Minä en koskaan ole ollut hyvä kielissä. Tämä ajatus iskostui päähäni jo peruskoulussa. Kieltenopettajan kanssa ei oikein kemiat kohdanneet, ja vaikka hän varmasti parhaansa yritti, jäi tulokset mielenkiintoni puutteessa laihoiksi. Vaikka en ole ollut "hyvä" kieltenopiskelija suomalaisen peruskoulun mitta-asteikolla, olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut kielistä. Ei ulkomaanmatkaa, mille en olisi opetellut edes muutamia fraaseja paikallista kieltä.
Peruskoulu onnistui iskostaman päähäni ajatuksen etten osaa kieliä. Muutama elämäni varrella kuulemani lause on kuitenkin jäänyt kytemään päähäni positiivisella tavalla. Ensimmäisen sanoi hyvä ystäväni Päivi, kun tankkasin englannin sanakokeeseen viimehetkellä, välitunnilla ennen kokeeseen menoa. Hän sanoi jotakuinkin että: "Sulla jää noi sanat tosi helposti mieleen, kun riittää että välkällä niitä hetken tankkaat." Noh, kyseessä oli varmaan niin sanottua "hauki on kala" -pänttäämistä, eli muistin sanat sen viisitoista minuuttia minkä koe kesti. Mutta kuitenkin, kyllähän ne jäi helpohkosti edes hetkeksi mieleen.
Toisen lauseen sanoi tätini norjalainen mies, kun vierailin heidän luonaan Ranskassa. En ollut (enkä ole) lukenut päivääkään ranskaa ikinä, mutta muutamassa päivässä siellä aloin hahmottaa sanoja ja niiden merkityksiä esimerkiksi sanomalehtien lööpeistä. Hän sanoi että: "Sinulla on hyvä kielipää." Tämä nauratti, enhän minä ole hyvä kielissä.
En ole hyvä kielissä vieläkään, mutta olen oppinut, että tuo kielipää voi tarkoittaa muutakin kuin kieliopin ja sanajärjestysten täydellistä hallitsemista. Nuorena sanat, lauseet ja fraasit tarttuivat päähäni helposti, ja esimerkiksi Thaimaan lomilla aloin nopeasti oppimaan sanoja jo vaikka ruokalistoja lukemalla. Innostuin myös kielistä helposti, opiskelin vapaa-ajallani espanjaa ihan vain huvin vuoksi, ja hankin muidenkin kielten alkeiskirjoja kotona opiskelua varten.
Kuten olen usein maininnut, tuli muutto Unkariin melko yllättäen, enkä valitettavasti ehtinyt opiskella kieltä juuri lainkaan. Kuopukseni oli syksyllä hyvin takertuvassa iässä, mieheni matkusteli paljon, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta sitoutua viikottaisiin tunteihin. Apua yritettiin tarjoja Suomi-Unkari seuran Kuopion yhdistyksen ystävällisen toimihenkilön puolesta, hän olisi opettanut alkeita kotonaan, hyvää hyvyyttään. Olen todella kiitollinen että hän tarjoutui, mutta edes näihin tapaamisiin en onnistunut taikomaan lapsetonta aikaa muuttohärdellin ja muiden asioiden hoitamisen lomassa. Tilasin kuitenkin Suomi-Unkari seuralta kaksi oppikirjaa, Unkaria Helposti, sekä Unkaria Helposti Taskukoossa kirjat. Näistä etenkin jälkimmäisestä on ollut paljon tukea, kun muutin maahan jossa englantia ei puhuta itsestäänselvästi joka kassalla ja konttorissa. Siinä taskuoppaassa sanasto on jaoteltu aiheittan (kuten 'apteekissa') valmiiksi fraaseiksi kera lausuntaohjeiden. Myös Suomi-Unkari seuran kautta netin välityksellä löytynyt Outi on ollut apunani kun olen etsinyt milloin siirappia, milloin kaurahiutaleita paikallisista ruokakaupoista.
Toisaalta kielten opiskelusta on tullut entistä helpompaa nykyaikana, kun käännösohjelmat kulkevat näppärästi taskussa kännykän muodossa. Toisaalta taas, en tiedä onko ikä tehnyt jo tehtävänsä, mutta sanat tuntuvat jäävän huonommin päähän kuin ennen. Unkarinkieli ei kyllä ole mikään helpoin itseopiskella, nyt ymmärrän miltä ulkomaisista ystävistäni on tuntunut suomen alkeita tavatessaan! Opiskelen unkaria myös Duolingo sovelluksella. Espanjan preppaaminen ko. sovelluksella oli helppoa, unkarin alkeitasekään ei tee minulle helpommaksi. Lisäksi koen sen tarjoamat lauseet oudoiksi. Noh, toisaalta siinä tulee prepattua myös englanta samalla, joten jatketaan harjoituksia.
Olen joutunutkin käyttämään myös englantia paljon enemmän kuin ikinä ennen. Aiemmin, esimerkiksi lomamatkoilla, olen sälyttänyt puhumisen enimmäkseen mieheni vastuulle. Nyt joudun selviämään esimerkiksi lapseni koulujutuista englanniksi, verkostoitumaan muiden vanhempien/puolisoiden kanssa englanniksi jne. Ymmärrän kyllä melko sujuvasti, mutta kun avaan oman suuni, tulee sieltä noloa änkytystä ja sanat karkaavat päästäni. Onneksi en ole kauhean ujoa sorttia, yritän sinnikkäästi, vaikka kuulen itsekin että päin prinkkalaa menee. Jospa se siitä sujuvoituu, kun on vaan pakko puhua. :) Jotain iloa on ollut myös aiemmin mainitsemastani tavasta opetella fraaseja lomakohteidemme kielellä. Lapseni luokkakaverin kreikkalainen äiti esitteli minut miehelleen: "Tässä on Tanja Suomesta, hän osaa puhua kreikkaa!" Jep. Osaan sanoa hyvänpäiväntoivotukset, moikata ja kiittää.
Iloitsen myös siitä, että ainakin vanhempi lapsistani saa hyvän pohjan tulevalle kielitaidolleen nyt tulevien vuosien aikana. Äidinkielen alkeet hän ehtinee kirimään Suomeen palatessamme, mutta toivon että englanninkielentaito säilyisi jossain taustalla. Sillä lopulta sillä kielitaidolla, jos sillä tarkoitetaan kieliopin täydellistä hallitsemista, ei olekaan maailmalla niin suurta merkitystä. Enemmän merkitsee, että uskaltaa avata suunsa, ja tulee ymmärretyksi. Puhui sitten englantia, unkaria tai vaikka elekieltä.
Ps. Yläasteen ruotsinopettajalle terveiset. Täällä sekin päivä koitti, että minua on harmittanut etten osaa ruotsia. Mukavia ruotsalaisperheitä olisi täällä useampia , olisi kiva kun olisi yhteinen kieli heidän kanssaan.
Ps.ps. Rakkaat nuoret lähipiirissäni, lukekaa niitä kieliä, niiden jonkinlaisesta hallitsemisesta tulee olemaan teille paljon iloa tulevaisuudessanne. :)
Tässä vielä linkki Suomi-Unkari Seuran kotisivuille:
https://suomiunkari.fi/
Peruskoulu onnistui iskostaman päähäni ajatuksen etten osaa kieliä. Muutama elämäni varrella kuulemani lause on kuitenkin jäänyt kytemään päähäni positiivisella tavalla. Ensimmäisen sanoi hyvä ystäväni Päivi, kun tankkasin englannin sanakokeeseen viimehetkellä, välitunnilla ennen kokeeseen menoa. Hän sanoi jotakuinkin että: "Sulla jää noi sanat tosi helposti mieleen, kun riittää että välkällä niitä hetken tankkaat." Noh, kyseessä oli varmaan niin sanottua "hauki on kala" -pänttäämistä, eli muistin sanat sen viisitoista minuuttia minkä koe kesti. Mutta kuitenkin, kyllähän ne jäi helpohkosti edes hetkeksi mieleen.
Toisen lauseen sanoi tätini norjalainen mies, kun vierailin heidän luonaan Ranskassa. En ollut (enkä ole) lukenut päivääkään ranskaa ikinä, mutta muutamassa päivässä siellä aloin hahmottaa sanoja ja niiden merkityksiä esimerkiksi sanomalehtien lööpeistä. Hän sanoi että: "Sinulla on hyvä kielipää." Tämä nauratti, enhän minä ole hyvä kielissä.
 |
| Kielitaitoa on hyvä ylläpitää lukemalla myös suomeksi. ;) |
En ole hyvä kielissä vieläkään, mutta olen oppinut, että tuo kielipää voi tarkoittaa muutakin kuin kieliopin ja sanajärjestysten täydellistä hallitsemista. Nuorena sanat, lauseet ja fraasit tarttuivat päähäni helposti, ja esimerkiksi Thaimaan lomilla aloin nopeasti oppimaan sanoja jo vaikka ruokalistoja lukemalla. Innostuin myös kielistä helposti, opiskelin vapaa-ajallani espanjaa ihan vain huvin vuoksi, ja hankin muidenkin kielten alkeiskirjoja kotona opiskelua varten.
Kuten olen usein maininnut, tuli muutto Unkariin melko yllättäen, enkä valitettavasti ehtinyt opiskella kieltä juuri lainkaan. Kuopukseni oli syksyllä hyvin takertuvassa iässä, mieheni matkusteli paljon, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta sitoutua viikottaisiin tunteihin. Apua yritettiin tarjoja Suomi-Unkari seuran Kuopion yhdistyksen ystävällisen toimihenkilön puolesta, hän olisi opettanut alkeita kotonaan, hyvää hyvyyttään. Olen todella kiitollinen että hän tarjoutui, mutta edes näihin tapaamisiin en onnistunut taikomaan lapsetonta aikaa muuttohärdellin ja muiden asioiden hoitamisen lomassa. Tilasin kuitenkin Suomi-Unkari seuralta kaksi oppikirjaa, Unkaria Helposti, sekä Unkaria Helposti Taskukoossa kirjat. Näistä etenkin jälkimmäisestä on ollut paljon tukea, kun muutin maahan jossa englantia ei puhuta itsestäänselvästi joka kassalla ja konttorissa. Siinä taskuoppaassa sanasto on jaoteltu aiheittan (kuten 'apteekissa') valmiiksi fraaseiksi kera lausuntaohjeiden. Myös Suomi-Unkari seuran kautta netin välityksellä löytynyt Outi on ollut apunani kun olen etsinyt milloin siirappia, milloin kaurahiutaleita paikallisista ruokakaupoista.
 |
| Unkaria helposti..? Saahan sitä toivoa! |
Toisaalta kielten opiskelusta on tullut entistä helpompaa nykyaikana, kun käännösohjelmat kulkevat näppärästi taskussa kännykän muodossa. Toisaalta taas, en tiedä onko ikä tehnyt jo tehtävänsä, mutta sanat tuntuvat jäävän huonommin päähän kuin ennen. Unkarinkieli ei kyllä ole mikään helpoin itseopiskella, nyt ymmärrän miltä ulkomaisista ystävistäni on tuntunut suomen alkeita tavatessaan! Opiskelen unkaria myös Duolingo sovelluksella. Espanjan preppaaminen ko. sovelluksella oli helppoa, unkarin alkeitasekään ei tee minulle helpommaksi. Lisäksi koen sen tarjoamat lauseet oudoiksi. Noh, toisaalta siinä tulee prepattua myös englanta samalla, joten jatketaan harjoituksia.
 |
| Nämä Duolingon esimerkkilauseet ovat välillä aika absurdejakin. (Nyt ei sattunut hassuimpia mahdollisia kuvakaappauksiin). Mutta ohjelma on kivan pelimäinen, ja kiva Duo-pöllö kannustaa oppimisessa. |
Olen joutunutkin käyttämään myös englantia paljon enemmän kuin ikinä ennen. Aiemmin, esimerkiksi lomamatkoilla, olen sälyttänyt puhumisen enimmäkseen mieheni vastuulle. Nyt joudun selviämään esimerkiksi lapseni koulujutuista englanniksi, verkostoitumaan muiden vanhempien/puolisoiden kanssa englanniksi jne. Ymmärrän kyllä melko sujuvasti, mutta kun avaan oman suuni, tulee sieltä noloa änkytystä ja sanat karkaavat päästäni. Onneksi en ole kauhean ujoa sorttia, yritän sinnikkäästi, vaikka kuulen itsekin että päin prinkkalaa menee. Jospa se siitä sujuvoituu, kun on vaan pakko puhua. :) Jotain iloa on ollut myös aiemmin mainitsemastani tavasta opetella fraaseja lomakohteidemme kielellä. Lapseni luokkakaverin kreikkalainen äiti esitteli minut miehelleen: "Tässä on Tanja Suomesta, hän osaa puhua kreikkaa!" Jep. Osaan sanoa hyvänpäiväntoivotukset, moikata ja kiittää.
 |
| Arkistojen pölyistä löytyi vanhat enkun kielioppikirjat. Ei kai se kielioppi niin paljoa muutu parissakymmenessä vuodessa? |
Iloitsen myös siitä, että ainakin vanhempi lapsistani saa hyvän pohjan tulevalle kielitaidolleen nyt tulevien vuosien aikana. Äidinkielen alkeet hän ehtinee kirimään Suomeen palatessamme, mutta toivon että englanninkielentaito säilyisi jossain taustalla. Sillä lopulta sillä kielitaidolla, jos sillä tarkoitetaan kieliopin täydellistä hallitsemista, ei olekaan maailmalla niin suurta merkitystä. Enemmän merkitsee, että uskaltaa avata suunsa, ja tulee ymmärretyksi. Puhui sitten englantia, unkaria tai vaikka elekieltä.
Ps. Yläasteen ruotsinopettajalle terveiset. Täällä sekin päivä koitti, että minua on harmittanut etten osaa ruotsia. Mukavia ruotsalaisperheitä olisi täällä useampia , olisi kiva kun olisi yhteinen kieli heidän kanssaan.
Ps.ps. Rakkaat nuoret lähipiirissäni, lukekaa niitä kieliä, niiden jonkinlaisesta hallitsemisesta tulee olemaan teille paljon iloa tulevaisuudessanne. :)
Tässä vielä linkki Suomi-Unkari Seuran kotisivuille:
https://suomiunkari.fi/
Kommentit
Lähetä kommentti