Siirry pääsisältöön

Positiivista näkökulmaa ja mielenhallintayrityksiä

Huom! Positiivisesta psykologiasta alla kirjoittamiani osioita ei missään nimessä tule ottaa minään lopullisena totuutena aiheesta. Olen vasta-alkaja perehtymisessäni aiheeseen, ja omat tulkintani voivat olla täysin vääriä. Halusin asiasta kuitenkin kirjoittaa, koska olen asiasta innostunut, ja kannustan teitä muitakin mieluusti lukemaan asiasta lisää jos kiinnostutte. :)



 Maaliskuun alusta aloitin positiivisen psykologian verkkokurssin, "Paras mahdollinen minä". Kyseessä on ystäväni, positiivisen psykologian valmentaja Liisan pilottikurssi, jolla hän testaa materiaalejaan, alustaansa yms. meihin innokkaisiin vapaaehtoisiin valmennettaviinsa. Teemme tehtäviä verkossa, ja pidämme välillä zoom-kokoontumisia.

Yritän hyvin vähäisen kokemukseni avulla tiivistämään teille mistä positiivisessa psykologiassa on kyse. Jos kiinnostutte asiasta enemmän, suosittelen kuitenkin etsimään tietoa luotettavammista ja asiantuntevammista lähteistä. (Googlasin itse myös kritiikkiä aihetta kohtaan, sillä halusin saada monipuolisemman kuvan asiasta)


Vaikka nimestä sellaisen käsityksen saattaakin saada, kyse ei ole mistään "Be Happy!" -sloganein kuorrutettu päälleliimattua pirteyttä suoltava hömppäteoria. Positiivinen psykologia on tutkittu tieteenala, jossa ideana on diagnosoida hyvää, löytää vahvuudet, ennaltaehkäistä häiriöitä ja haasteita ja pyrkimys inhimillisen kukoistuksen saavuttamiseen. Positiivinen psykologia on saanut osakseen myös kritiikkiä, mutta lyhyeen kokemukseeni perustuen sanoisin, että ainakin tällaiseen itsensä etsimiseen tämä on hyvä väline, koska en kaipaa diagnooseja vaan uusia näkökantoja. Esimerkiksi masentuneen ihmisen hoitoon ihan perinteisen psykologia keinot lienevät parhaimmat, mutta masennuksen ehkäisyyn positiivisen psykologian metodit voisivat toimia. Minusta Liisan jostain poimima jana-mielikuva selkeytti asiaa hyvin. Jos ihmisen hyvinvointia mitataan janalla, jossa 10 on kukoistava, hyvinvoiva ihminen, nolla neutraali ja miinus kymmenen erittäin huono tilanne, esimerkiksi masennus. On täysin eri asia pyrkiä vaikkapa miinus kolme -tilanteesta edes siihen nollaan, kuin vaikkapa nelosesta seiskaan omassa hyvinvoinnissaan. Siellä miinusjanalla luottaisin ihan perinteisen psykologian menetelmiin (-ja näin myös  oikeasti toimitaan), mutta oman kukoistuksen parasta potentiaalia hakiessa tämä positiivinen psykologia on hyvä työkalu. 

 Kurssilla käytetään välineinä mm. meditaatiota, joogaa sekä erilaisia tehtäviä. Kurssiviikot on jaettu eri teemoihin, ensimmäinen viikko oli lähinnä alustusta ja perehtymistä, tällä viikolla aiheena on 'Tietoisuus'. 


En avaa asiaa tässä sen enempää yleisellä tasolla, koska siihen minulla ei todellakaan ole vielä riittävästi tietämystä. Jos kuitenkin koet että tämä voisi olla sinunkin juttusi, suosittelen lämpimästi perehtymään asiaan, ja kurkkaamaan vaikka Liisan sivustolle.

Sain aamulla kimmokkeen alkaa kirjoittamaan mm. tästä kurssista, kun jo lyhyen perehtymisen jälkeen olen huomannut tiettyjä huvittaviakin juttuja. (Tämän luettuanne annatte toivottavasti anteeksi myös pienet ajatuskatkokset blogikirjoituksissani!) Ensinnäkin kaikki tämä Mindfulnes-homma ja meditaatiot. Tässä pääsee suoraan hc-tasolle, kun yrittää perhearjen keskellä löytää aikaa meditoinnille tai tietoiselle ajatustensa analysoinnille, kun niin monta rautaa on aina yhtä aikaa tulessa (tällä viikolla lisähöysteenä mm. alkanut etäopetus, kuusivuotias ei todellakaan selviydy koulupäivistään itsenäisesti!)

Käytännön esimerkki. Sunnuntaiaamu. Esikoinen nukkui yhä, kuopus pyysi laittamaan piirretyt ja istui rauhassa lastenhuoneessa niitä katselemassa. Loistavaa! Nyt minulla on hetki tehdä kurssitehtävä, jossa piti kirjoittaa ajatustenvirtaa paperille miettimättä kirjoittaessa lopputulosta. Hain kirjoituspaperin ja laskin kynänkärjen paperille, kun kuopus ilmestyi huoneestaan kakka vaipassaan. No eikun peppupyykille. Vessassa kävi ilmi että myös kissat olivat jättäneet osuutensa kakkashowhun, eli siivosin myös hiekkalaatikon. Piirretyt uudestaan pyörimään ja istahdin tuolilleni kirjoittamaan. Esikoinen heräsi ja sisarukset alkoivat nahistelemaan. Huoh. Kaikkien kasvatusoppaiden mukaisesti (not!) ärähdin riitapukarit lopettamaan, pisti kurssivihkon syrjään ja aloin vastaanottamaan aamiaistoiveita. Vielä on matkaa sisäiseen rauhaan ja mielenhallintaan, hahah... 

Tämä meemiklassikko on tullut mieleen jo useamman kerran tämän "matkan" varrella. Nappasin memen jostain satunnaiselta sivustolta netin syövereistä. 


Meditaation olen yrittänyt ottaa osaksi arkeani viime syksystä lähtien. Haasteeni on löytää tälle rauhallista aikaa. Aamu-unisena minulle jo nykyinen heräämisaikamme aamukuuden maissa on hieman turhan varhainen, päivisin sitä rauhaa ei vain ole, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää alkuillat, kun lapset nukahtaa. Harmillisesti se olisi ainut rauhallinen hetki myös monelle muulle toimelle joita en ole ehtinyt päivän mittaan  tekemään. Esimerkiksi blogin kirjoittaminen, ne kurssitehtävät, kirjojen lukeminen (esim. nyt haluaisin saada luettua kirjakerhomme kuukauden kirjan loppuun ennen ensi lauantain kirjakerhon kokoontumista) jne jne. Miten tämä voikin olla näin vaikeaa. :D Yritän silti ujuttaa aikaa myös meditaatiolle edes suhteellisen säännöllisesti, onneksi osa kurssitehtävistä sisältää myös meditatiivisia osioita. (Mutta jos teen ne, jää niihin liittyvät kirjoitustehtävät kuitenkin odottamaan parempaa hetkeä, huoh...)

Noh, lapset kasvavat, ja varmasti on omaakin aikaa vielä tulevaisuudessa luvassa. Ja sitäkin aikaa varten teen nyt tätä itsenietsimistyötä.



Unkarissa alkoi viikko sitten lockdown numero kaksi. Ulkonaliikkumiskielto iltakahdeksan ja aamuviiden välillä jatkuu, samoin tapaamisrajoitukset (max. 10 henkeä). Yritysten aukiolot rajoittuivat entisestään, nyt saa olla auki vain välttämättömimmät kuten apteekit, ruokakaupat, bensa-asemat jne. (ravintolat ovat muutenkin myydä vain ulos viime aikoina), koulut siirtyivät etäopetukseen (huoh), myös ulkotiloissa on maskipakko (yksilöurheillessa ei tarvitse maskia pitää kuten aluksi säikähdin) jne. Näissä puitteissa koitamme sitten elää niin normaalisti kuin mahdollista. Teimme esimerkiksi Sip&paint -maalausillan verkon välityksellä neljän hengen seurueena ystäväni kotona. Se oli hauska ilta, ja taidettakin syntyi. Myös tuleva kirjakerhon tapaaminen on järjestetty sallituissa rajoissa. Perheen kesken olemme tehneet päiväretkiä lähialueen leikkipuistoihin ja mm. Balaton järvelle (suurin osa tämän postauksen kuvituskuvista on näiltä retkiltä!). Siellä voi tepastella rantakaduilla ja käydä puistoissa kun muistaa pitää maskia ja etäisyyttä muihin ihmisiin. Kevät tekee kovasti jo tuloaan, ja saa nähdä millaisten rajoitusten kesän se tuo mukanaan. Toivotaan että rokotukset alkavat maailmanlaajuisesti puremaan virukseen vähitellen, ja vielä joskus nähdään häivähdys siitä "vanhasta normaalista"! 

Sip&paint-taideteokseni acrylic pouring-tekniikalla työn alla.

Tällaisia kuulumisia Unkarista tällä kertaa, koitetaan elää positiivisen kautta. Paitsi koronatesteissä! :D 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni