Siirry pääsisältöön

Talvi Pápassa

Muuttaessamme Unkariin, en tiennyt paikallisista olosuhteista juuri mitään. En ollut koskaan edes piipahtanut Unkarissa, vaikka muuten olen kolunnut  Eurooppaa melko paljon. Luonnollisestikin Google sai siis laulaa aikalailla, ja kielen, hintatason ym. lisäksi kiinnosti etenkin sää.

Ensilumi Kuopiossa lokakuussa 2019

Olen ehdottomasti kesäihminen jos on pakko valita, mutta pidän kyllä vuodenaikojen vaihtelusta. Joulu on talven ehdoton kohokohta, sitä olisi mukavaa viettää talvisissa, eli lumisissa maisemissa. Muuten olen usein vitsaillut, että Suomen vuodenaikarytmi, mutta käänteisenä olisi kiva, ja nyt olen sellaisen vuodenkierron ehkä saanut! Eli talvi on kuin Suomen kesä, lyhyt ja vähäluminen, ja kesä taas pitkä ja lämmin.

Marraskuista ruskaa Pápassa

Muutimme Pápaan marraskuun loppupuolella, jolloin piti olla vuoden huonointa aikaa säiden suhteen. Meillä sattui varmaan hyvää tuuria, mutta ensimmäiset viikot aurinko paistoi, lämpötila oli noin viidessätoista asteessa ja sateista ja sumuista oli ehkä parina päivänä. Mieheni tuli tänne muutamaa viikkoa aiemmin, ja hän oli ehtinyt saamaan osakseen sitä sadettakin.

Uuteen kotiin tutustumassa marraskuun lämmössä.

Joulua kohti siirryttäessä lämpötila laski lähemmäs nollaa, ja joulukuussa päivälämpötilat taisivat pyöriä jossain viidestä kymmeneen asteen lukemissa. Aurinko kuitenkin lämmitti, ja kun löysi tuulensuojaisan paikan, tuntui auringossa istuskellessa paljon lämpimämmältäkin.

Jouluaaton ulkoilua Unkarin malliin

Jouluaattona ei päästy pulkkamäkeen, eikä rakenneltu lumiukkoja. Sen sijaan heittelimme koreja takapihalla, piirtelimme katuliiduilla ja puhaltelimme saippuakuplia. Itselläni oli hieman vaikeuksia sisäistää, että nyt on todella jouluaatto. Lapsiin asia tuskin vaikutti, eihän heillä ole vielä mitään "hanget, korkeat nietokset" -idylliodotuksia.



Tammikuussa lämpötila on vielä hieman laskenut. Öisin lämpö käy usein pakkasen puolella,  ja se aiheuttaa aamuihin sumuisuutta. Lisäksi paikalliset lämmittävät talojaan polttamalla puuta ja varmaan roskiakin tulisijoissaan, koska kylmillä säillä leijuu ilmassa silmiä kirvelevä savunkitku.  Päivisin lämpötila kipuaa silti plussan puolelle,  sanoisin että viidessä asteessa keskimäärin on päivälämpötila ollut.

Tammikuinen ensilumi Pápassa

Kunnes tänä aamuna saimme hieraista silmiämme ulos katsoessamme! Näimme Pápan ensilumen tälle talvelle! Tuntuu hassulle lukea ystävien valituksia Suomen lumettomasta talvesta, kun oma perheeni temmeltää pihalla rakentamassa lumiukkoja. Täällä, missä olin jo vähän lakannut odottamastakaan lunta tälle talvelle. Kävimme eilen myös kylällä katsomassa linnan pihalle rakennettua luistelurataa, jossa olikin vilskettä. Itse emme nyt luistelleet, mutta kiva olisi käydä kokeilemassa.

Ilo irti lumisesta päivästä!

Suomalaiselle äidille nämä muuttuneet talviolosuhteet aiheuttavat hieman miettimistä lasten talvipukeutumisen suhteen. Uskoisin, ettei jatkossa hankita toppapukuja, vaan mennään välikausipuvuilla ja alle lisättävillä kerroksilla. Esikoinen vähän protestoi ulkohousuja vastaan, koska: "Kukaan muukaan ei käytä!". No se on varmasti ainakin osittain totta. Kansainvälisessä koulussa monet kavereista tulevat maista, joissa talvipukeutuminen ei välttämättä ole yhtä tärkeää kuin meillä. Toki monet ovat Ruotsista tai Norjastakin, että ehkä siellä nyt muiltakin lämmintä vaatetta kuitenkin löytyy. Lisäksi suurin osa kavereista kuljetetaan päivittäin autolla kouluun, siinä missä me talsimme sinne kävellen. Kyllä siinä on hyvä olla kunnon ulkoiluvarusteet!

Lumiukko tehtäisiinkös? 

Tällaisia kokemuksia ensimmäisen Unkari-talvemme kulusta. Olen kuullut että helmikuussa säät kääntyvät jo lämpimämpään, ja maaliskuussa on jo hyvinkin keväistä. Sitä odotellessa nautitaan nyt näistä lumisista hetkistä!  :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni