Hahah, niinhän siinä kävi, että tammikuun alun hyvä aloitus postaustahdissa kostautui kuukauden "radiohiljaisuudella" Kotiäitikomennuksessa. Instan puolella olen hiukan aktiivisempi, ottakaa seurantaan jos ikävä iskee postausten välissä!
Olen tasapainotellut tämän alkuvuoden jatkuvan väsymyksen, mutta onneksi myös elämää ilostuttavien asioiden keskellä. Ensimmäinen aiheutuu suurimmaksi osaksi kolmevuotiaan kuopukseni aamuheräilyistä. Hän kun on keksinyt että aamuviideltä on loistava aika herätä. Itse olen iltakukkuja, joten tämä kombinaatio saa aikaan unissakävelevän zombien, joka vain odottaa iltaa, että pääsisi taas nukkumaan. Ja illan tullen päättää sitten lukea "vain pari sivua", huomatakseen puolilta öin että pitäisköhän alkaa levolle, herätys on ihan kohta. Äääk! Ei riitä minulle pidemmän päälle nämä 4 -5 tunnin yöunet. Nyt olen ruvennut hivuttamaan lapsen nukkumaanmenoaikaa myöhemmäksi, ja hitaasti mutta varmasti myös heräämisaika on siirtymässä edes lähemmäs kuutta. Kukapa olisi ikinä uskonut, että vaikkapa kahdeksaan nukkuminen tuntuisi joskus aivan syntisen luksukselliselle. :D
Vanha rakas lukemisharrastukseni on tosiaan vienyt mukanaan nyt alkuvuodesta oikein kunnolla. Ladattuani * Bookbeat -sovelluksen, olen suorastaan ahminut e- ja äänikirjoja. Olen yllättynyt erityisesti noiden äänikirjojen kätevyydestä. Joulupukin tuomat napit korviin, äänikirja laulamaan ja pyykkiä viikkaamaan. Yksin lasten kanssa ollessani en tosin uskalla näihin uppoutua, mutta miehen ollessa kotona ekstakorvina onnistuu kotihommat sujuvasti näin. Edelleen kuitenkin luen kirjani mieluiten itse, ja huomaan valitsevani erilaisia kirjoja kuunteluun ja lukuun. Tein instastoryihini oman kohokohta-kansionsa lukemilleni kirjoille, sieltäkin saa käydä napsimassa lukuideoita jos huomaat että lukumakumme käy yksiin.
Liityin mukaan myös Helmet -lukuhaasteeseen, jonka facebook-sivulta olen saanut todella paljon hyviä lukuvinkkejä. Suosittelen haastetta kaikille, siihen voi liittyä milloin vain, ja sen voi suorittaa omilla ehdoillaan. Itse koitan keksiä jokaiselle lukemalleni kirjalle haastekohtansa sitä mukaa kun olen lukenut kirjan. En siis ainakaan toistaiseksi ole valinnut kirjoja erityisesti haastetta ajatellen, vaan lukenut mitä muutenkin lukisin. Muutama kohta siellä kyllä kummittelee, mitä varten pitänee etsiä asioikseen sopivat kirjat.
 |
| Joskus lasillinen viiniä perjantaipizzan kanssa aiheuttaa maalausinspiraation. Taideteos on nimeltään: "Kaikki harrastukset yhdessä kuvassa", haha. |
Olen henkiinherätellyt myös muita kauan uinuneita harrastuksiani vähitellen. Kahden pienen lapsen äitinä koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa itselleni nappaamistani hetkistä, mutta ei kai se voi olla lapsillekaan haitallista oppia leikkimään edes hetkiä keskenään minun lukiessa, maalatessa tai lenkkeillessä (-viimeisin tietty joko lasten kanssa, tai isän vahtiessa tyttöjä).
 |
| Päätin aloittaa akvarellimaalauskokeilut ihan alkeista. Yllättävän vaikeaa! |
Maalausinnostukseni alkoi syksyiseltä Sip and paint -tunnilta, ja olen sittemmin maalannut myös kotosalla. Sekä omin päin, että lasten tai ystäväni kanssa. Maalaan enimmäkseen akryylimaaleilla, mutta olen testaillut myös akvarelleja. Jälkimmäiset tuntuu jopa haastavammilta, kun eivät mahdollista useampaa päällemaalauskertaa. Etsin vielä omaa tyyliäni, ja olen testaillut montaa eri tekniikkaa. Lasten intouduttua mukaan maalailuhommiin olemme tehneet vesiväritöitä, mutta esikoisen kanssa testattiin jo akryylimaalaustaki Youtube-tutorialin avulla. Kuusivuotiaan työstä tuli hieno, vaikka itse kehunkin!
