Siirry pääsisältöön

To do

En ole perusluonteeltani erityisen aikaansaava tai tavoitteellinen ihminen, mutta vuosien saatossa olen oppinut niksit, millä saan, tai ainakin pyrin saamaan roikkuvat hommat hoidettua. Ylivoimaisesti tärkein niistä on erilaiset 'to do -listat'. Jo pelkän listan kirjoittaminen saa minuun puhtia tarttua toimeen, ja päästyäni toimeen on mahtavaa saada yliviivata toteutuneita tehtäviä listalta.

Muutto on omiaan paisuttamaan listakokoelmaani. Muutoista minulla on elämäni varrelta kokemusta jo ihan liikaakin, mutta tällä kertaa on ensimmäistä kertaa kyseessä muutto ulkomaille, sekä muutto omistusasunnosta. Perusmuuttolistan naputtelisin jo vaikka puoliunessa, hanki laatikoita, pakkaa huone x, pakkaa varasto y jne. Tee muuttoilmoitus maistraattiin, postiin (nykyisin taitavat kääntyä samalla ilmoituksella?) ja uuteen taloon, poismuuttoilmoitus taloyhtiöön, hanki muuttoapua/auto jne.

Nyt tähän uuteen muuttoon liittyy monia uusiakin asioita. Koska mies pääsi yksin katsomaan meille sopivaa asuntoa elokuun lopulla, vaati se jo itsessään oman listansa mukaan laitettavaksi. Itsellä oli ainakin mielessä jo pitkä lista asioista, jotka vaikuttavat asunnon valintaan. Tästä kirjoitinkin enemmän lisää täällä.



Tämänkertaiseen to do -listaan on ilmestynyt perusmuuttojuttujen lisäksi mm. Kela-asioiden selvittelyä, työnantajalle ja ammattiliittoon ilmoitus jatkuvasta hoitovapaasta, terveystarkastukset ja rokotukset, uusien passikuvien ottaminen ja passien haku, kirppiksen varaaminen ylimääräisen tavaran poistoa varten,pakkaustarpeen arvioinnit jne.

Listojen tekeminen selkeyttää myllerrystä pääni sisällä. Olen nyt syksyn mittaan paljon yksin lasten kanssa miehen kouluttautuessa uuteen työhönsä. Ilman listoja muistettavien ja hoidettavien asioiden lista tuntuisi musertavan pitkältä. Mutta listaa ruksiessani tulee mieleen äitini viljelemä sananlasku siitä, kuinka elefantti syödään. Vastaus on: "Pala kerrallaan!"

Varsinaisten muisti/tehtävälistausten lisäksi kirjoittelen paljon tiivistelmiä mieltäni kiinnostavista asioista. Innostun asioista herkästi, ja tykkään perehtyä asioihin kirjojen ja netin avulla. Tänä vuonna olen mm. opiskellut hiusten kasvivärjäyksestä sekä kiharille hiuksilleni sopivasta Curlygirl-metodista, joogasta, rahastosijoittamisesta, osakesijoittamisesta, "konmarittamisesta" jne, ja laatinut näistä itselleni tiivistelmiä. Tykkään kirjoittaa nämä tiivistelmät käsin, sillä muistan ne siten paremmin. Unkariin muuttoon liittyen on vihkot alkaneet täyttymään erilaisista sanalistoista. Esim. Perustervehdykset, ruokasanastoa jne.

Muumipeikko opiskelee ruokasanastoa lapsiperheen jääkaapinovessa. 

Jossain vaiheessa voisin  varmaan tehdä listan myös kiinnostavista paikoista Pápan lähellä. (-siihenkin olisi sitten mukava laittaa ruksit nähtyihin kohteisiin!) Olen saanut kivoja vinkkejä Pápassa asuneilta, sekä Unkarissa muuten matkustaneilta, lukemistani kirjoista sekä ihan vain nettiä selaillen.

En väitä, että nämä listani olisivat mikään ehtymätön viisastenkivi, jolla selviän mistä vain. Ei todellakaan. Usein listat myös unohtuvat, ja hautautuvat yöpöydälleni kertyvään kirja-, muistivihko- ja listapinoon. Mutta usein niistä on minulle selkeää hyötyä, kun järjestelen ajatuksiani selkeiksi riveiksi ja käyn asioita kohta kohdalta läpi ruksaten jo hoidetut kohdat. Pidän muutenkin askareista, joissa kädenjälki näkyy samantien. Esimerkiksi melkein puhtaan lattian imuroiminen on tylsää, mutta kun näkee puhdasta syntyvän sotkun keskelle, se onkin hyvin tyydyttävää mielelle. Listat konkretisoi hyvin abstraktejakin asioita näkyvämmiksi. Tulevaisuudessa epämääräisenä siintävä muuttokin tuntuu edistyvän edes pienin askelin kun näkee ruksien lisääntyvän to do -listassa.



Tykkääkö muut selkeyttää tekemisiään listaamalla niitä?

Ensimmäinen sekä viimeinen kuva tyttöjen Pasi-kummin käsialaa, luvan kera julkaistuja. Ethän sinäkään kopioi kuvia blogistani ilman lupaa! 









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni