Saavuimme perille puolen päivän aikaan, ja huone luvattiin meille yhdeltä, niinpä jätimme automme majatalomme pihaan, ja suuntasimme rantakadulle lounaalle. Paikka vaikutti jo heti ensivilkaisulla viihtyisälle, siististi hoidetulta ja perheystävälliseltä. Otimme välttämättömät turistikuvat ison Keszthely-kyltin edessä ja ihastelimme järvimaisemaa pitkästä aikaa. Söimme maukkaan pizzan pitkän aallonmurtajan/ laivalaiturin päässä olevassa ravintolassa ja lähdimme käppäilemään takaisin majatalollemme päin.
Majatalon pitäjä otti meidät lämpimästi vastaan ja luovutti avaimet huoneistoomme. Huoneisto osoittautui viivtyisäksi ja siistiksi kattohuoneistoksi, jossa oli kaksi makuuhuonetta kodikkaan vinokaton alla, ja avoin tupakeittiö/olohuone. Tämä oli loistava ratkaisu meidän perheellemme, ja voin suositella muillekin perheille tai hotellihuonetta enemmän tilaa kaipaaville. Ainoastaan liikuntarajoitteisille huoneisto ei käy sijaintinsa vuoksi. Sijainti oli loistava lyhyen kävelymatkan (ehkä noin 200-300m) päässä rannasta. Jopa 2,5 -vuotias kuopuksemme jaksoi tuon matkan taapertaa useamman kerran päivässä vaikka emme jaksaneet rattaita raahata mukanamme. Talon puolesta olisi ollut myös polkupyöriä saatavilla, mutta valitettavasti ei lastenistuimella varustettuina. (Omistaja neuvoi kyllä läheisen pyörävuokraamon josta sellainenkin löytyisi, mutta tällä lyhyellä visiitillä emme kokeneet sitä tarpeelliseksi)
Teimme olomme kotoisaksi, purimme tavaroita ja lapset tutustuivat huoneesta löytyviin leluihin. Sitten suuntasimme takaisin rantakadulle, ja kävimme katselemassa maisemia rannalta löytyvästä suuresta maailmanpyörästä käsin.
Ranta oli kuin rantakadut missä tahansa, täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä kylki kyljessä. Löytyi unkarilaisia herkkuja, lángos-kojuja sekä kürtőskalácsia, sekä kaikenlaista syömistä pizzoista gyrokseen. Ennen esikoisen syntymää paheksuin hieman ravintoloiden lastenlistoja ihmetellen miksei lapsille tarjota yhtä monipuolista ja herkullista valikoimaa kuin aikuisille, mutta vain pienempinä annoksina. Noh, toisen lapsen kohdalla enää vaan naurattaa, kun neiti päivä toisensa jälkeen iloitsi niin kovasti päästessään ravintolaan syömään ranskalaiset ketsupilla ja omenamehua pillillä. Haluaako joku ruokalehti palkata minut kirjoittamaan arvosteluja Keszthelyn rantakadun ranskalaisista? Pätevyyteni on ajantasalla. :D
Onneksi meille muillekin löytyi mieluisaa syötävää, ja mahat kylläisinä tallustimme takaisin majataloomme. Yöksi oli ennustettu kunnon myräkkää, ja se toteutuikin. Oli jännittävää maata huoneen vinon katon ja kattoikkunan alla, ja kuunnella sateen rummutusta kattoon.
Aamulla ilma oli raikas, ja sääennustus lupasi puolipilvistä, edellispäivää viileämpää, mutta silti lämmintä päivää. Pakkasimme rantakassit ja suuntasimme rannalle. Uimarannan puolelle päästäkseen täytyy maksaa pieni pääsymaksu. Maksu veloitettiin kuitenkin vain meiltä aikuisilta molempien lastemme ollessa alle 6-vuotiaita. Ranta oli siisti ja sieltä löytyi kaikki tarvittavat palvelut ravintoloineen, pukutiloineen ja siisteine vessoineen. Hiekkarannan lisäksi löytyi mm. paljon vihreää puistoaluetta, mukava leikkipuisto ja kivettyä kävelykatua. Rannalta sai vuokrattua aurinkotuoleja, polkuveneitä ym.
Hiekkaranta oli pitkälle hyvin matala ja pehmeä hiekkapohja oli miellyttävä jalkapohjan alla. Lapset saivat ryplätä ihan kunnolla pitkästä aikaa, ja rantahiekasta muovautui helposti hiekkakakut ja -linnat. Välillä rantaan lipui joutsenia lasten touhuja katsomaan puolentoista metrin päähän. Rantavahdit hätistelivät niitä kuitenkin loitommaksi, saattavat kuulema nokkia jos menee liian lähelle.
Pari päivää kului melko samankaltaisissa merkeissä rantaelämää viettäen. Tiistaina rannalla oli todella hiljaista, johtuen varmaan koronaviruksen aiheuttamasta matkustelukadosta sekä myös säätiedotuksesta, jonka lupaama puolipilvinen päivä osoittautuikin oikein kauniin paisteiseksi päiväksi. Keskiviikkona oli vilkkaampaa, mutta epäilen, että jäimme silti kauas normaalin turistisesongin ruuhkista. Hyvä meille, kurja alueen yrittäjille.
Lempiravintolaksemme alueella valikoitui majataloisäntämme suosittelema Vitorlás -ravintola uimarannan puolella. Kaikki testaamamme annokset olivat täynnä makua, mieheni päätyi jopa tilaamaan saman annoksen kahdesti, kun oli niin mieluisaa. Juttelimme ravintolan yrittäjän kanssa, ja hän harmitteli hiljaista sesonkia. Hän myös kritisoi alueelle perittävää pääsymaksua tässä tilanteessa, jossa leipä on tiukassa muutenkin. Tämä on ymmärrettävää, tämä herkullisia elämyksiä tarjoava ravintola jää niiden ulottumattomiin, jotka eivät rantamaksua halua maksaa vain syömään päästäkseen. (Iltaisin kello kuuden jälkeen pääsymaksua ei tosin enää peritä)
Rantapäivien jälkeen vietimme aina pienen lepohetken hotellilla ja sitten palasimme rantakadulle syömään katselemaan ihmisvilinää, matkamuistoja, katumuusikoita ja kauniita rantamaisemia. Tällä lyhyellä kolmen vuorokauden lomalla keskityimme rantaelämään, mutta Keszthely on yllättävän suuri kaupunki, jossa riittäisi monenmoista muutakin nähtävää ja koettavaa, linnoja, museoita, markkinoita jne.
Kaikenkaikkiaan loma oli oikein onnistunut. Lähtöpäivänä esikoisemme ihan itki että haluaa vielä jäädä kun on ollut niin kivaa. Onneksi lasta oli nyt helppo lohduttaa kertomalla, että tällä kertaa lomakohde on niin lähellä omaa kotia, että tänne päästään helposti toistekin. Myös ikävä kotona odottavien kissojen luokse helpotti lähtöä, ja kun isi vielä keksi ehdottaa että kotimatkalla pysähdytään mäkkärille hampurilaisille (kyllä, lisää kulinaarisia elämyksiä :) ), pääsimme matkaan kaikki hyvillä mielin ja mieli täynnä kivoja muistoja. ♡
Linkkejä (nämä ovat omia suosituksiani, ei mainoksia)
Majatalomme: Diana Apartmanhaz
Keszthelyn ranta-aluetta voin muutenkin hyvillä mielin suositella kaikille rauhallista perhelomapaikkaa etsiville. Mikään bilepaikka ei ainakaan tämä ranta ole, mutta kyllä kaupungista löytyy varmasti menevämpiäkin paikkoja.
Kommentit
Lähetä kommentti