Piti tulla blogi perheemme ensimmäisestä muutosta ulkomaille, ja sopeutumisestamme elämään uudessa ympäristössä. Piti tulla kiinnostavia postauksia seikkailuistamme Keski-Euroopassa, ehkä suosituksia kivoista ravintoloista, nähtävyyksistä tai hotelleista. Piti tulla sukulaisia ja ystäviä kylään, ja kivoja muistoja ja elämyksiä heidän kanssaan. Piti kokea yhteisömme innokkaasti järjestämiä tapahtumia ja tempauksia.
Tuli korona.
Poikkeustila alkaa muuttumaan vähitellen normiksi. En enää osaa edes ajatella että ihan pian helpottaisi. (Vaikka toki toivon sitä, kovasti!) Lapsetkin ovat oppineet korona-arjen, ja muistavat jo melko hyvin käsienpesut joka käänteessä, ja sen, ettei läheisiä näe kuin näytöiltä. Meemien vitsit siitä mitä pukea päälle, kun lähtee viemään roskapussin eivät enää naurata. Oikeasti tekee mieli laittaa ripsiväriä kun käy lenkillä lähikorttelin ympäri kaksivuotiaan kanssa. Isommissa ruokakaupoissa en ole käynyt varmaan viiteen, kuuteen viikkoon. Tällä viikolla lenkkeilimme (täällä yhä sallittua) kaksi kertaa keskustaan, ja ostimme jäätelöt (take awayta, sallittua) ja söimme ne torilla (liekö sallittua, ei ainakaan kukaan puuttunut) ennen kävelyä takaisin kotiin. Mikä ihana normaaliuden tuulahdus!
Mies sai myös huollettua pyöräni ajokuntoon, ja koska esikoinen oppi aiemmin keväällä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, pääsimme koko perhe yhdessä lenkille! En ollut osannut toivoa tätä vielä tälle kesälle, mutta oli kyllä niin kivaa. Ensimmäisen lyhyen testilenkin aikana kuopus lauleskeli takanani istuimessaan: "koooska matka oli haauska niin...", ja itseänikin melkein ääneen nauratti kun oli niin kivaa pitkästä aikaa. :)
Blogin suhteen olen miettinyt mistä kirjoittaa. Kuinka monta eri postausta jaksatte lukea elämästämme pihamuuriemme sisäpuolella, kun ei se siitä kauheasti muutu, samaahan se on nyt kaikilla ja kaikkialla. Sää on täällä hellinyt maaliskuun lopulta asti Suomen kesään verrannollisena, joten olemme viihtyneet hyvin. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa asioista joita ikävöin. Suomesta tai normaaliarjesta. Isoja juttuja, mutta myös ihan höpsöjä pikkujuttuja joiden perään haikailu on yllättänyt itsenikin.
Läheiset ihmiset
Se ilmeisin ikävän kohde, sukulaiset, ystävät. Onneksi yhteydenpito onnistuu verkonkin kautta, mutta eihän se nyt sama ole. Ikävä teitä kaikkia, te tiedätte! ♡ Itse tämänkin vielä sietäisin, mutta lasten ja isovanhempien vuoksi on sydän ihan sykkyrällä, kun ikävä on kaikilla kova. Olen ihan hirveän onnellinen että ehdittiin molemmat omat vanhempani näkemään ennen lockdowneja, mutta anoppi ei ehtinyt visiitille, ja milloin liekään me pääsemme taas Suomeen.
Metsät ja rannat
Täältä löytyy todella kauniita lenkkeilymaastoja, mutta monet kukkulat ja etenkin järvenranta ovat pienen ajomatkan päässä. Yhtäkkiä olen huomannut miten Suomessa "metsään" pääsee oikeastaan kaikkialla. Tai ei nyt varsin metsään edes, mutta puiden reunustamille poluille ja vesien äärelle. Harvassa oli Kuopiossakaan lenkkipolut jotka eivät jossain kohtaa rantaa sivuaisi. Nyt kun lenkkeilen täällä lähinnä kotikortteleissa, rakennusten ja peltojen keskellä, jotenkin mieli haikailee välillä kauniille rantapoluille keväisten koivujen katveeseen.
Suomalaiset herkut
Niputan tähän nyt useampia juttuja, mutta listan ensimmäiseksi pääsee ehdottomasti suomalaiset karkit. Mulla oli muuttaessani hyvä aarrearkullinen mukanani, mutta vähitellen se on vajunut. Mies ei pääse Suomeen täydentämään mun herkkukätköjäni, eikä sukulaiset pääse tänne niitä kuskaamaan. Miten muualla maailmassa ei osata tehdä hyviä makeisia? Miten nämä tyytyvät täällä näihin lällyihin hedelmäkarkkeihin, joita vieläpä myydään naurettavan pienissä pusseissa? :'D Onneksi jotain pystyy tännekin tilaamaan, ja onneksi äiti muistaa välillä postitse karkkinarkkilastaan.
Ne mitä en arvannut Suomesta kaipaavani olivat siirappi, puolukkahillo, raesokeri ja tälle hetkellä mietin myös fariinisonerin saatavuutta Unkarista. (Kolmea edeltävää sain jo ennen korona-tilanteen kärjistymistä poikkeustilaan.) Näitä tarvitsin erinäisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Myöskään popcorn-jyviä en meinaa löytää mistään, niitä täältä kyllä kuulema saa. Myös monia käteviä puolivalmisteita tai eineksiä oli tottunut Suomessa käyttämään, ja niiden puuttumisen huomaa vasta nyt kun niitä ei täältä saa. Esimerkkeinä monenlaiset valmiiksi maustetut maitotuotteet kuten rahkat ja kermat, tai ruuanlaittoa silloin tällöin nopeuttavat einekset kuten pinaattiletut, jotka olisivat kovin käteviä jos itsellä tekisi mausteisempia makuja mieli, mutta lapsetkin pitäisi ruokkia.
Ruisleipää ei ole tarvinnut kaipailla, kiitos anopin lähettämien tuliaisten, että miehen tekemän reilun leipätilauksen Fazer Storesta.
Kirjasto
Tämä on minulle, lukutoukalle aika ilmeinen. Tykkään lukea paljon, ja nimenomaan ihan perinteisiä kirjoja. Tällä hetkellä minulla on vielä muutamia lukemattomia kirjoja odottamassa, mutta sitten olen valinnan edessä. Annanko periksi e-kirjoille tai jopa äänikirjoille (-jälkimmäisiä voisin kokeilla, mutta mieltäisin ne eri tilanteisiin kuin paperikirjat. Jokusen e-kirjan olen lukenut, muttei tuntunut vielä omalta. Vaatisi myös tabin päivittämisen uudempaan, jos ei kännykän näytöltä jaksa tihrustaa), alanko lukemaan englanniksi (supistaisi alkuun valikoimaa kielitaidon vuoksi, mutta toisaalta tekisi hyvää kielitaidolleni. Olen kyllä ennenkin enkuksi lukenut silloin tällöin, mutta luonnollisestikaan se ei ole yhtä rentouttavaa kuin omalla äidinkielellään lukeminen), vai tilaanko jostain suomenkielistä lukemista tänne (mistä, ja postikulut tänne on yllättävän kalliit, joten usein ei raatsisi...). Viimeisin vaihtoehto ei siis ole järkevä pidemmän päälle, ehkä noita kahta ekaa varioiden sitten mennään jatkossa. (-Ja kun joskus pääsette meille kylään ystävät hyvät, varatkaa matkalukemisiksenne jotain kirppispokkareita jotka voitte jättää tänne luettuanne ne!)
Tällaisia huomioita tuli tällä kertaa mieleen. Lisäksi kaipailen kovasti matkustelua ja uusien asioiden kokemista, ulkona syömistä ja erilaisia tapahtumia ym. mutta ne lienevät alkukappaleen jälkeen aika ilmeisiä myös.
Aikamoinen sillisalaatti tuli tästä tekstistä, mutta sehän sopii kun vappukin on tulossa. Tällä viikolla juhlistammekin suomalaista vappua varmaan kotitekoisin munkein. En olekaan niitä ennen itse paistanut, saa jakaa parhaat vinkit kommentteihin! Äitienpäiväksi voisin toivoa pitkät aamu-unet... tai vaikka huvijahdin! Toteutumismahdollisuudet lienevät samaa luokkaa. :D
Hauskaa vappua kaikille lukijoille!
Ravintolaruokaa kotona nautittavaksi |
Tuli korona.
Poikkeustila alkaa muuttumaan vähitellen normiksi. En enää osaa edes ajatella että ihan pian helpottaisi. (Vaikka toki toivon sitä, kovasti!) Lapsetkin ovat oppineet korona-arjen, ja muistavat jo melko hyvin käsienpesut joka käänteessä, ja sen, ettei läheisiä näe kuin näytöiltä. Meemien vitsit siitä mitä pukea päälle, kun lähtee viemään roskapussin eivät enää naurata. Oikeasti tekee mieli laittaa ripsiväriä kun käy lenkillä lähikorttelin ympäri kaksivuotiaan kanssa. Isommissa ruokakaupoissa en ole käynyt varmaan viiteen, kuuteen viikkoon. Tällä viikolla lenkkeilimme (täällä yhä sallittua) kaksi kertaa keskustaan, ja ostimme jäätelöt (take awayta, sallittua) ja söimme ne torilla (liekö sallittua, ei ainakaan kukaan puuttunut) ennen kävelyä takaisin kotiin. Mikä ihana normaaliuden tuulahdus!
Hiljainen on kylätie. |
Mies sai myös huollettua pyöräni ajokuntoon, ja koska esikoinen oppi aiemmin keväällä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, pääsimme koko perhe yhdessä lenkille! En ollut osannut toivoa tätä vielä tälle kesälle, mutta oli kyllä niin kivaa. Ensimmäisen lyhyen testilenkin aikana kuopus lauleskeli takanani istuimessaan: "koooska matka oli haauska niin...", ja itseänikin melkein ääneen nauratti kun oli niin kivaa pitkästä aikaa. :)
Wihiii, endorfiinilenkillä. |
Blogin suhteen olen miettinyt mistä kirjoittaa. Kuinka monta eri postausta jaksatte lukea elämästämme pihamuuriemme sisäpuolella, kun ei se siitä kauheasti muutu, samaahan se on nyt kaikilla ja kaikkialla. Sää on täällä hellinyt maaliskuun lopulta asti Suomen kesään verrannollisena, joten olemme viihtyneet hyvin. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa asioista joita ikävöin. Suomesta tai normaaliarjesta. Isoja juttuja, mutta myös ihan höpsöjä pikkujuttuja joiden perään haikailu on yllättänyt itsenikin.
Läheiset ihmiset
Se ilmeisin ikävän kohde, sukulaiset, ystävät. Onneksi yhteydenpito onnistuu verkonkin kautta, mutta eihän se nyt sama ole. Ikävä teitä kaikkia, te tiedätte! ♡ Itse tämänkin vielä sietäisin, mutta lasten ja isovanhempien vuoksi on sydän ihan sykkyrällä, kun ikävä on kaikilla kova. Olen ihan hirveän onnellinen että ehdittiin molemmat omat vanhempani näkemään ennen lockdowneja, mutta anoppi ei ehtinyt visiitille, ja milloin liekään me pääsemme taas Suomeen.
Metsät ja rannat
Täältä löytyy todella kauniita lenkkeilymaastoja, mutta monet kukkulat ja etenkin järvenranta ovat pienen ajomatkan päässä. Yhtäkkiä olen huomannut miten Suomessa "metsään" pääsee oikeastaan kaikkialla. Tai ei nyt varsin metsään edes, mutta puiden reunustamille poluille ja vesien äärelle. Harvassa oli Kuopiossakaan lenkkipolut jotka eivät jossain kohtaa rantaa sivuaisi. Nyt kun lenkkeilen täällä lähinnä kotikortteleissa, rakennusten ja peltojen keskellä, jotenkin mieli haikailee välillä kauniille rantapoluille keväisten koivujen katveeseen.
Täällä lenkkeilemme usein katsomaan heppoja läheiselle ratsastuskoululle |
Suomalaiset herkut
Niputan tähän nyt useampia juttuja, mutta listan ensimmäiseksi pääsee ehdottomasti suomalaiset karkit. Mulla oli muuttaessani hyvä aarrearkullinen mukanani, mutta vähitellen se on vajunut. Mies ei pääse Suomeen täydentämään mun herkkukätköjäni, eikä sukulaiset pääse tänne niitä kuskaamaan. Miten muualla maailmassa ei osata tehdä hyviä makeisia? Miten nämä tyytyvät täällä näihin lällyihin hedelmäkarkkeihin, joita vieläpä myydään naurettavan pienissä pusseissa? :'D Onneksi jotain pystyy tännekin tilaamaan, ja onneksi äiti muistaa välillä postitse karkkinarkkilastaan.
Välillä vähän terveellisempiäkin herkkuja. |
Ne mitä en arvannut Suomesta kaipaavani olivat siirappi, puolukkahillo, raesokeri ja tälle hetkellä mietin myös fariinisonerin saatavuutta Unkarista. (Kolmea edeltävää sain jo ennen korona-tilanteen kärjistymistä poikkeustilaan.) Näitä tarvitsin erinäisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Myöskään popcorn-jyviä en meinaa löytää mistään, niitä täältä kyllä kuulema saa. Myös monia käteviä puolivalmisteita tai eineksiä oli tottunut Suomessa käyttämään, ja niiden puuttumisen huomaa vasta nyt kun niitä ei täältä saa. Esimerkkeinä monenlaiset valmiiksi maustetut maitotuotteet kuten rahkat ja kermat, tai ruuanlaittoa silloin tällöin nopeuttavat einekset kuten pinaattiletut, jotka olisivat kovin käteviä jos itsellä tekisi mausteisempia makuja mieli, mutta lapsetkin pitäisi ruokkia.
Ruisleipää ei ole tarvinnut kaipailla, kiitos anopin lähettämien tuliaisten, että miehen tekemän reilun leipätilauksen Fazer Storesta.
Kirjasto
Tämä on minulle, lukutoukalle aika ilmeinen. Tykkään lukea paljon, ja nimenomaan ihan perinteisiä kirjoja. Tällä hetkellä minulla on vielä muutamia lukemattomia kirjoja odottamassa, mutta sitten olen valinnan edessä. Annanko periksi e-kirjoille tai jopa äänikirjoille (-jälkimmäisiä voisin kokeilla, mutta mieltäisin ne eri tilanteisiin kuin paperikirjat. Jokusen e-kirjan olen lukenut, muttei tuntunut vielä omalta. Vaatisi myös tabin päivittämisen uudempaan, jos ei kännykän näytöltä jaksa tihrustaa), alanko lukemaan englanniksi (supistaisi alkuun valikoimaa kielitaidon vuoksi, mutta toisaalta tekisi hyvää kielitaidolleni. Olen kyllä ennenkin enkuksi lukenut silloin tällöin, mutta luonnollisestikaan se ei ole yhtä rentouttavaa kuin omalla äidinkielellään lukeminen), vai tilaanko jostain suomenkielistä lukemista tänne (mistä, ja postikulut tänne on yllättävän kalliit, joten usein ei raatsisi...). Viimeisin vaihtoehto ei siis ole järkevä pidemmän päälle, ehkä noita kahta ekaa varioiden sitten mennään jatkossa. (-Ja kun joskus pääsette meille kylään ystävät hyvät, varatkaa matkalukemisiksenne jotain kirppispokkareita jotka voitte jättää tänne luettuanne ne!)
Myös kotikoululaisemme oppi juuri lukemaan ja kirjoittamaan. |
Tällaisia huomioita tuli tällä kertaa mieleen. Lisäksi kaipailen kovasti matkustelua ja uusien asioiden kokemista, ulkona syömistä ja erilaisia tapahtumia ym. mutta ne lienevät alkukappaleen jälkeen aika ilmeisiä myös.
Aikamoinen sillisalaatti tuli tästä tekstistä, mutta sehän sopii kun vappukin on tulossa. Tällä viikolla juhlistammekin suomalaista vappua varmaan kotitekoisin munkein. En olekaan niitä ennen itse paistanut, saa jakaa parhaat vinkit kommentteihin! Äitienpäiväksi voisin toivoa pitkät aamu-unet... tai vaikka huvijahdin! Toteutumismahdollisuudet lienevät samaa luokkaa. :D
Hauskaa vappua kaikille lukijoille!
Kommentit
Lähetä kommentti