestäänkin. Toki jotkut kykenevät opiskelemaan intensiivisemmin lasten läsnä ollessakin, mutta oma keskittymiskykyni on hieman heikohko jo muutenkin, jatkuvat katkot ( "Äitiiii, tuu antamaan välipalaa/muovailuvahaa/pyyhkimään jne...") haperruttavat sen olemattomiin. Jossain vaiheessa en enää edes kehdannut sanoa kouluun ja työpaikkaohjaajalleni että meillä sairastetaan taas, vaan yritin asettaa riman kyllin matalalle, ja möngin siitäkin vielä ali. 

Mutta näillä mentiin. :(

Itse pääasia, eli digitaalinen markkinointiviestintä vaikutti minusta kuitenkin kovin mielenkiintoiselta. SEO, SEM sun muut käsitteet avautuivat minulle nyt vihdoin ainakin teorian tasolla, ja aloin kiinnittämään enemmän huomiota myös minuun kohdistettuun markkinointiviestintään esim. somessa, sekä omiin hakuihin ja käyttämiini hakusanoihin. Pääsin myös kokeilemaan muutamia minulle aivan uusia sovelluksia (kuten MS Sway, Canva yms.), ja ylipäätään minulle teki ihan hyvää vain avata tietokone mobiililaitteiden sijaan valehtelematta ensimmäistä kertaa vuosiin. Osana opintoja pääsin kuulemaan myös useammankin digimavi-ammattilaisen tarinoita todella laajalla skaalalla alkaen noista hakukoneoptimoinneista, data-analysoinnin kautta jopa keinoälyn käyttöön markkinoinnissa. (Kyllä, sinäkin lukijani olet hyvin todennäköisesti asioinut näiden asiakaspalvelu-bottien kanssa!)

Kun vihdoin sain näyttötyöni puserrettua, ja päättökeskustelun käytyä läpi, oloni oli tyytyväinen, mutta myös helpottunut. En ikinä opiskelut aloittaessani olisi osannut arvata tästä puolivuotisesta tulevan näin raskas noiden sairastelujen vuoksi. Päättökeskustelussani sekä opettajani että työpaikkaohjaajani lausuivat minulle kuitenkin oikein kannustavia sanoja, mistä olen oikein otettu ja kiitollinen. En tiedä vielä tulenko hakeutumaan työelämässä jatkossa markkinointiviestinnän pariin, mutta uskon että näiden asioiden oppimisesta ja tietämisestä on hyötyä monessa muussakin työssä ja tehtävässä, kyllähän niin iso osa elämästämme tapahtuu nykyään tavalla tai toisella verkossa. Suosittelenkin näitä opintoja mielelläni kaikille jotka markkinointiviestintää pystyvät jo työssään toteuttamaan, omakin opiskeluni olisi jäänyt vajavaiseksi ilman työssäoppimispaikkaa. Opiskeleminen ei mene ikinä hukkaan! 

Jotain on kuitenkin ehtinyt harrastamaankin, uutena tulokkaana keramiikkakurssi, jonka saldoa tämäkin  pää on.

Toivon myös että olemme nyt käyneet läpi kattavasti kaikki tarjolla olevat pöpöt ja saaneet hieman vastustuskykyä näille taudeille. Epäilen, että pitkän sosiaalisten kontaktien välttelyn (v.2020) jälkeen olimme alttiimpia kaikille normaalistikin kiertäville viruksille ja bakteereille, ja kun jouduin syksyllä syömään pari antibioottikuuria (-ne olivat toki välttämättömiä esim. keuhkokuumeeseen), ne heikensivät suoliston mikrobiomia ja tekivät minut vastustuskyvyttömämmäksi muille pöpöpahiksille. 

Sairastelujen ja opintojen ohella eräs toinenkin asia on vaikuttanut "radiohiljaisuuteeni" täällä blogissa. Mieheni työkomennus täällä Unkarissa lähenee loppuaan, täten myös minun "kotiäitikomennukseni". Minä, tytöt ja kissat muutamme Suomeen jo loppukesästä, ja olemme jo hakeneet ja saaneet tytöille koulu- ja päivähoitopaikat Kuopiosta. Oloni on haikea, nämä vuodet ovat olleet kaikista pandemioista sun muista kriiseistä huolimatta ikimuistoisia ja ihania, ja tänne tulee jäämään uusien rakkaiden ystävien lisäksi pala sydäntäni. Lapsetkin, etenkin esikoinen joka asiasta jo enemmän ymmärtääkin, suhtautuvat edessä olevaan muuttoon ristiriitaisesti. Toisaalta Suomessa odottaa mummot, pappa, kummit ja monet ystävät, toisaalta myös he joutuvat hyvästelemään tärkeitä ihmisiään täällä. Aivan ihanat opettajat ja ystävät. Onneksi maailma on nykyisin pienempi kuin esimerkiksi silloin, kun itse 80-luvulla muutin Kuopiosta Lappeenrantaan ja myöhemmin takaisin. Silloin posti kuljetti kirjeitä harvakseltaan kahden kaupungin välillä, nyt jo lapsetkin kommunikoivat helposti reaaliajassa esim. whatsappin ja pelejensä välityksellä ystäviensä kanssa ympäri maailman. 

Läheisyys lämmittää 

Mutta ehkäpä kirjoittelen näistä lähdön odotteluun liittyvistä to do -listoista ja tunnelmista ihan oman postauksensa, nyt kun sain taas pölyt pyyhkäistyä näppikseltä, eikä viimeisiä jaksamisenrippeitä tarvitse käyttää opiskeluun. Unkarissa eletään jo hanamia, eli kirsikkapuiden kukintaa, tosin sen keskeytti täälläkin yllättävä takatalvi, kun jopa +22 -asteeseen kohonneiden lämpötilalukemien jälkeen heräsimme sunnuntaina lumiseen valkeuteen ikkunoidemme takana. 

Oh no!

Tämä ilmaston äkillinen viileneminen oli kuitenkin toivottavasti vain tilapäistä, ja pian lämpenee taas ja saamme nauttia Unkarin kauniista keväästä vielä viimeisen kerran. Tämän kuun lopulla matkustamme myös Kroatiaan kevätlomalle, sitä odotellaan jokovasti.

Voikaa hyvin, yritän pitää välin seuraavaan postaukseeni lyhyempänä!