 |
| Esikoisen ensimmäinen akryylimaalaus. |
Nyt aikuisena osaan suhtautua omiin maalauksiini lempeämminkuin nuorempana. Ymmärrän täysin etten voi olla taidoiltani samalla tasolla kuin joskus parikymmentä vuotta sitten kun viimeksi maalasin, silloin paljon aktiivisemmin. Mutta nyt osaan nauttia itse tekemisestä ja uusista kokeiluista, lopputulos ei edes tunnu niin tärkeältä. (Toki välillä tekisi mieli rytätä maalaus ja heittää siveltimet menemään, myönnettäköön! )
Ystäväni sai houkuteltua minut myös juoksulenkeille. Edellisestä juoksustakin oli vierähtänyt jo vuosikausia, ja peruskuntoni oli arkiliikunnan (vaunulenkit ja polkupyöräily) varassa. Ihmeen kepeästi lenkit kuitenkin lähti rullaamaan, ja nyt toivon että edes kerran viikkoon saisin itseni juoksemaan. Ei pidä havitella kuita taivaalta ettei alkuinnostus tyssähdä tönkköytyviin jalkoihin.
Tärkeintä näiden vanhojen harrastusten uudelleen löytymisessä on se, että niiden myötä löydän paloja vanhasta minusta. Tuntuu että viime vuosina olen ollut ensisijaisesti äiti, ja se, kuka minä oikein olenkaan on hautautunut sen alle. Alkuvuoden postauksissa pohdin tulevan urani suuntaa irtisanouduttuani pitkäaikaisesta työstäni. Tunsin (no ok, tunnen edelleen) etten ole hyvä missään eikä kukaan halua minua enää ikinä mihinkään töihin. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä harrastaminen auttaa minua saamaan kiinni niistä langanpäistä, joiden avulla edes itselleni kirkastuisi omat mielenkiinnonkohteeni ja vahvuuteni. Outoa ettei nelikymppinen näitä jo tiedä, mutta niin se vain on. Jonnekin se punainen lanka on hukkunut vuosien myötä.
 |
| Pilvisen päivän juoksulenkkimaadtoa Döbröntessä. |
Kaikissa näissä harrastuksissani pystyn jonkun verran pitämään myös äiti-minääni mukana, kun lasten kanssa kuunnellaan äänikirjoja, maalataan ja lenkkeillään myös yhdessä. Sekin on minulle tärkeää, kuten on myös oman ajan ottaminenkin. (Kaikki nämä harrastukset onnistuvat muuten mainiosti myös koronarajoitusten keskellä kun eivät vaadi erityisiä harrastustiloja tai ihmismassoja toteutukseen!)
Pienen pieniä arjen irtiottoja olen alkuvuodesta tehnyt myös mm. ystäväni varattua minulle hemmotteluhoidon paikallisessa kauneussalongissa. Kaksi tuntia silkkaa hyvää oloa. Jos matkustatte joskus tänne, muistuttakaa että annan teille kyseisen hoitolan osoitteen!
Toisen ystäväni kanssa matkustimme Györiin hiukan ostoksille. Koronarajoitukset rajoittavat esim. ravintoloiden aukioloja, ainoastaan ulosmyynti on sallittua. Nautimme siis Pad Thai ravintolasta ostetut lounaat autossa, ja sitten kiertelimme ison Árkád ostoskeskuksen liikkeitä. Tällä kertaa ei ollut mitään "must" ostoksia, mutta esim. taidetarvikeliikkeestä tarttui mukaan monenlaisia maaleja ja papereita. Pistäydyin myös * The Body Shopissa , joka on minulle ikuisesti lähellä sydäntä oltuaan työpaikkani melkein kaksikymmentä vuotta. ♡ Olen TBS tyttö ikuisesti, ensimmäisistä huulikiiltokokeiluista alkaen. Uutuudet ja vanhat lempparit on ihan pakko käydä tsekkaamassa aina "bodarin" myymälän kohdalle osuessa. (Tällä kertaa mukaan tarttui mm. ihana uutuus, sitruunan raikas kasvojenpesugeeli, ympäristön epäpuhtauksilta suojaav kasvonaamio sekä käsivoidetta lapseni käsidesin kuivattamille käsille.)
Nämä pienet jutut ovat auttaneet jaksamaan koronarajoitusten täyttämässä arjessa, ja valaneet uskoa pirteämpään huomiseen. Sekä henkilökohtaisessa elämässäni, että yleisesti ottaenkin. Maaliskuussa alkaa kiinnostava uusi juttu, kun pääsen osallistumaan ystäväni koulutyön pilottiryhmää , jossa positiivisen psykologian konstein etsitään Parempaa minäkuvaa. Mutta siitä lisää sitten kun tiedän asiasta enemmän. Odotukset ovat korkealla, toivon jotain kirkkaita uusia ajatuksia elämäni hahmotteluun.
Mistä te muut ammennatte jaksamista arkeenne kaikkien rajoitusten keskellä?
* merkityt kohdat ovat affiliate mainoslinkkejä. Niiden klikkaaminen ei maksa sinulle mitään, ovat vain linkkejä kyseisille sivustoille. Jos kuitenkin päädyt ostoksille linkkien kautta, maksetaan minulle siitä pieni suosittelupalkkio. :) Bookbeatin tarjous koskee uusia asiakkaita.
Kommentit
Lähetä kommentti