Jatkan päiväkirjamaisten postausten sarjaa, koska on kiva että itsellekin jää muistoja näistä komennuksen ensihetkistä.
Torstai
Heräilemme ajoissa, ja käymme hotelliaamiaisella, josta löytyy mieluisaa haukattavaa kaikille. Jopa tällä hetkellä ruuasta nirsoileva kuopus mutustaa muutaman lusikallisen jugurttia, tai siis "kuttattaa", kuten hän itse sanoo. Mukavaa itsekin nauttia valmista aamiaista ja vain olla.
Hotellimme on nimeltään Villa Classica, ja huoneistomme on mielestäni oikein toimiva täksi viikoksi, kun odottelemme täällä muuttokuormaa. Huoneistosta löytyy mm. kuivaava pyykinpesukone sekä astianpesukone. Molemmat ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa.
Aamiaisen jälkeen lähdemme tutustumaan uuteen kotikyläämme. Miehenikin on saanut tämän päivän vapaaksi, joten hän kierrättää meitä kylällä jo muutaman täällä vietetyn viikon antamalla rutiinilla. Pápa antaa meille parastaan, viime viikot on kuulema satanut, mutta nyt on oikein kaunis aurinkoinen päivä. Katselemme kauniita barokkirakennuksia, kylän suurta puistoa ja huomioimme myös leikkipuistot.
Päätämme kiertokävelymme notaarin toimiston eteen. Käymme paikallisen oppaan avulla täyttämässä papereita ja jatkamme hotellille lepäämään hetkeksi.
Iltapäivällä pääsemme käymään tulevassa kodissamme. Miehelläni on auto lainassa työkaveriltaan, joten kierrämme matkalla katsomassa myös esikoisen tuleva kouun ja koulumatkan. Asunto näyttää juuri siltä, kuin kuvien perusteella olin ajatellutkin. Tilava, viihtyisä ja kodikas. Minulla on hyvä tunne tästä asunnosta. Lapset suorastaan Rakastuivat taloon heti. Tyhjässä tilassa oli kiva juoksennella, ja esikoinen ihastui ensisilmäyksellä yhteen huoneeseen, jonka varasi omakseen. Mieheni allekirjoitti erinäisiä sopimuksia tulkin kera, sähkö-, kaasu- ja vesisopimukset, ja nettiliittymän ainakin.
Illalla illastimme hotellin ravintolassa. Ruoka oli todella maukasta, mutta kuopuksen uhmakohtaus vähän pilasi nautintoa. Säästääksemme ravintolan muita asiakkaita huudolta, päädyimme syömään vuoroissa. Isi lähti syötyään lasten kanssa huoneeseen, minun viihdytettyä pienintä siihen saakka. On olemassa sanonta: "Perheenäidit syövät lämpimänä vain jäätelön." Totta.
Unkarin ja Suomen välillä ei ole aikaeroa kuin tunti (Unkarissa tunnin vähemmän), mutta illalla uni tuli etenkin lapsilla hyvissä ajoin.
Perjantai
Nukuin muuten hyvin, mutta jostain syystä heräsin yöllä kolmen aikaan, eikä uni enää meinanut tulla. Miehelläkin on töihin meno jo kuuteen, ja hän hiippailee matkoihinsa jo ajoissa.
Aamiainen lasten kanssa sujuu kohtuullisesti, vaikka viimeisen kahvikupillisen päätän juoda vasta huoneessa.
Aamupäivällä kiertelemme kylän pääkadun tienoilla. Esikoinen huomasi eilen juhlatarvikkeita myyvän pikkupuodin, ja halusi sinne ostamaan koristeita tuleville synttäreilleen. Juhlimme niitä jo Suomessa kivalla kaveriporukalla, mutta pitäähän oikeaakin päivää juhlistaa perheen kesken.
Käymme myös Lidlissä pienillä ruokaostoksilla. Eilisiltaisen ravintolaillallisen jälkeen päätimme, että ehkä voisi syödä välillä huoneessakin. En silti oikein osaa ostaa mitään järkevää, koska keskittymistäni häiritsee, yllätys, yllätys, pikkuneidin kitinä. Mikäköhän kausi tämä nyt taas on, vai onko nämä muuttuneet arkirutiinit nyt vaan pistänyt pakan näin pahasti sekaisin?
Mieheni kotiutuu ajoissa. Syömme pastaa ja sen jälkeen nukun pienimmän kanssa päiväunet, isosisko ja isi käyvät leikkipuistossa.
Illemmalla käymme vielä lähikaupassa ja muuten vietämme hotelli-iltaa. Pesen pyykkiä ym, ja illalla korkkaamme vihdoin skumppapullon, jonka olin nimennyt "Selvisin yksin lasten kanssa Unkariin!" -palkinnoksi. Oli tarkoitus juoda lasilliset heti tultuamme, mutta ekoina iltoina vain väsytti, nyt maistui hyvälle. Kivaa kun on koko perhe koossa taas.
Lauantai
Aamiainen hieman vuorottaen taas, koska alle kaksivuotiasta ei kiinnosta istua paikallaan, vaan hän haluaisi juosta ympäri ravintolasalia. Toiset kupilliset kahvia taas huoneessa.
Päätämme ajaa Budapestin IKEAan, yhteen kolmesta. Päivä on taas aurinkoinen ja maisemat kauniita. Ajelemme pikkuteitä, lapset istuvat hiljaa ja tyytyväisinä takapenkillä. Liiankin hiljaa. Syy esikoisen hiljaisuuteen selittyy pian, matkapahoinvointi nostaa päätään ja hän oksentaa syliinsä. Eikun auto tiensivuun, ja siivoamaan laina-autoa ja lasta laukun- ja taskujenpohjilta löytyneillä nessuilla ja saveteilla. Päätimme kääntyä takaisin hotellille. Tässä vaiheessa viimeistään se pyykinpesukone osoitti tarpeellisuutensa!
Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen kävelemme lähistöllä olevaan Interspariin ja katselemme sen ympärillä olevia pikkuliikkeitä. Hintataso täällä on edullisempi Suomeen verrattuna, ostan lasten legginsit ja puseron, sekä itselleni kaksi paria pörrösukkia, kaikki yhteensä noin seitsemällä eurolla.
Kävelemme takaisin hotellille ja nautimme taas pastaa lounaaksi. Sitten vain oleskellaan. Temppuileva selkäni on osoittanut hälyttäviä merkkejä viime aikoina. Yritän venytellä sitä vähän. Nyt on tukiverkostot turhan kaukana jos selkä pamahtaa! Viimeksi meni melkein viikko ennen kuin kykenin liikkumaan taas normaalisti. Kirjoittelen blogia kuopuksen nukkuessa, esikoinen käy taas puistossa isin kanssa, ja kotiutuu sieltä iloisena kera suuren jäätelötötterön. Hrrrr... ei täälläkään nyt enää niin lämmin ole! :D
Illemmalla otamme riskin, ja lähdemme syömään läheiseen pitseriaan. Tällä kertaa riskinotto kannatti, ja ruokailu sujui oikein mallikkaasti. Pitserian tarjoilija on ystävällinen, ja tuo mm. palapelin lapsille viihdykkeeksi ruokaa odotellessamme. Myös pitsat maistuvat kaikille, ja kotiudumme hotellille mahat täynnä ja hyvillä mielin.
Näin sujui ensimmäiset päivämme uudessa kotimaassamme. Tähän mennessä kokemus on ollut positiivinen, mutta toisaalta tästä on vielä arki kaukana. Toivon myös kuopuksen uhmavaiheen hieman asettuvan, jahka pääsemme omaan kotiin ja saamme rutiinit taas rullaamaan paremmin. Tämä lapsi on valoisa, viisas ja ihana, mutta on tuota ärtsympääkin luonnetta annettu isolla kauhalla. (Kuten myös isosiskolleen, jolla tämä kuitenkin ilmenee vähän eri tavalla.)
Torstai
Heräilemme ajoissa, ja käymme hotelliaamiaisella, josta löytyy mieluisaa haukattavaa kaikille. Jopa tällä hetkellä ruuasta nirsoileva kuopus mutustaa muutaman lusikallisen jugurttia, tai siis "kuttattaa", kuten hän itse sanoo. Mukavaa itsekin nauttia valmista aamiaista ja vain olla.
Hotellimme on nimeltään Villa Classica, ja huoneistomme on mielestäni oikein toimiva täksi viikoksi, kun odottelemme täällä muuttokuormaa. Huoneistosta löytyy mm. kuivaava pyykinpesukone sekä astianpesukone. Molemmat ovat jo osoittaneet tarpeellisuutensa.
Aamiaisen jälkeen lähdemme tutustumaan uuteen kotikyläämme. Miehenikin on saanut tämän päivän vapaaksi, joten hän kierrättää meitä kylällä jo muutaman täällä vietetyn viikon antamalla rutiinilla. Pápa antaa meille parastaan, viime viikot on kuulema satanut, mutta nyt on oikein kaunis aurinkoinen päivä. Katselemme kauniita barokkirakennuksia, kylän suurta puistoa ja huomioimme myös leikkipuistot.
Päätämme kiertokävelymme notaarin toimiston eteen. Käymme paikallisen oppaan avulla täyttämässä papereita ja jatkamme hotellille lepäämään hetkeksi.
Iltapäivällä pääsemme käymään tulevassa kodissamme. Miehelläni on auto lainassa työkaveriltaan, joten kierrämme matkalla katsomassa myös esikoisen tuleva kouun ja koulumatkan. Asunto näyttää juuri siltä, kuin kuvien perusteella olin ajatellutkin. Tilava, viihtyisä ja kodikas. Minulla on hyvä tunne tästä asunnosta. Lapset suorastaan Rakastuivat taloon heti. Tyhjässä tilassa oli kiva juoksennella, ja esikoinen ihastui ensisilmäyksellä yhteen huoneeseen, jonka varasi omakseen. Mieheni allekirjoitti erinäisiä sopimuksia tulkin kera, sähkö-, kaasu- ja vesisopimukset, ja nettiliittymän ainakin.
Illalla illastimme hotellin ravintolassa. Ruoka oli todella maukasta, mutta kuopuksen uhmakohtaus vähän pilasi nautintoa. Säästääksemme ravintolan muita asiakkaita huudolta, päädyimme syömään vuoroissa. Isi lähti syötyään lasten kanssa huoneeseen, minun viihdytettyä pienintä siihen saakka. On olemassa sanonta: "Perheenäidit syövät lämpimänä vain jäätelön." Totta.
Unkarin ja Suomen välillä ei ole aikaeroa kuin tunti (Unkarissa tunnin vähemmän), mutta illalla uni tuli etenkin lapsilla hyvissä ajoin.
Perjantai
Nukuin muuten hyvin, mutta jostain syystä heräsin yöllä kolmen aikaan, eikä uni enää meinanut tulla. Miehelläkin on töihin meno jo kuuteen, ja hän hiippailee matkoihinsa jo ajoissa.
Aamiainen lasten kanssa sujuu kohtuullisesti, vaikka viimeisen kahvikupillisen päätän juoda vasta huoneessa.
Aamupäivällä kiertelemme kylän pääkadun tienoilla. Esikoinen huomasi eilen juhlatarvikkeita myyvän pikkupuodin, ja halusi sinne ostamaan koristeita tuleville synttäreilleen. Juhlimme niitä jo Suomessa kivalla kaveriporukalla, mutta pitäähän oikeaakin päivää juhlistaa perheen kesken.
Käymme myös Lidlissä pienillä ruokaostoksilla. Eilisiltaisen ravintolaillallisen jälkeen päätimme, että ehkä voisi syödä välillä huoneessakin. En silti oikein osaa ostaa mitään järkevää, koska keskittymistäni häiritsee, yllätys, yllätys, pikkuneidin kitinä. Mikäköhän kausi tämä nyt taas on, vai onko nämä muuttuneet arkirutiinit nyt vaan pistänyt pakan näin pahasti sekaisin?
Mieheni kotiutuu ajoissa. Syömme pastaa ja sen jälkeen nukun pienimmän kanssa päiväunet, isosisko ja isi käyvät leikkipuistossa.
Illemmalla käymme vielä lähikaupassa ja muuten vietämme hotelli-iltaa. Pesen pyykkiä ym, ja illalla korkkaamme vihdoin skumppapullon, jonka olin nimennyt "Selvisin yksin lasten kanssa Unkariin!" -palkinnoksi. Oli tarkoitus juoda lasilliset heti tultuamme, mutta ekoina iltoina vain väsytti, nyt maistui hyvälle. Kivaa kun on koko perhe koossa taas.
Lauantai
Aamiainen hieman vuorottaen taas, koska alle kaksivuotiasta ei kiinnosta istua paikallaan, vaan hän haluaisi juosta ympäri ravintolasalia. Toiset kupilliset kahvia taas huoneessa.
Päätämme ajaa Budapestin IKEAan, yhteen kolmesta. Päivä on taas aurinkoinen ja maisemat kauniita. Ajelemme pikkuteitä, lapset istuvat hiljaa ja tyytyväisinä takapenkillä. Liiankin hiljaa. Syy esikoisen hiljaisuuteen selittyy pian, matkapahoinvointi nostaa päätään ja hän oksentaa syliinsä. Eikun auto tiensivuun, ja siivoamaan laina-autoa ja lasta laukun- ja taskujenpohjilta löytyneillä nessuilla ja saveteilla. Päätimme kääntyä takaisin hotellille. Tässä vaiheessa viimeistään se pyykinpesukone osoitti tarpeellisuutensa!
Pienen lepäilyn ja siistiytymisen jälkeen kävelemme lähistöllä olevaan Interspariin ja katselemme sen ympärillä olevia pikkuliikkeitä. Hintataso täällä on edullisempi Suomeen verrattuna, ostan lasten legginsit ja puseron, sekä itselleni kaksi paria pörrösukkia, kaikki yhteensä noin seitsemällä eurolla.
Kävelemme takaisin hotellille ja nautimme taas pastaa lounaaksi. Sitten vain oleskellaan. Temppuileva selkäni on osoittanut hälyttäviä merkkejä viime aikoina. Yritän venytellä sitä vähän. Nyt on tukiverkostot turhan kaukana jos selkä pamahtaa! Viimeksi meni melkein viikko ennen kuin kykenin liikkumaan taas normaalisti. Kirjoittelen blogia kuopuksen nukkuessa, esikoinen käy taas puistossa isin kanssa, ja kotiutuu sieltä iloisena kera suuren jäätelötötterön. Hrrrr... ei täälläkään nyt enää niin lämmin ole! :D
Illemmalla otamme riskin, ja lähdemme syömään läheiseen pitseriaan. Tällä kertaa riskinotto kannatti, ja ruokailu sujui oikein mallikkaasti. Pitserian tarjoilija on ystävällinen, ja tuo mm. palapelin lapsille viihdykkeeksi ruokaa odotellessamme. Myös pitsat maistuvat kaikille, ja kotiudumme hotellille mahat täynnä ja hyvillä mielin.
Näin sujui ensimmäiset päivämme uudessa kotimaassamme. Tähän mennessä kokemus on ollut positiivinen, mutta toisaalta tästä on vielä arki kaukana. Toivon myös kuopuksen uhmavaiheen hieman asettuvan, jahka pääsemme omaan kotiin ja saamme rutiinit taas rullaamaan paremmin. Tämä lapsi on valoisa, viisas ja ihana, mutta on tuota ärtsympääkin luonnetta annettu isolla kauhalla. (Kuten myös isosiskolleen, jolla tämä kuitenkin ilmenee vähän eri tavalla.)
Kommentit
Lähetä kommentti