Siirry pääsisältöön

Kun poikkeustila alkaa olla uusi normaali

Piti tulla blogi perheemme ensimmäisestä muutosta ulkomaille, ja sopeutumisestamme elämään uudessa ympäristössä. Piti tulla kiinnostavia postauksia seikkailuistamme Keski-Euroopassa, ehkä suosituksia kivoista ravintoloista, nähtävyyksistä tai hotelleista. Piti tulla sukulaisia ja ystäviä kylään, ja kivoja muistoja ja elämyksiä heidän kanssaan. Piti kokea yhteisömme innokkaasti järjestämiä tapahtumia ja tempauksia.

Ravintolaruokaa kotona nautittavaksi

Tuli korona.

Poikkeustila alkaa muuttumaan vähitellen normiksi. En enää osaa edes ajatella että ihan pian helpottaisi. (Vaikka toki toivon sitä, kovasti!) Lapsetkin ovat oppineet korona-arjen, ja muistavat jo melko hyvin käsienpesut joka käänteessä, ja sen, ettei läheisiä näe kuin näytöiltä. Meemien vitsit siitä mitä pukea päälle, kun lähtee viemään roskapussin eivät enää naurata. Oikeasti tekee mieli laittaa ripsiväriä kun käy lenkillä lähikorttelin ympäri kaksivuotiaan kanssa. Isommissa ruokakaupoissa en ole käynyt varmaan viiteen, kuuteen viikkoon. Tällä viikolla lenkkeilimme (täällä yhä sallittua) kaksi kertaa keskustaan, ja ostimme jäätelöt (take awayta, sallittua) ja söimme ne torilla (liekö sallittua, ei ainakaan kukaan puuttunut) ennen kävelyä takaisin kotiin. Mikä ihana normaaliuden tuulahdus!

Hiljainen on kylätie.

Mies sai myös huollettua pyöräni ajokuntoon, ja koska esikoinen oppi aiemmin keväällä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, pääsimme koko perhe yhdessä lenkille! En ollut osannut toivoa tätä vielä tälle kesälle, mutta oli kyllä niin kivaa. Ensimmäisen lyhyen testilenkin aikana kuopus lauleskeli takanani istuimessaan: "koooska matka oli haauska niin...", ja itseänikin melkein ääneen nauratti kun oli niin kivaa pitkästä aikaa. :)

Wihiii, endorfiinilenkillä.

Blogin suhteen olen miettinyt mistä kirjoittaa. Kuinka monta eri postausta jaksatte lukea elämästämme pihamuuriemme sisäpuolella, kun ei se siitä kauheasti muutu, samaahan se on nyt kaikilla ja kaikkialla. Sää on täällä hellinyt maaliskuun lopulta asti Suomen kesään verrannollisena, joten olemme viihtyneet hyvin. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa asioista joita ikävöin. Suomesta tai normaaliarjesta. Isoja juttuja, mutta myös ihan höpsöjä pikkujuttuja joiden perään haikailu on yllättänyt itsenikin.

Läheiset ihmiset

Se ilmeisin ikävän kohde, sukulaiset, ystävät. Onneksi yhteydenpito onnistuu verkonkin kautta, mutta eihän se nyt sama ole. Ikävä teitä kaikkia, te tiedätte! ♡ Itse tämänkin vielä sietäisin, mutta lasten ja isovanhempien vuoksi on sydän ihan sykkyrällä, kun ikävä on kaikilla kova. Olen ihan hirveän onnellinen että ehdittiin molemmat omat vanhempani näkemään ennen lockdowneja, mutta anoppi ei ehtinyt visiitille, ja milloin liekään me pääsemme taas Suomeen.



Metsät ja rannat

Täältä löytyy todella kauniita lenkkeilymaastoja, mutta monet kukkulat ja etenkin järvenranta ovat pienen ajomatkan päässä. Yhtäkkiä olen huomannut miten Suomessa "metsään" pääsee oikeastaan kaikkialla. Tai ei nyt varsin metsään edes, mutta puiden reunustamille poluille ja vesien äärelle. Harvassa oli Kuopiossakaan lenkkipolut jotka eivät jossain kohtaa rantaa sivuaisi. Nyt kun lenkkeilen täällä lähinnä kotikortteleissa, rakennusten ja peltojen keskellä, jotenkin mieli haikailee välillä kauniille rantapoluille keväisten koivujen katveeseen.

Täällä lenkkeilemme usein katsomaan heppoja läheiselle ratsastuskoululle

Suomalaiset herkut

Niputan tähän nyt useampia juttuja, mutta listan ensimmäiseksi pääsee ehdottomasti suomalaiset karkit. Mulla oli muuttaessani hyvä aarrearkullinen mukanani, mutta vähitellen se on vajunut. Mies ei pääse Suomeen täydentämään mun herkkukätköjäni, eikä sukulaiset pääse tänne niitä kuskaamaan. Miten muualla maailmassa ei osata tehdä hyviä makeisia? Miten nämä tyytyvät täällä näihin lällyihin hedelmäkarkkeihin, joita vieläpä myydään naurettavan pienissä pusseissa? :'D Onneksi jotain pystyy tännekin tilaamaan, ja onneksi äiti muistaa välillä postitse karkkinarkkilastaan.

Välillä vähän terveellisempiäkin herkkuja.

Ne mitä en arvannut Suomesta kaipaavani olivat siirappi, puolukkahillo, raesokeri ja tälle hetkellä mietin myös fariinisonerin saatavuutta Unkarista. (Kolmea edeltävää sain jo ennen korona-tilanteen kärjistymistä poikkeustilaan.) Näitä tarvitsin erinäisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Myöskään popcorn-jyviä en meinaa löytää mistään, niitä täältä kyllä kuulema saa. Myös monia käteviä puolivalmisteita tai eineksiä oli tottunut Suomessa käyttämään, ja niiden puuttumisen huomaa vasta nyt kun niitä ei täältä saa. Esimerkkeinä monenlaiset valmiiksi maustetut maitotuotteet kuten rahkat ja kermat, tai ruuanlaittoa silloin tällöin nopeuttavat einekset kuten pinaattiletut, jotka olisivat kovin käteviä jos itsellä tekisi mausteisempia makuja mieli, mutta lapsetkin pitäisi ruokkia.

Ruisleipää ei ole tarvinnut kaipailla, kiitos anopin lähettämien tuliaisten, että miehen tekemän reilun leipätilauksen Fazer Storesta.



Kirjasto

Tämä on minulle, lukutoukalle aika ilmeinen. Tykkään lukea paljon, ja nimenomaan ihan perinteisiä kirjoja. Tällä hetkellä minulla on vielä muutamia lukemattomia kirjoja odottamassa, mutta sitten olen valinnan edessä. Annanko periksi e-kirjoille tai jopa äänikirjoille (-jälkimmäisiä voisin kokeilla, mutta mieltäisin ne eri tilanteisiin kuin paperikirjat. Jokusen e-kirjan olen lukenut, muttei tuntunut vielä omalta. Vaatisi myös tabin päivittämisen uudempaan, jos ei kännykän näytöltä jaksa  tihrustaa), alanko lukemaan englanniksi (supistaisi alkuun valikoimaa kielitaidon vuoksi, mutta toisaalta tekisi hyvää kielitaidolleni. Olen kyllä ennenkin enkuksi lukenut silloin tällöin, mutta luonnollisestikaan se ei ole yhtä rentouttavaa kuin omalla äidinkielellään lukeminen), vai tilaanko jostain suomenkielistä lukemista tänne (mistä, ja postikulut tänne on yllättävän kalliit, joten usein ei raatsisi...). Viimeisin vaihtoehto ei siis ole järkevä pidemmän päälle, ehkä noita kahta ekaa varioiden sitten mennään jatkossa. (-Ja kun joskus pääsette meille kylään ystävät hyvät, varatkaa matkalukemisiksenne jotain kirppispokkareita jotka voitte jättää tänne luettuanne ne!)

Myös kotikoululaisemme oppi juuri lukemaan ja kirjoittamaan.

Tällaisia huomioita tuli tällä kertaa mieleen. Lisäksi kaipailen kovasti matkustelua ja uusien asioiden kokemista, ulkona syömistä ja erilaisia tapahtumia ym. mutta ne lienevät alkukappaleen jälkeen aika ilmeisiä myös.

Aikamoinen sillisalaatti tuli tästä tekstistä, mutta sehän sopii kun vappukin on tulossa. Tällä viikolla juhlistammekin suomalaista vappua varmaan kotitekoisin munkein. En olekaan niitä ennen itse paistanut, saa jakaa parhaat vinkit kommentteihin! Äitienpäiväksi voisin toivoa pitkät aamu-unet... tai vaikka huvijahdin! Toteutumismahdollisuudet lienevät samaa luokkaa. :D

Hauskaa vappua kaikille lukijoille!








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni