Toukokuun kuulumisia

Unikot kukkivat 

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, melkein kokonainen kuukausi! Koko bloggerin ulkoasukin on näköjään muuttunut tässä välissä, toivottavasti osaan yhä tätä käyttää. Kirjoitan erittäin epäammattimaisesti useimmiten kännykällä naputellen, tämäkin saattaa tietenkin vaikuttaa blogin ulkoasuun etenkin teille, jotka luette muilta laitteilta.

Leikkipuistot ovat taas auki!

Tässä pienen kirjoitustauon aikana olen lukenut varmaan kymmeniä blogeja, jotka ovat alkaneet selittelyllä inspiraation puutteesta sekä elämän tapahtumaköyhyydestä. Mutta tätähän tämä nyt on meillä kaikilla. Ainahan voisi tukeutua muistoihin, ja kirjoittaa vaikka menneistä matkoista, mutta koska oma blogini keskittyy tähän perhe-elämäämme uudessa maassa, ei sekään ole tuntunut ihan järkevältä. 

Erästä viehättää blogia (niinacarita.com) aamukahvin lomassa lukiessani sain vihdoin inspiraation. Hän kirjoitti viimeisimmässä postauksessaan siitä, kuinka vieraalle uusi kotimaa yhä tuntuu, kun enin aika on mennyt neljän seinän sisällä. Itsestänikin tuntuu etten tunne Unkaria vielä juuri lainkaan, koska Budapestissäkin olemme ehtineet vain piipahtaan lyhyesti pari kertaa. Tuttavat kertovat matkavinkkejään Budapestiin, ja kuuntelen niitä kiinnostuneena. Tulee hassu vääristymä kun itse olen täällä nyt puolisen vuotta asunut, ja pitkän viikonlopun viettäjät tuntuvat tuntevan maan paljon paremmin. Eihän se tietenkään niin ole, onhan Unkari paljon muutakin kuin Budapest, mutta kieltämättä siihenkin kauniiseen kaupunkiin olisi ihana päästä tutustumaan paremmin. Koronatilanne on kuitenkin täälläkin keskittynyt pahiten pääkaupunkiseudulle, joten ihan pian se ei liene mahdollista.

Véspremissä ostoksilla. Kaikissa myymälöissä asioitaessa on maskien käyttö pakollista. 

Meillä Unkarissa lockdown ei ole ollut ihan niin tiukka, olemme saaneet ulkoillakin koko kevään ajan. Viisivuotias esikoisemme oppi alkukeväästä ajamaan polkupyörällä, ja nyt olemme päässeet kiertelemään kotikyläämme satulan selässä istuen. Kuopus matkustaa minun kyydissäni lastenistuimessa. Kivasti tulee pienemmätkin kujat koettua paremmin kuin autossa istuen. Lastemme mieluisin kohde on pyöräillä läheisen hevostallin luokse heppoja katsomaan. Usein retkemme myös huipentuvat torijätskeihin keskustassa.

Heppoja katsomassa.

Vähitellen olemme alkaneet muutenkin ottaa pieniä askelia kohti normaalimpaa elämää tiukimpien rajoitusten vähitellen hellitettyä. Olemme käyneet terassilounaalla ja tehneet pieniä päiväretkiä lähikaupunkeihin Véspremiin ja Györiin. Györissä vierailimme pienessä ja mielestäni hyvinpidetyssä eläintarhassa, jossa ihastuin kovasti veikeisiin kiraffeihin!

Kaikenlaiset juhlapäivät tulevat ja menevät koronasta huolimatta. Esikoisen luokkatoverien syntymäpäiviä on vietetty 'Drive through' -tyylisesti, joissa esim. synttärikakun kynttilöiden puhallus on katsottu virtuaalisesti zoomin kautta, ja sitten synttärisankari perheineen on ajellut ympäri kylää jakaen lapsille kakkupalat ja vastaanottaen onnittelukortteja ja pikkulahjoja. Pieni tartunnanriskihän kaikissa "ylimääräisissä" ihmiskontakteissa on, mutta pakkohan sitä joskus on uskaltaa, ja pienet, alle 10 hengen tapaamiset ovat jo virallisestikin luvallisia. Koulujen lukuvuoden päättyminen siintää lähitulevaisuudessa, ja toivomme että lapset voisivat tavata jollain keinoin vielä sen kunniaksi, nyt kun kevätjuhlia tmv. ei pystytä järjestämään. Kansainvälisen koulun haittapuoli on lasten suuri vaihtuvuus, monet tutut luokkatoverit eivät jatka samassa koulussa enää ensi syksynä, olisi mukavaa saada heipata ystävät ja toivottaa hyvää jatkoa. 

Kaverin synttärikakun äärellä kotosalla.

Omat suunnitelmat muutamasta Suomi-lomaviikosta ovat myöskin toistaiseksi jäissä. Emme uskalla varata lentoja ennen kuin tilanne edes hiukan selkenee. Kahden viikon karanteeni molemmissa päissä ei oikein houkuttele. Etenkin täällä Unkarissa sen toteutumista nimittäin todellakin valvotaan tarkasti. Olisi kuitenkin ihana päästä käymään Suomessa, näkemään ystäviä ja sukulaisia. Myös lasten neuvolakäynnit, hammastarkastukset yms. olisi voinut hoitaa Suomessa, täällä en oikein ole varma missä niitä hoitaa, ja haluaako tässä tilanteessa ylipäätään paikallisiin lääkärikeskuksiin tuppautua. (-Tohtiiko Suomessakaan, en tiedä?)

Yksi isoimmista jutuista toukokuussa etenkin lapsille oli uima-altaan kasaaminen käyttökuntoon kuun puolivälin tienoilla. Vaikka nyt on viikon verran ollut hieman pilvisempää, ehti aurinko kivuta jo hellelukemiakin hipomaan, joten jopa minä, ikuinen vilukissa, upotin talviturkkini altaaseen. Yksi positiivisimmista yllätyksistä täällä on kyllä ehdottomasti ollut leppeä ilmasto. Oikeastaan maaliskuun lopulta asti on ollut sellaista Suomen kesäsäätä; välillä paistaa, mutta raekuurokin saattaa yllättää. 

Koulu jatkuu täällä vielä etänä, ja opiskelut sujuu jo melko hyvällä rutiinilla. Lapsi oppi lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Olen miettinyt hankaloittaako se englanniksi lukemaanoppimista sitten syksyllä. Mutta se jää nähtäväksi, ehkä kaikki menee ihan hyvin. Lasten maalaillessa eilen vesiväreillään kaivoin itsekin vanhat puuvärini esiin ja koitin piirustella pitkästä aikaa. Se olikin oikein mukavaa, vanha rakas harrastus, joka on jäänyt vuosikausiksi täysin paitsioon. 

Tällaista kaikkea uutta ja vanhaa tuttua kuuluu meidän toukokuuhumme. Kuulumisiin! :)