Siirry pääsisältöön

Pääsiäinen, húsvét

Ensimmäinen pääsiäisemme Unkarissa kuluu siis kotosalla, koronavirukselta piilossa. Pääsiäisperinteemme eivät muutenkaan ole niin vakiintuneet kuin esimerkiksi jouluperinteet, mutta väkisinkin niitäkin pikkujuttuja on nyt joutunut soveltamaan.

Laitoimme hyvissä ajoin esikoisen kanssa rairuohon, tai oikeastaan ohransiemenet itämään. En yhtään tiedä onko täällä vastaavaa pääsiäisruohoperinnettä, koska en ole käynyt viikkoihin kaupassa kuin kerran. Silloin ei ainakaan "rairuohopussit" pistänyt silmään. Löysin kuitenkin pääsiäiskoristeiden joukosta ohrapussin, joten saimme pienet kylvökset tehtyä. Hassun harvat niistäkin tuli, mutta onpahan lapsille ylläpidetty perinteitä.



Virpomimenkin jäi tyngäksi. Pajunkissat puhkesivat täällä jo viikkoja sitten, mutta en jotenkin herännyt ajoissa virpomisvitsojen tekoon. Kai siihenkin tämä koronaeristäytyminen vaikutti, ei tullut ajatelleeksi koko pääsiäistä, kun on seurannut uutisista lähinnä kiristyykö poikkeustilarajoitukset tmv.
Pienimuotoisesti kuitenkin "virvottiin", eli tytöt pukeutuivat trulleiksi, ja videoitse lausuivat virpomisloitsun vähän muokattuna: "virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, terkut sulle, herkut mulle!" Video jaettiin mm. mummoille ja kummeille, ja mummot laittoivatkin pikkupalkkiot matkaan. Harmi vaan kun posti kulkee nyt niin hitaasti, melkein pari viikkoa sitten lähetetytkin paketit ovat yhä matkalla.

Huomatkaa toisen trullin hurrrjan pelottava ilme! :)

Mutta ei tytöt herkuitta jää, pääsiäispupu vierailee luonamme sunnuntaina, ja ripottelee pääsiäismunia kotiimme. Etenkin esikoinen on jo tulisilla hiilillä, ja eiköhän kuopuskin ratkea riemusta sunnuntaina, kun kupletin juoni hänelle valkenee. "Sukkaa" kuuluu kyllä pikkuneidinkin ykkösherkkuihin. Meinaan olla ovela. Esikoisen lukutaito on ihan läpimurron partaalla. Ajattelin yhdistää huvin ja hyödyn, pupu saa jättää vihjeet munien kätköpaikoista pikku lapuille. Ensimmäinen vihjelappu jää näkösälle, ja kätköstä löytyy sit aina vihje seuraavalle kätkölle. ;)

Pääsiäisherkuista meillä ei sen kummempia traditioita ole myöskään ollut. Mies pitää mämmistä, minä voin syödä kipollisen pashaa jos tarjotaan, mutta ilmankin pärjätään. Pidän karitsasta, mutten ole uskaltanut koskaan itse kokata sitä. Rahkapiirakkaa himoitsen, mutta koska äitini lähettämät kuivahiivapussit ovat yhä siellä matkallaan, jää nekin leipomatta nyt. Tai sitten varioin toisenlaiseen piirakkapohjaan. Variaatio siitä tulee joka tapauksessa, rahkaa ei paikallisesta Tescosta löytynyt, myyjä oli tarjonnut sitä etsineelle miehelleni kefiiriä sijalle. Mutta voihan sitä kokeilla.
(Edit. Kefiiri "rahkapiirakka" otettu uunista ulos, ihan oikealle se ainakin näyttää, huomenna sitten maistellaan.)



Muuten pääsiäismenumme koostuu varmaan pihalla grillailusta nyt kun sää suosii (lämpötila kipuaa tänään jo kolmatta päivää yli 20 -asteen), ja ehkä uunilohesta.

Itselleni suurin juttu juuri tänä pääsiäisenä lienee yhden imetystavoitteeni täyttyminen kuopuksen kanssa.  Suomalaisen kansanperinteen mukaan lapsesta tulee tietäjä, eli velho, kun hän on syönyt rintamaitoa kolmena perättäisenä pitkänäperjantaina. Tänä aamuna herätessään kuopus siis velhoutui, kuten isosiskonsakin aikanaan. :)  Kun onnittelimme tuoretta velhoa, tokaisi hän oikein tyytyväisenä: "häpipööthdeituujuu, kakkua!"



Pääsiäinen vietetään tänä vuonna, yllätys, yllätys, kotosalla. Täytettiin lapsille toissapäivänä reiluhko kahluuallas takapihalle, se on ollut hitti auringon porottaessa suojaiselle pihallemme. Myös pyöräily kotikadulla ym. on vielä sallittujen aktiviteettien listalla. Tänään kasasimme myös vanhan uv-teltan majaksi pihalle, mutta siitä on kiinnityskiilat kadonneet, joten se on lähdössä tuulen mukaan vähän väliä. Kyllä se tyttöjä kuitenkin viihdyttää, nököttävät siellä itse "painoina", ja suunnittelevat viettävänsä tulevan yönkin. I wish... :D
(Todellisuudessa teltta purettiin samana iltana tuulensuojaan, ja kasataan se sitten taas uudestaan kun löydetään ne kiilat.)



Unkarilaisiin pääsiäisperinteisiin en valitettavasti pääse tutustumaan yhtään sen enempää kuin jouluperinteisiinkään. Olen huomannut naapurustoon ilmestyneen pääsiäismunilla koristeltuja puita pihoille, ja muutenkin pääsiäiskoristeita. Jostain luin perinteestä, jossa pojat kiertävät ovelta ovelle kastelemassa talojen tyttäriä. Siis ihan kirjaimellisesti pärskyttämässä vettä päälle. Ja saavat vielä namuja ja kolikoita palkinnoksi! (Vähänkö epistä, tykkään trulliperinteestä enemmän! :D )
Pääsiäisen perinneruokaa täällä on kuulema kinkku ja keitetyt kananmunat ja myös lammasta syödään pääsiäissunnuntain päivällisellä. Valitettavasti en ole päässyt makeita pääsiäisherkkuja kauppoihin katsomaan. Ainakin ihan samat suklaamunat ja -puput valikoimista löytyy kuin Suomestakin.

Rakkaita pääsiäiskoristeita. Esikoisen aikoinaan itse tekemä rairuohokippo, ja viime vuonna yhdessä mummonsa kanssa maalaamat munankuoret. ♡

Toivottavasti vielä pääsen tutustumaan tähän unkarilaiseen elämänmenoon henkilökohtaisemminkin. Jo pelkästään kielitaidottomuus jättää ulkopuoliseksi näistä perinteistä, saati nyt kun eristäytymisen aikana ei voi edes vaivihkaa seurata ihmisten touhuja ja käyttäytymistä.

Hyvää pääsiäistä teille kaikille!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni