Kesäkuu on alkanut Unkarissa hieman epävakaisena. Olen käyttänyt usein vertausta tyypilliseen Suomen kesäsäähän, ja se kyllä pätee edelleen. Merkittävänä erona kuitenkin se, että täällä nämä kesäsäät satunnaisine hellejaksoineen ovat jatkuneet jo maaliskuulta asti. Useimpina päivinä vähintään hivotaan kahtakymmentä astetta (ja vielä useammin se ylittyy kevyesti), mutta sekaan mahtuu myös pilvisempiä ja sateisiakin päiviä. Kuten tänään, minkä johdosta sainkin hyvän tekosyyn keittää kupillisen kahvia, ottaa mukavan kirjoitusasennon, ja alkaa kirjoittamaan teille kuulumisiamme.
Kesäkuun alku on alkanut maistumaan jo ihan normaalilta elämältä. Ulkomaanmatkasuunnitelmat on edelleen jäissä, kaupoissa on edelleen maskipakko ja ostoajat (kello 9 - 12 vain yli 65 vuotiaille) ja suurimpia kokouksia on yhä rajoitettu. Kun muistaa huomioida nämä, pystyy elämään jo aika lailla kuten "a.e.k.", aikana ennen koronaa.
Kesäkuun alkuun on mahtunut useampia kivoja tapahtumia. Vietimme jälleen yhden esikoisen luokkatoverin syntymäpäivää, tällä kertaa leikkipuistossa. Lapset olivat niin iloisia nähdessään toisensa pitkästä aikaa! Riemua riitti, ja synttärisankari jakoi kaikille kakkupalat rasioissa, sekä pienet herkkupussit kotiinviemisiksi. Toisaalta aivan ihanan stressittömät ja kivat synttärit vaikka normioloissakin vietettäväksi.
 |
Vierailimme myös leikkitreffeillä lähellä asuvan amerikkalaisperheen luona. Pääsimme samalla kokemaan oikein periamerikkalaisen, meille uuden kokemuksen, kun luokkatoveritytön isoveli oli päättänyt toteuttaa projektin, ja laittaa pystyyn lemonade-kojun. Hän oli tehnyt tarkat laskelmat kuluista, ja kuinka monta lasillista juomaa tulisi myydä kattaakseen kulut ja saadakseen haluamansa tuoton. Tämän tuoton hän sitten lahjoittaa rasisminvastaiseen työhön. Koju oli menestystarina, ja herkullinen lemonade oli pian loppuunmyyty.
Myös omalla kotipihallamme vietimme oikein ihanan illan, kun kutsuimme toisen suomalaisperheen meille syömään ja istumaan iltaa. Mieheni keitteli pihan suuressa padassa herkullista lihapataa, joka sai makua sipulista, tomaatista, paprikasta ja punaviinistä ja vei kielen mennessään. Itse tein jälkiruoaksi britakakun, ensimmäistä kertaa ikinä. Olin aina ajatellut sen olevan vaikea, mutta eihän se ollutkaan, ja sen raikas maku täydensi aterian kivasti.
Lapset viihtyivät leikkien ja altaassa polskien, mutta myös seuraten uunituoreiden perheenjäsentemme elämää, meille saapui vastikään kaksi suloista kissanpentua! Huomatkaa klikkiotsikko, heh!
Otimme kissat eräältä kansainvälisen yhteisömme jäseneltä, joka loukuttaa kulkukissoja, hoitaa ne kuntoon ja leikkauttaa ne ettei kulkukissapopulaatio pääsisi kasvamaan. Tällä kertaa kaksi kissaa oli ollut jo valmiiksi raskaana, ja meidän kissamme ovat ensimmäisestä pentueesta. Kissoja hoitava nainen perheineen on pitänyt pennuista hyvää huolta, ne on madotettu ja rokotettu ensimmäisen kerran ennen niiden siirtymistä uusiin koteihin. Hän myös lupasi muistuttaa ja auttaa tulevien eläinlääkärikäyntien kanssa, koska hänellä on toimiva yhteistyö paikallisen eläinlääkärin kanssa. Omat kissamme, tai ainakin toinen, on leikkautettava mahdollisimman pian, koska kyseessä on tyttö- ja poikakisut.
Pennut tulivat meille hieman pienempinä kuin mitä luovutusikä Suomessa on. Koska pennut muuttivat meille yhdessä, ovat he sopeutuneet meille kuitenkin uskomattoman hyvin. He olivat valmiiksi sisäsiistejä ( -tosin eilen sattui lapsia kovasti huvittava tapaus, kun jompikumpi kissoista oli käynyt, ei vain kerran, vaan kahdesti, isommalla hädällä kuopuksemme potalla! Nyt en tiedä opettaisinko kuopuksen hiekalle ja kissat potalle, vai miten päin, haha! ), ja ruokakin maistuu hyvin uudessakin kodissa. Kisut viihtyivät ensimmäiset päivät olohuoneessa ja kylppärissä, ja ovat laajentaneet reviiriään vähitellen. Lapset, joiden unelma omasta lemmikistä täyttyi pitkän haaveilun jälkeen, ovat jaksaneet leikittää pentuja kärsivällisesti. Vähän olen joutunut toppuuttelemaan ettei heti aleta harjaamaan ja pukemaan pantoja yms. "hoitotoimenpiteitä", mutta hienosti tytöt ovat uskoneet ja antaneet kissoille rauhaa tutustua uuteen kotiinsa ja uusiin perheenjäseniinsä. Mieheni on saanut iltaisin talon rauhoittuessa nauttia hiljalleen hurisevista pikku sohvakavereista. ♡
Meillä molemmilla (aikuisella) on ollut kissoja aiemminkin, mutta edellisistä lemmikeistä on vierähtänyt yli kymmenen vuotta. Nyt ajankohta tuntui sopivalta, kun elämä on lasten myötä joka tapauksessa asettunut, ja on taas tilaa ja aikaa pitää huolta lemmikeistä. Kyselimme jo etukäteen paikallisten lemmikkihoitajien yhteystietoja tulevien reissujemme varalle, ja lisäksi ystäväperhe lupasi auttaa tarvittaessa. En edes muistanut miten ihania kissanpennut ovat, ja kuinka lumoavaa niiden touhuja on seurata. Tuntuu hurjalta ajatella, että nämä tyypit, jotka saivat nimet Lila (musta tyttökissa) ja Elton (kirjava poju) asuvat meillä mahdollisesti vielä tyttöjen lentäessä pesästä, jos pysyvät terveinä ja kaikki menee hyvin.
Jatkossa blogissa siis luvassa perhe- ja expatelämän lisäksi myös kotikissaelämää.
Aurinkoisia kesäpäiviä teille kaikille! :)
Kommentit
Lähetä kommentti