Siirry pääsisältöön

Kuuma peruna

Koulujen avaaminen.

Suomessa päätettiin avata koulut lukuvuoden kahdeksi viimeiseksi viikoksi. Tämä aiheutti aivan valtavan mielipidevyöryn somessa ja lehtien otsikoissa. Ei käy kateeksi päättäjiämme, jotka taatusti saatavilla olevan tiedon, kokemuksen ja lainsäädännön nojalla tekevät parhaansa. En usko hetkeäkään, että kukaan täysjärkinen poliitikko työntäisi lapsia eturintamaan tartuntaa saamaan (kuten villeimmissä spekulaatioissa vaahdotaan) joukkoimmuniteetin kasvattamiseksi. Kyllä tätäkin päätöstä on taatusti harkittu pitkään, eikä kukaan oikeasti tiedä mikä olisi lopulta paras ratkaisu, mutta loputtomiin yhteiskuntaa ei vaan voida pitää suljettuna.



Unkarissa koulut pysyvät toistaiseksi suljettuina, tosin  lukuvuosi jatkuu kesäkuulle, eli vielä ne ehtivät aukeamaankin tälle keväälle. En silti ole voinut olla muodostamatta mielipidettäni tästä kuumasta perunasta, ja tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jos olisin  Suomessa,  lapseni palaisi kouluun. (-Tosin Suomessa hän ei olisi koulutietään vielä edes aloittanut, mutta eipäs nyt saivarrella, teoreettinen  tilanne) Uskon, että koulujen avaaminen pyritään suorittamaan hallitusti ja mahdollisimman pieni  riskein muiden maiden kokemusta hyödyntäen. Ruotsissahan koulut ei ole kiinni olleetkaan (tosin  pidän Ruotsin strategiaa ylipäätään hyvin leväperäisenä ja huonona), ja esimerkiksi Tanskassa koulut ovat olleet jo pari viikkoa auki ihan hyvällä menestyksellä. Tässä Jyllannin Suomineidon blogikirjoituksessa kerrotaan Tanskan kokemuksista koulujen uudesta avautumisesta ja uusista toimintatavoista kouluissa.



En usko (tietoahan minulla ei ole sen enempää kuin kellään meistä), että tarkoituksena on saattaa satoja oppilaita ryysimään pienten koulujen ahtaille käytäville. Tässä ei olisi yhtään mitään järkeä. Arvosanat tältä vuodelta kuitenkin lienee jaetut, joten järkevällä ja hallitulla porrastamisella (kouluun saapuminen, ruokailut, välitunnit) kouluunpaluusta saataisiin nyt arvokasta kokemusta syksyä varten. Suurin syy miksi kannatan tätä paluuta, on ne heikoimmassa asemassa olevat lapset, joiden hätää ei tällä hetkellä oikein kukaan "näe", kun turvalliset aikuiskontaktit puuttuvat. Tätä on käsitelty paljon mediassa, joten en itse kirjoita aiheesta enempää, sen vain, että se särkee sydämeni. Lisäksi on tietysti taloudelliset, sosiaaliset ja terveydellisetkin syyt. Yhteiskuntaa ei voida pitää loputtomiin kiinni,  ja ihmisten hyvinvoinnille ei tee hyvää loputon eristäytyminenkään (mielenterveys, masennus, vastustuskyvyn heikkeneminen ihan perus kausipöpöjäki  vastaan jne.)

Varmasti ajattelisin täysin eri tavalla,  jos perheessämme omisi riskiryhmäläisiä. Todennäköisesti siinä tapauksessa ottaisin ne poissaolot niskaan tavalla tai toisella ja pitäisin lapseni kotona. Muutenkin kantani tasapainottelee huterasti milloin puolesta milloin vastaan, mutta enemmän olen kallistunut koulujen avaamisen puolelle.


Täällä Unkarissa poikkeustilat jatkuvat samansuuntaisina kuin Suomessa,  mutta koulut pysyvät kuitenkin kiinni. Maanantaista alkaen muussa osassa maata kuin Budapestin alueella rajoitukset aavistuksen hellittävät, mutta toisaalta esimerkiksi maskien käyttö tulee pakolliseksi kaikille missä tahansa myymälöissä asioiville. Jos ymmärsin oikein,  saa maanantaista alkaen kaikki liikkeet olla auki, mutta kello yhdeksästä puoleenpäivään saakka sisälle päästetään vain yli 65-vuotiaat. Ravintolat saavat edelleen myydä vain ulos ruokaa, lievennyksenä kuitenkin isoimmat terassit voivat olla auki, kunhan turvaväleistä huolehditaan asianmukaisesti. Julkiset uimarannat, uima-altaat, ulkoilmamuseot ja eläintarhat saavat avata ovensa, mutta turvallisuusseikat huomioiden. Liikkumisrajoituksia maan sisällä puretaan muualla kuin Budapestin alueella. Tärkeimmät turvallisuustoimenpiteet joita edellytetään ovat puolentoista metrin turvavälit muihin ihmisiin, ja se maskinkäyttöpakko. Kankaisia maskeja jaettiin täällä kaikkiin talouksiin, itse koen että niistä on suojaa vähintäänkin paheksuvia katseita vastaan.  :D


Kyllä tämä on kovin erikoista aikaa. Toisaalta, pikkulapsiperheen äitinä esimerkiksi vappuaatto ei poikennut paljoakaan edeltävien vuosien vappumenoista. Mies oli töissä, ja me tyttöjen kanssa herkuteltiin munkein ja pillimehuin. Tanssittiin olohuoneessa ja puhallettiin ilmapalloja. Kuunneltiin JVG:n keikkaa Youtubesta. Äidille oli yksi siiderikin, jonka kera skoolasin rakkaiden ystävieni kanssa teams-puhelun välityksellä.

Teksti on kirjoitettu henkilökohtaiseen mielipiteeseeni pohjautuen ja omaan, hataraan muistiini pohjaten. Mahdolliset asiavirheet ovat siis omia mokiani, kirjoitin enemmän ajatuksiani ylös, kuin faktatietoiskua koronatilanteesta. ;) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni