Aloin kirjaamaan heti Unkariin tultuamme pieniä juttuja, jotka täällä on tai tehdään eri tavalla kuin Suomessa. Jotain olen voinut käsittää väärinkin, joten ei kannata lukea näitä minään kiistattomina faktoina. Epäilen, että monessakin kohtaa asioiden oikea tola minulle vielä selkiää, mutta siksikin haluan kirjoittaa nyt näitä oletuksiani tähän. Onpahan sitten jotakin mille myöhemmin naureskella. ;)
Henkilötunnus
Jo heti ensipäivinä kävi ilmi, ettei täällä ilmeisesti käytetä henkilötunnusta. Tai sitten meidän "mamujen" henkilötunnukset eivät ole yhteneväiset paikalliseen järjestelmään, joten tarvitaan vaihtoehtoinen tapa todentaa henkilöllisyys. Virallisiinkin papereihin kysytään äidin tyttönimeä.
Painomitat
Satojen grammojen rinnalla täällä on käytössä usein dekagrammat. Kun Suomessa olen tottunut ostamaan vaikkapa 400g jauhelihaa, täällä vastaava pakkaus on 40dg. Toki satoina grammoinakin on merkintöjä, esim. isojen, kansainvälisten ketjujen tuotteissa.
Kierrätys
Tämä mietitytti jo etukäteen Suomessa. Viime vuosina olen tottunut lajittelemaan jätteet melko tunnollisesti omiin astioihinsa. Uudessa kodissamme on kaksi jäteastiaa, sekajäte sekä kierrätyslaatikko. Kierrätyslaatikkoon lajitellaan paperit, pahvit, muovit ja metallit. Kyllä, kaikki sekaisin samaan lootaan! Ja sekajätteeseen melkein kaikki muu talousjäte. Lasinkierrätyspisteet on isoimpien kauppojen pihoissa, ja tekstiilikierrätyspömpeleitäkin olen jo pannut merkille. Sekajäteastia tyhjennetään kerran viikossa, kierrätysastia kerran kuukaudessa. Tällöin jäteastiat tulee muistaa kärrätä kadunvarteen.
Aukioloajat
Täällä noudatetaan yhä Suomen takavuosilta tuttua aukioloaikakulttuuria. Isoimmat kaupat, kuten Tesco ym, ovat kyllä auki sunnuntaisinkin. Mutta suurin osa pienemmistä kaupoista ja ravintoloista sulkeutuu lauantaisin aikaisemmin, ja pitää ovensa suljettuna sunnuntaisin.
Kaupanalan ihmisenä olen usein Suomessakin toivonut, että eikö oikeasti yksi päivä viikossa voisi olla yleinen vapaapäivä aloilla, joilla se aukiolo ei oikeasti ole välttämätöntä (kuten sairaala). Tiedän että tämä jakaa kovasti mielipiteitä, ja moni pitää suorastaan ihmisoikeusrikkomuksena jos ei pääse ostamaan suosikkiripsiväriään kahdeksalta sunnuntai-iltana, mutta mielestäni nämä on tottumuskysymyksiä, ja jos kaupat eivät olisi auki, kyllä ihmiset oppisivat taas ennakoimaan sen yhden päivän viikossa. (Kirjoitan näin silläkin uhalla, että tätä kirjoittaessani lämmitämme juuri pakastepitsoja unohdettuamme ettei paikallinen pitseria palvele sunnuntaisin.)
Ja ennen kuin ehdin julkaista tämän tekstini, ollaankin Suomessa viemässä läpi 24h aukioloja. Huoh.
Ruokakaupassa
Aukioloajoista kauppojen tarjontaan. Tästä kirjoittanen joskus asiaan paremmin perehdyttyäni oman postauksensakin, mutta tässä jotain pikku huomioita.
Tärkein huomio, että etenkin isommista kaupoista löytää lähes kaikkea mitä suomestakin, kun vaan etsii. Toki painotukset ovat erilaisia, etsin ympäri isoa Tescoa ruokakermaa, löytääkseni pienen hyllyllisen, eikä sekään hylly sijainnut kylmäkaapissa! Sen sijaan kylmäkaapista löytää erilaisia hapankermapurkkeja hyllymetreittäin. Paikalliset ilmeisesti käyttävät ruokien paistamiseen laardia, tai näin olen kuullut. Tätä tukee se, että voita myydään suomalaisittain hyvin pienissä 200g paketeissa, ja nekin on enimmäkseen suolattomia. Leivän päälle täällä sipaistaan oletettavasti useammin margariinia tai tuorejuustoa kuin voipohjaista levitettä. Onneksi lähikauppamme hyllystä löytyy Valion tuottamaa levitettä, joka maistuu ihan kotoisalta Oivariinilta. Pääsee paikallisten herkullisten leipien maku paremmin oikeuksiinsa.
Jauheliha on lähes poikkeuksetta sianlihaa, ja siipikarjanlihan kanssa en ole täällä vielä ihan sinuiksi päässyt. Mutta lähes kaikki tutut ruuat ja leipomukset on onnistuneet täälläkin, paikallisia erikoisuuksia kuten kuuluisaa gulassia en ole edes yrittänyt vielä itse tehdä. Pikkukaupoissakin on usein hyvät lihatiskit, mutta kielimuurin vuoksi valitsemme usein jotain valmiiksipakattua sanakirja kourassa tai googlen kääntäjää hyödyntäen.
Jotain perusjuttuja, kuten suodatinpusseja saattaa joutua hieman etsimään (kapselikeittimet vaikuttavat olevan täällä todella in!), ja lopulta ne löytyvät mielestäni hieman erikoisista paikoista, kuten DM ketjun hyllystä. Miellän DM: n kemikaalioksi (kosmetiikkaa, pesuaineita ym.),mutta sieltä löytyy kyllä kaikkea vaipoista ja luomuteestä ripsivärien kautta niihin suodatinpusseihin.
Ja tietty perusjutut mitä suomalaisena on aina ulkomailla huomioitava. Ruisleipää ei löydy, lähin korvike on Lidlistä saatava Real-leipätyyppinen tumma leipä. Salmiakkia ei löydy. Tähän, perheessämme etenkin minua piinaavaan himoon on ystävät ja sukulaiset lähettäneet helpotusta kiitettävästi. Alkoholia myydään näyttävämmin markkinoituna ja erilaisina variaatioina (silmiini pisti esim. Jim Beamin makuiset fudget herkkuhyllyssä), ja myös väkevät juomat on saatavilla ruokakaupoistakin.
Virastot
Byrokratia jyllää täällä vielä vahvemmin kuin suomessa, tai sille se ainakin vinkkelistäni vaikuttaa. Yhden auton rekisteröimiseen tai omistajanvaihdokseen pitää hakea leimoja sieltä ja täältä, saati kun olimme itse rekisteröitymässä tänne lähikaupungissa. Tiskin toisella puolella sattui istumaan hyvin äreän oloinen vanhempi herra, joka tamppasi leimoja papereihin kuin sarjatulella. Virastossa ei ollut ketään muuta kuin meidän porukka (me sekä eräs ruotsalaisperhe) sekä tulkkimme, silti tämä herra ärähteli lapsia hiljentymään kun häiritsivät niin kovin muita.
Posti täällä toimii hyvin, mutta postitoimistot saattavat olla hieman ruuhkaisia. Paikalliset käyvät niissä mm. maksamassa laskujaan. (Toisaalta, ehkä tämä olisi ollut suomessakin postin palveluiden säilymisen kannalta loogisempi vaihtoehto kuin vanhustenhoito?)
Kaikenkaikkiaan virastopalvelut eivät ole niin paljon siirtyneet verkkoon kuin Suomessa, ja henkilökohtaista palvelua on vielä saatavilla. (Pankissa en ole muuten itse vielä asioinut) Tulkki on kyllä hyvä olla mukana, täällä ei voi odottaa että asiakaspalvelijat osaisivat englantia. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse voisin hoitaa monia asioita mieluusti netissäkin, mutta postin jonossa tapaamamme, meille muutaman sanan unkaria opettaneet vanhemmat rouvat varmasti arvostavat kivijalkakonttoreita enemmän.
Vieraanvaraisuus
Taas hyvä aasinsilta, vaikka tästä minulla ei vielä ole montaakaan sanaa kirjoitettavana, koska en ole vielä päässyt paljoa paikallisiin tutustumaan. Halusin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin tästä, koska kuulin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan ennen muuttoamme. Osan mielestä unkarilaiset ovat töykeitä ja sulkeutuneita, osan mielestä superystävällisiä ja lämpimiä.
Totuus lienee seilaa jossain siinä välimaastossa, mutta oman näkemykseni mukaan unkarilaiset muistuttavat suomalaisia. He eivät ole ensimmäisenä tulossa jututtamaan muukalaisia, ja väheksyvät kielitaitoaan (nekin jotka puhuvat ihan ymmärreytävää englantia). Mutta kun tekee aloitteen sanomalla fraasin tai pari unkariksi, ja etenkin jos sen fraasin sanoo kaksivuotias "jäänmurtaja", sulavat he silminnähden ja ovat ystävällisiä ja avuliaita. Hyvä esimerkki on vuokraisäntämme, joka (englannin-) kielitaidottomuudestaan huolimatta hoitaa hommat ripeästi ja hyvin, välittää kotiovelle postin paketin joka on saapunut poissaollessamme ja joka kävi toivottamassa hyvää uutta vuotta herkkukassin kera ovellamme. :)
Joskus unkarilaiset ovat onnistuneet jo yllättämäänkin. Joulun alla pitkässä kassajonossa lasten kanssa tuskaillessani meille alkoi yhtäkkiä rupatella edessämme jonottanut nainen. Selvällä suomenkielellä! Hän sanoi hymy huulillaan: "Ihanaa kuulla suomea, se on maailman toiseksi kaunein kieli. Heti unkarin jälkeen." Hänellä ei ollut muita sidoksia Suomeen, oli vain opiskellut mielestään niin kaunista suomenkieltä aikoinaan yliopistossa. :)
Tähän positiiviseen episodiin onkin mukava lopettaa tämä postaus. Eroavaisuuksia tulee mieleen päivittäin, mutta kaikkea ei tähän voi ujuttaa että jaksatte lukeakin.
Hyvää alkanutta vuosikymmentä kaikille teille lukijoilleni, eli ainakin äidille, isille ja kummitädille! ;)
Henkilötunnus
Jo heti ensipäivinä kävi ilmi, ettei täällä ilmeisesti käytetä henkilötunnusta. Tai sitten meidän "mamujen" henkilötunnukset eivät ole yhteneväiset paikalliseen järjestelmään, joten tarvitaan vaihtoehtoinen tapa todentaa henkilöllisyys. Virallisiinkin papereihin kysytään äidin tyttönimeä.
Painomitat
Satojen grammojen rinnalla täällä on käytössä usein dekagrammat. Kun Suomessa olen tottunut ostamaan vaikkapa 400g jauhelihaa, täällä vastaava pakkaus on 40dg. Toki satoina grammoinakin on merkintöjä, esim. isojen, kansainvälisten ketjujen tuotteissa.
Kierrätys
Tämä mietitytti jo etukäteen Suomessa. Viime vuosina olen tottunut lajittelemaan jätteet melko tunnollisesti omiin astioihinsa. Uudessa kodissamme on kaksi jäteastiaa, sekajäte sekä kierrätyslaatikko. Kierrätyslaatikkoon lajitellaan paperit, pahvit, muovit ja metallit. Kyllä, kaikki sekaisin samaan lootaan! Ja sekajätteeseen melkein kaikki muu talousjäte. Lasinkierrätyspisteet on isoimpien kauppojen pihoissa, ja tekstiilikierrätyspömpeleitäkin olen jo pannut merkille. Sekajäteastia tyhjennetään kerran viikossa, kierrätysastia kerran kuukaudessa. Tällöin jäteastiat tulee muistaa kärrätä kadunvarteen.
 |
| Kaksi pönttöä riittää. |
Aukioloajat
Täällä noudatetaan yhä Suomen takavuosilta tuttua aukioloaikakulttuuria. Isoimmat kaupat, kuten Tesco ym, ovat kyllä auki sunnuntaisinkin. Mutta suurin osa pienemmistä kaupoista ja ravintoloista sulkeutuu lauantaisin aikaisemmin, ja pitää ovensa suljettuna sunnuntaisin.
Kaupanalan ihmisenä olen usein Suomessakin toivonut, että eikö oikeasti yksi päivä viikossa voisi olla yleinen vapaapäivä aloilla, joilla se aukiolo ei oikeasti ole välttämätöntä (kuten sairaala). Tiedän että tämä jakaa kovasti mielipiteitä, ja moni pitää suorastaan ihmisoikeusrikkomuksena jos ei pääse ostamaan suosikkiripsiväriään kahdeksalta sunnuntai-iltana, mutta mielestäni nämä on tottumuskysymyksiä, ja jos kaupat eivät olisi auki, kyllä ihmiset oppisivat taas ennakoimaan sen yhden päivän viikossa. (Kirjoitan näin silläkin uhalla, että tätä kirjoittaessani lämmitämme juuri pakastepitsoja unohdettuamme ettei paikallinen pitseria palvele sunnuntaisin.)
Ja ennen kuin ehdin julkaista tämän tekstini, ollaankin Suomessa viemässä läpi 24h aukioloja. Huoh.
Ruokakaupassa
Aukioloajoista kauppojen tarjontaan. Tästä kirjoittanen joskus asiaan paremmin perehdyttyäni oman postauksensakin, mutta tässä jotain pikku huomioita.
Tärkein huomio, että etenkin isommista kaupoista löytää lähes kaikkea mitä suomestakin, kun vaan etsii. Toki painotukset ovat erilaisia, etsin ympäri isoa Tescoa ruokakermaa, löytääkseni pienen hyllyllisen, eikä sekään hylly sijainnut kylmäkaapissa! Sen sijaan kylmäkaapista löytää erilaisia hapankermapurkkeja hyllymetreittäin. Paikalliset ilmeisesti käyttävät ruokien paistamiseen laardia, tai näin olen kuullut. Tätä tukee se, että voita myydään suomalaisittain hyvin pienissä 200g paketeissa, ja nekin on enimmäkseen suolattomia. Leivän päälle täällä sipaistaan oletettavasti useammin margariinia tai tuorejuustoa kuin voipohjaista levitettä. Onneksi lähikauppamme hyllystä löytyy Valion tuottamaa levitettä, joka maistuu ihan kotoisalta Oivariinilta. Pääsee paikallisten herkullisten leipien maku paremmin oikeuksiinsa.
 |
| Suomalaista voita leivänpäälle ja leivontaan. |
Jauheliha on lähes poikkeuksetta sianlihaa, ja siipikarjanlihan kanssa en ole täällä vielä ihan sinuiksi päässyt. Mutta lähes kaikki tutut ruuat ja leipomukset on onnistuneet täälläkin, paikallisia erikoisuuksia kuten kuuluisaa gulassia en ole edes yrittänyt vielä itse tehdä. Pikkukaupoissakin on usein hyvät lihatiskit, mutta kielimuurin vuoksi valitsemme usein jotain valmiiksipakattua sanakirja kourassa tai googlen kääntäjää hyödyntäen.
Jotain perusjuttuja, kuten suodatinpusseja saattaa joutua hieman etsimään (kapselikeittimet vaikuttavat olevan täällä todella in!), ja lopulta ne löytyvät mielestäni hieman erikoisista paikoista, kuten DM ketjun hyllystä. Miellän DM: n kemikaalioksi (kosmetiikkaa, pesuaineita ym.),mutta sieltä löytyy kyllä kaikkea vaipoista ja luomuteestä ripsivärien kautta niihin suodatinpusseihin.
Ja tietty perusjutut mitä suomalaisena on aina ulkomailla huomioitava. Ruisleipää ei löydy, lähin korvike on Lidlistä saatava Real-leipätyyppinen tumma leipä. Salmiakkia ei löydy. Tähän, perheessämme etenkin minua piinaavaan himoon on ystävät ja sukulaiset lähettäneet helpotusta kiitettävästi. Alkoholia myydään näyttävämmin markkinoituna ja erilaisina variaatioina (silmiini pisti esim. Jim Beamin makuiset fudget herkkuhyllyssä), ja myös väkevät juomat on saatavilla ruokakaupoistakin.
 |
| Ruisleivänkorviketta joulukuisena aamuna |
Virastot
Byrokratia jyllää täällä vielä vahvemmin kuin suomessa, tai sille se ainakin vinkkelistäni vaikuttaa. Yhden auton rekisteröimiseen tai omistajanvaihdokseen pitää hakea leimoja sieltä ja täältä, saati kun olimme itse rekisteröitymässä tänne lähikaupungissa. Tiskin toisella puolella sattui istumaan hyvin äreän oloinen vanhempi herra, joka tamppasi leimoja papereihin kuin sarjatulella. Virastossa ei ollut ketään muuta kuin meidän porukka (me sekä eräs ruotsalaisperhe) sekä tulkkimme, silti tämä herra ärähteli lapsia hiljentymään kun häiritsivät niin kovin muita.
 |
| Pahamaineinen virastohäirikkö itseteossa. |
Posti täällä toimii hyvin, mutta postitoimistot saattavat olla hieman ruuhkaisia. Paikalliset käyvät niissä mm. maksamassa laskujaan. (Toisaalta, ehkä tämä olisi ollut suomessakin postin palveluiden säilymisen kannalta loogisempi vaihtoehto kuin vanhustenhoito?)
 |
| Posti kulkee ja paketitkin toimitetaan kotiin asti. |
Kaikenkaikkiaan virastopalvelut eivät ole niin paljon siirtyneet verkkoon kuin Suomessa, ja henkilökohtaista palvelua on vielä saatavilla. (Pankissa en ole muuten itse vielä asioinut) Tulkki on kyllä hyvä olla mukana, täällä ei voi odottaa että asiakaspalvelijat osaisivat englantia. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Itse voisin hoitaa monia asioita mieluusti netissäkin, mutta postin jonossa tapaamamme, meille muutaman sanan unkaria opettaneet vanhemmat rouvat varmasti arvostavat kivijalkakonttoreita enemmän.
Vieraanvaraisuus
Taas hyvä aasinsilta, vaikka tästä minulla ei vielä ole montaakaan sanaa kirjoitettavana, koska en ole vielä päässyt paljoa paikallisiin tutustumaan. Halusin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin tästä, koska kuulin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan ennen muuttoamme. Osan mielestä unkarilaiset ovat töykeitä ja sulkeutuneita, osan mielestä superystävällisiä ja lämpimiä.
Totuus lienee seilaa jossain siinä välimaastossa, mutta oman näkemykseni mukaan unkarilaiset muistuttavat suomalaisia. He eivät ole ensimmäisenä tulossa jututtamaan muukalaisia, ja väheksyvät kielitaitoaan (nekin jotka puhuvat ihan ymmärreytävää englantia). Mutta kun tekee aloitteen sanomalla fraasin tai pari unkariksi, ja etenkin jos sen fraasin sanoo kaksivuotias "jäänmurtaja", sulavat he silminnähden ja ovat ystävällisiä ja avuliaita. Hyvä esimerkki on vuokraisäntämme, joka (englannin-) kielitaidottomuudestaan huolimatta hoitaa hommat ripeästi ja hyvin, välittää kotiovelle postin paketin joka on saapunut poissaollessamme ja joka kävi toivottamassa hyvää uutta vuotta herkkukassin kera ovellamme. :)
 |
| Herkkukassin sisältöä, nam! |
Joskus unkarilaiset ovat onnistuneet jo yllättämäänkin. Joulun alla pitkässä kassajonossa lasten kanssa tuskaillessani meille alkoi yhtäkkiä rupatella edessämme jonottanut nainen. Selvällä suomenkielellä! Hän sanoi hymy huulillaan: "Ihanaa kuulla suomea, se on maailman toiseksi kaunein kieli. Heti unkarin jälkeen." Hänellä ei ollut muita sidoksia Suomeen, oli vain opiskellut mielestään niin kaunista suomenkieltä aikoinaan yliopistossa. :)
Tähän positiiviseen episodiin onkin mukava lopettaa tämä postaus. Eroavaisuuksia tulee mieleen päivittäin, mutta kaikkea ei tähän voi ujuttaa että jaksatte lukeakin.
Hyvää alkanutta vuosikymmentä kaikille teille lukijoilleni, eli ainakin äidille, isille ja kummitädille! ;)
Kommentit
Lähetä kommentti