Huom! Positiivisesta psykologiasta alla kirjoittamiani osioita ei missään nimessä tule ottaa minään lopullisena totuutena aiheesta. Olen vasta-alkaja perehtymisessäni aiheeseen, ja omat tulkintani voivat olla täysin vääriä. Halusin asiasta kuitenkin kirjoittaa, koska olen asiasta innostunut, ja kannustan teitä muitakin mieluusti lukemaan asiasta lisää jos kiinnostutte. :)
Maaliskuun alusta aloitin positiivisen psykologian verkkokurssin, "Paras mahdollinen minä". Kyseessä on ystäväni, positiivisen psykologian valmentaja Liisan pilottikurssi, jolla hän testaa materiaalejaan, alustaansa yms. meihin innokkaisiin vapaaehtoisiin valmennettaviinsa. Teemme tehtäviä verkossa, ja pidämme välillä zoom-kokoontumisia.
Yritän hyvin vähäisen kokemukseni avulla tiivistämään teille mistä positiivisessa psykologiassa on kyse. Jos kiinnostutte asiasta enemmän, suosittelen kuitenkin etsimään tietoa luotettavammista ja asiantuntevammista lähteistä. (Googlasin itse myös kritiikkiä aihetta kohtaan, sillä halusin saada monipuolisemman kuvan asiasta)
Vaikka nimestä sellaisen käsityksen saattaakin saada, kyse ei ole mistään "Be Happy!" -sloganein kuorrutettu päälleliimattua pirteyttä suoltava hömppäteoria. Positiivinen psykologia on tutkittu tieteenala, jossa ideana on diagnosoida hyvää, löytää vahvuudet, ennaltaehkäistä häiriöitä ja haasteita ja pyrkimys inhimillisen kukoistuksen saavuttamiseen. Positiivinen psykologia on saanut osakseen myös kritiikkiä, mutta lyhyeen kokemukseeni perustuen sanoisin, että ainakin tällaiseen itsensä etsimiseen tämä on hyvä väline, koska en kaipaa diagnooseja vaan uusia näkökantoja. Esimerkiksi masentuneen ihmisen hoitoon ihan perinteisen psykologia keinot lienevät parhaimmat, mutta masennuksen ehkäisyyn positiivisen psykologian metodit voisivat toimia. Minusta Liisan jostain poimima jana-mielikuva selkeytti asiaa hyvin. Jos ihmisen hyvinvointia mitataan janalla, jossa 10 on kukoistava, hyvinvoiva ihminen, nolla neutraali ja miinus kymmenen erittäin huono tilanne, esimerkiksi masennus. On täysin eri asia pyrkiä vaikkapa miinus kolme -tilanteesta edes siihen nollaan, kuin vaikkapa nelosesta seiskaan omassa hyvinvoinnissaan. Siellä miinusjanalla luottaisin ihan perinteisen psykologian menetelmiin (-ja näin myös oikeasti toimitaan), mutta oman kukoistuksen parasta potentiaalia hakiessa tämä positiivinen psykologia on hyvä työkalu.
Kurssilla käytetään välineinä mm. meditaatiota, joogaa sekä erilaisia tehtäviä. Kurssiviikot on jaettu eri teemoihin, ensimmäinen viikko oli lähinnä alustusta ja perehtymistä, tällä viikolla aiheena on 'Tietoisuus'.
En avaa asiaa tässä sen enempää yleisellä tasolla, koska siihen minulla ei todellakaan ole vielä riittävästi tietämystä. Jos kuitenkin koet että tämä voisi olla sinunkin juttusi, suosittelen lämpimästi perehtymään asiaan, ja kurkkaamaan vaikka Liisan sivustolle.
Sain aamulla kimmokkeen alkaa kirjoittamaan mm. tästä kurssista, kun jo lyhyen perehtymisen jälkeen olen huomannut tiettyjä huvittaviakin juttuja. (Tämän luettuanne annatte toivottavasti anteeksi myös pienet ajatuskatkokset blogikirjoituksissani!) Ensinnäkin kaikki tämä Mindfulnes-homma ja meditaatiot. Tässä pääsee suoraan hc-tasolle, kun yrittää perhearjen keskellä löytää aikaa meditoinnille tai tietoiselle ajatustensa analysoinnille, kun niin monta rautaa on aina yhtä aikaa tulessa (tällä viikolla lisähöysteenä mm. alkanut etäopetus, kuusivuotias ei todellakaan selviydy koulupäivistään itsenäisesti!)
Käytännön esimerkki. Sunnuntaiaamu. Esikoinen nukkui yhä, kuopus pyysi laittamaan piirretyt ja istui rauhassa lastenhuoneessa niitä katselemassa. Loistavaa! Nyt minulla on hetki tehdä kurssitehtävä, jossa piti kirjoittaa ajatustenvirtaa paperille miettimättä kirjoittaessa lopputulosta. Hain kirjoituspaperin ja laskin kynänkärjen paperille, kun kuopus ilmestyi huoneestaan kakka vaipassaan. No eikun peppupyykille. Vessassa kävi ilmi että myös kissat olivat jättäneet osuutensa kakkashowhun, eli siivosin myös hiekkalaatikon. Piirretyt uudestaan pyörimään ja istahdin tuolilleni kirjoittamaan. Esikoinen heräsi ja sisarukset alkoivat nahistelemaan. Huoh. Kaikkien kasvatusoppaiden mukaisesti (not!) ärähdin riitapukarit lopettamaan, pisti kurssivihkon syrjään ja aloin vastaanottamaan aamiaistoiveita. Vielä on matkaa sisäiseen rauhaan ja mielenhallintaan, hahah...
Tämä meemiklassikko on tullut mieleen jo useamman kerran tämän "matkan" varrella. Nappasin memen jostain satunnaiselta sivustolta netin syövereistä. |
Sip&paint-taideteokseni acrylic pouring-tekniikalla työn alla. |
Kommentit
Lähetä kommentti