Siirry pääsisältöön

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;) 


Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut kaupanalan työt iltavuoroineen ei tässä kohtaa houkuttele. Lapsilla on edessään joka tapauksessa niin suuria muutoksia elämässään, että haluan olla läsnä edes koulu/päiväkotipäivien jälkeen. Minun ydinosaamistani on kuitenkin asiakaspalvelu, mutta olen enemmän kuin motivoitunut opettelemaan ja ottamaan haltuun uusia osaamisalueita.

Miksi sitten kukaan palkkaisi monta vuotta kotona näivettyneen kotiäidin? Onko siitä enää edes sorvin ääreen, mokomasta työnvieroksujasta? Hahah! 

No ensinnäkin, kaikessa ihanuudessaan olo kotiäitinä ei ole pelkkää laakereilla makoilua ja manikyyreissä ravaamista. Etenkään näin expat kotiäitinä, kun tukiverkostot ovat kaukana ja kaikkien arkistenkin asioiden hoitaminen hankalaa kielimuurien vuoksi. Kyllä arvostan toisia kotiäitejä näiden vuosien jälkeen entistä enemmän. Koen kuitenkin että nämä vuodet kotona ja maailmalla ovat kasvattaneet minua ihmisenä, sekä myös osaamistani tulevia työnantajiani varten, sekä vahvistaneet ongelmanratkaisukykyäni. 


Blogin kirjoittaminen on pitänyt tekstintuottamisen taitoni vireessä, samalla kun olen saanut välitettyä kuulumiset Suomeen. Olen kyennyt verkostoitumaan laaja-alaisesti hyvin kansainvälisessä yhteisössämme ja tutustunut moniin eri kulttureihin ja tapoihin toimia, ollut mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia ja osallistunut monenlaisiin hyväntekeväisyystempauksiin ja koulun tapahtumiin vapaaehtoisena. Kielitaitoni, ja etenkin rohkeuteni kommunikoida englanniksi on parantunut merkittävästi, kun sekä lähes kaikki sosiaalinen elämä, mutta myös byrokratia, virasto- ja lääkärikäynnit yms. hoituvat englanniksi. Minulla on ollut aikaa herätellä uinuvaa luovuuttani palaamalla vanhojen taideharrastusteni pariin, ja kokeilla myös uusia juttuja. Olen lukenut paljon ja monipuolisesti, ja suorittanut digitaalisen markkinointiviestinnän perusteita sekä Google Garagessa että Savon Ammattiopistossa, sekä perehtynyt positiivisen psykologian perusteisiin sekä online kurssein että itsenäisesti. Rohkenin suorittaa opintoni minulle täysin vieraalla toimialalla toimivalle yritykselle, ja opin paljon paitsi ko. alasta, niin myös tiedonhausta ja sopivien toimintamallien etsimisestä. Olen löytänyt meditoinnin jonka avulla pystyn rauhoittamaan stressaavan mielen ja suhtautumaan asioihin tyynemmin. 

Tunnen olevani erittäin innostunut paluusta työelämään. Oikein jo mahanpohjassa kipristelee kun mietin minnekähän polkuni minua seuraavaksi kuljettaa. Myönnän että tiettyjä rajoitteita vuodet kotona ovat kasvattaneet, pieni pölykerros on ehtinyt laskeutua vähälle käytölle jääneiden taitojen päälle, ja joissakin asioissa tarvitsen väistämättä pientä päivitystä. Mutta uskon vahvasti löytäväni työnantajan joka näkee vahvuuteni näiden heikkouksien läpi, ja luottaa siihen että perehdyttämällä minusta saa tiimiin motivoituneen, uskollisen ja uuden oppimiseen innolla suhtautuvan Tanja 2.0 -version, joka arvostaa hyvän mielen työilmapiiriä, suhtautuu työhönsä vakavasti muttei pelkää heittäytyä hulluimpiinkaan tempauksiin tarpeen niin vaatiessa. Olen valmis aloittamaan alempaa ja innokas etenemään, mutta tällä hetkellä arvostaisin eniten vakaata työsuhdetta/työnantajaa ja säännöllistä päivätyöaikaa, sekä työpaikan sijaintia hyvien julkisten kulkuvälineyhteyksien päässä Kuopion keskustasta. 


Tiedätkö Sinä työnantajaa jolla voisi olla käyttöä kaltaiselleni työelämään palaajalle alkusyksystä 2022 alkaen? Etsitkö sinä itse uutta työntekijää tai kollegaa? Arvostan vinkkejäsi ♡ Olen avoin kuulemaan ehdotuksianne monipuolisesti, vielä on hetki aikaa antaa ajatuksen muovautua siitä mitä kohden lähden lopulta hakeutumaan. (-Aiempi työkokemus siis asiakaspalvelu- ja myyntityöstä, viimeisimpänä myymäläpällikkönä Kuopion The Body Shopissa, mutta haluan pitää mieleni avoinna nyt myös ihan uusille ideoille.)

Ps. Otsikosta huolimatta tämä blogi ei ole, ainakaan vielä, tullut päätökseensä. Katsellaan miten sen käy paluumuuton myötä, mutta vielä lienee muutamia juttuja korvan takana odottamassa vuoroaan. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni