Juhannuksen tienoilla saimme tietää pääsevämme komennukselle Unkariin. Aluksi tarkempi lähtöpäivämäärä leijui pitkään avoinna epämääräisenä; "joskus loppuvuodesta, viimeistään vuodenvaihteessa". Lopulta päivämäärä tarkentui, ja nyt on h-hetket käsillä.
Mieheni työt Pápassa alkoi jo pari viikkoa sitten. Niinpä minä olen leikkinyt täällä ystäväni sanoja lainaten Arjen Sankaria, ja yrittänyt saattaa kodin muuttokuntoon, ja siistiä sitä välillä myös asuntonäyttöjä varten yms.
Kirjoitan nyt muuton kulusta oman postauksensa päivä kerrallaan. Alustava muuttoaikataulu on: asunto pakataan ja tyhjennetään maanantaina, siivotaan tiistaina ja lennämme Wieniin keskiviikkona. Mieheni hakee meidät sitten kentältä Pápaan. (Jonne on suurinpiirtein yhtä pitkä matka Wienistä kuin Budapestistakin)
Lauantai
Aloitin viime hetken muuttopuuhat oikeastaan jo lauantaina. Päivän kulutin vielä jouluostoksilla, ja ostelin jotain tarpeellisia juttuja mukaankin. Esim. Suodattavan vesikannun, jolla aion suodattaa ainakin kahvinkeittovettä Unkarin kalkkipitoisesta hanavedestä. Äitini autteli minua ostoksilla ja kotosalla, kannettiin roskia kierrätykseen, pyykkiä pestäväksi (pyykinpesukoneemme on jo muuttanut pois) ym. Illalla kummityttöni perheineen tuli kylään, ja näiden tuttujen vieraiden kanssa rupatellessa laitoin pakastimen sulamaan, ja tajusin myös että miksi se kannattaisi tehdä kerran vuodessa. En ollut tehnyt, en.
Sunnuntai
Aamusta isäni tuli tuttuun tapaansa aamukahville. Pappa viihdytti kuopusta (esikoinen oli koko viikonlopun toisessa mummolassa), ja minä hyökkäsin kuivakaappien kimppuun. Päiväysvanhat kookoshiutaleet, irtoteet ja soijarouheet saivat lähdöt. Samalla päätin pyhästi rupeavani tarkemmaksi hävikin suhteen. Niin kuivakaapin, kuin sen pakastimenkin kohdalla.
Iltapäivällä jynssättiin vaihteeksi pinnat siistimmiksi asuntonäyttöä varten. Äitini oli taas apuna. Näytön ajaksi lähdimme pakoon kauppakeskus Matkukseen. Kävimme Ikeassa pikaisesti syömässä joulubuffetissa.
Kotiin tultuamme alkoikin mukavat extempore läksiäiset, kun yksi ja toinenkin ystävä ilmoitti vielä pistäytyvänsä, ja toinen mummokin kotiutti esikoisen samaan syssyyn. Tarjoilut oli mallia "kaapintyhjennys", kaikkea mitä pakastimesta ja kaapeista piti saada käytettyä pois.
Vieraiden lähdettyä pakkailin vielä matkalaukkua tulevan reilun viikon oleilua varten. Tavaramme saapuvat Unkariin vasta noin reilu viikko meidän jälkeemme (mikäli nyt aikataulut yhtään pitää), ja sen ajan asumme hotellissa. Alan olla jo kohtuu väsynyt ja ajatus pätkii. Mitäköhän olen lopulta mukaan pakannut..? Tyhjentelin myös yöpöydän laatikot roinasta, ja etsin kuopuksen lempipehmon (KalPan maskottikukko Ruusteri) matkaan mukaan. Nukkumaanmeno viivästyi, koska ajatukset laukkaa ylikierroksilla.
Maanantai
Muuttoauto kaartaa pihaan viittä vaille kahdeksan. Pihan pikkupojille ihmeteltävää, kun keskellä pihaa seisoo rekka. Ennen muuttoporukan tuloa olen jo tovin touhunnut omiani, ja keitellyt kahvit kaikille. Kahvien äärellä käydään läpi päivän kulkua. Päädyn pakkaamaan omat vaatteeni komeroistani, ym. ei särkyvää. Mutta sitten kuopuksen kärsivällisyys loppuu, ja kiljuva 12 kiloinen lapsi lanteilla ei oikein pysty jatkamaan. Päätämme lähteä syömään Matkukseen.
Ruokatauon jälkeen palaamme asunnolle. Myös muuttoporukka on lounastauolla. Pakkaan esikoisen kerhoreppuun tavallisten eväiden lisäksi läksiäisherkkuja. Kerho-ohjaajien ja -kavereiden hyvästely tuntuu haikealle. Jaksan aina vaan ihmetellä että kaupunki tarjoaa näin mahtavan palvelun, ja vieläpä ilmaiseksi!
Kerhon aikana en saa kotona paljoa aikaiseksi. Kuopus kitisee jo väsymystään, ja istun lähinnä sohvalla imettämässä. Muutenkin tuntuu jotenkin nololta kun muut pakkaavat meidän rojuja. Totean muuttomiehille lähteväni, voivat soittaa jos jää kysyttävää. Sanovat jatkavansa pakkaamista myöhään.
Kävelen rattaiden kera kirjastoon, siinäpä toinen ilmainen loistopalvelu jota jää ikävä! Palautan viimeiset lainat, ja katselemme kuvakirjojen kansia hetken. Sitten käymme vielä kaupassa ja pieni tuittupää nukahtaa lopulta rattaisiinsa väsyneenä pipojen ja rukkasten heittelyyn. Kävelen hidastellen hakemaan esikoisen kerhosta. Vaikka yritän suoriutua vähin sanoin hyvästeistä, en onnistu välttämään kyyneliä. (Puhumattakaan kyynelvirrasta, joka seuraa kun luen illalla kerhosta saadun läksiäiskortin.)
Olemme päättäneet yöpyä kaksi viimeistä yötä Suomessa mummolassani, eli lasten isomummolassa. Tämä oli hyvä päätös. Esikoisen ja "suurmummon" 85 vuoden ikäero ei tunnu tuntuvan missään, kuuntelen lämpimin sydämin heidän naurunkäkätystään olohuoneessa kun nukutan illalla kuopusta. Mummon muisti jo vähän temppuilee, ja kuuntelen hymyssäsuin kun esikoinen kärsivällisesti korjaa, kun mummo kysee: "Englantiinkos te muutatte?" tai "Saksakos se on se maa mihin muutatte?". Viisivuotiaan maantiedon tuntemus on koetuksella, kuulen hänen kertovan että: "Se (Unkari) taitaa olla maapallon toisella puolella!"
Mukava päätös henkisesti melko stressaavalle päivälle. Nyt kun molemmat lapset jo nukkuu, käyn vielä toivottamassa mummolle hyvät yöt. Itsekin yritän saada jo unen päästä kiinni, viime yö kun meni kukkuessa.
Päätin pätkäistä tämän muuttoeepoksemme nyt kahteen osaan, tulee muuten vähän turhan pitkä postaus. Eli olkaas kuulolla muuttofiilistelijät, tarina jatkuu pian!
Mieheni työt Pápassa alkoi jo pari viikkoa sitten. Niinpä minä olen leikkinyt täällä ystäväni sanoja lainaten Arjen Sankaria, ja yrittänyt saattaa kodin muuttokuntoon, ja siistiä sitä välillä myös asuntonäyttöjä varten yms.
Kirjoitan nyt muuton kulusta oman postauksensa päivä kerrallaan. Alustava muuttoaikataulu on: asunto pakataan ja tyhjennetään maanantaina, siivotaan tiistaina ja lennämme Wieniin keskiviikkona. Mieheni hakee meidät sitten kentältä Pápaan. (Jonne on suurinpiirtein yhtä pitkä matka Wienistä kuin Budapestistakin)
 |
| Marraskuinen Suomi valmistaa meitä Unkarin talveen |
Lauantai
Aloitin viime hetken muuttopuuhat oikeastaan jo lauantaina. Päivän kulutin vielä jouluostoksilla, ja ostelin jotain tarpeellisia juttuja mukaankin. Esim. Suodattavan vesikannun, jolla aion suodattaa ainakin kahvinkeittovettä Unkarin kalkkipitoisesta hanavedestä. Äitini autteli minua ostoksilla ja kotosalla, kannettiin roskia kierrätykseen, pyykkiä pestäväksi (pyykinpesukoneemme on jo muuttanut pois) ym. Illalla kummityttöni perheineen tuli kylään, ja näiden tuttujen vieraiden kanssa rupatellessa laitoin pakastimen sulamaan, ja tajusin myös että miksi se kannattaisi tehdä kerran vuodessa. En ollut tehnyt, en.
Sunnuntai
Aamusta isäni tuli tuttuun tapaansa aamukahville. Pappa viihdytti kuopusta (esikoinen oli koko viikonlopun toisessa mummolassa), ja minä hyökkäsin kuivakaappien kimppuun. Päiväysvanhat kookoshiutaleet, irtoteet ja soijarouheet saivat lähdöt. Samalla päätin pyhästi rupeavani tarkemmaksi hävikin suhteen. Niin kuivakaapin, kuin sen pakastimenkin kohdalla.
Iltapäivällä jynssättiin vaihteeksi pinnat siistimmiksi asuntonäyttöä varten. Äitini oli taas apuna. Näytön ajaksi lähdimme pakoon kauppakeskus Matkukseen. Kävimme Ikeassa pikaisesti syömässä joulubuffetissa.
Kotiin tultuamme alkoikin mukavat extempore läksiäiset, kun yksi ja toinenkin ystävä ilmoitti vielä pistäytyvänsä, ja toinen mummokin kotiutti esikoisen samaan syssyyn. Tarjoilut oli mallia "kaapintyhjennys", kaikkea mitä pakastimesta ja kaapeista piti saada käytettyä pois.
Vieraiden lähdettyä pakkailin vielä matkalaukkua tulevan reilun viikon oleilua varten. Tavaramme saapuvat Unkariin vasta noin reilu viikko meidän jälkeemme (mikäli nyt aikataulut yhtään pitää), ja sen ajan asumme hotellissa. Alan olla jo kohtuu väsynyt ja ajatus pätkii. Mitäköhän olen lopulta mukaan pakannut..? Tyhjentelin myös yöpöydän laatikot roinasta, ja etsin kuopuksen lempipehmon (KalPan maskottikukko Ruusteri) matkaan mukaan. Nukkumaanmeno viivästyi, koska ajatukset laukkaa ylikierroksilla.
 |
| Myöhäinen yöpala suomimauin, piirakoita, ruisnappeja sekä juustoja. |
Maanantai
 |
| Mukavan yksinkertaista... No ei kyllä henkisesti. |
Muuttoauto kaartaa pihaan viittä vaille kahdeksan. Pihan pikkupojille ihmeteltävää, kun keskellä pihaa seisoo rekka. Ennen muuttoporukan tuloa olen jo tovin touhunnut omiani, ja keitellyt kahvit kaikille. Kahvien äärellä käydään läpi päivän kulkua. Päädyn pakkaamaan omat vaatteeni komeroistani, ym. ei särkyvää. Mutta sitten kuopuksen kärsivällisyys loppuu, ja kiljuva 12 kiloinen lapsi lanteilla ei oikein pysty jatkamaan. Päätämme lähteä syömään Matkukseen.
Ruokatauon jälkeen palaamme asunnolle. Myös muuttoporukka on lounastauolla. Pakkaan esikoisen kerhoreppuun tavallisten eväiden lisäksi läksiäisherkkuja. Kerho-ohjaajien ja -kavereiden hyvästely tuntuu haikealle. Jaksan aina vaan ihmetellä että kaupunki tarjoaa näin mahtavan palvelun, ja vieläpä ilmaiseksi!
Kerhon aikana en saa kotona paljoa aikaiseksi. Kuopus kitisee jo väsymystään, ja istun lähinnä sohvalla imettämässä. Muutenkin tuntuu jotenkin nololta kun muut pakkaavat meidän rojuja. Totean muuttomiehille lähteväni, voivat soittaa jos jää kysyttävää. Sanovat jatkavansa pakkaamista myöhään.
Kävelen rattaiden kera kirjastoon, siinäpä toinen ilmainen loistopalvelu jota jää ikävä! Palautan viimeiset lainat, ja katselemme kuvakirjojen kansia hetken. Sitten käymme vielä kaupassa ja pieni tuittupää nukahtaa lopulta rattaisiinsa väsyneenä pipojen ja rukkasten heittelyyn. Kävelen hidastellen hakemaan esikoisen kerhosta. Vaikka yritän suoriutua vähin sanoin hyvästeistä, en onnistu välttämään kyyneliä. (Puhumattakaan kyynelvirrasta, joka seuraa kun luen illalla kerhosta saadun läksiäiskortin.)
Olemme päättäneet yöpyä kaksi viimeistä yötä Suomessa mummolassani, eli lasten isomummolassa. Tämä oli hyvä päätös. Esikoisen ja "suurmummon" 85 vuoden ikäero ei tunnu tuntuvan missään, kuuntelen lämpimin sydämin heidän naurunkäkätystään olohuoneessa kun nukutan illalla kuopusta. Mummon muisti jo vähän temppuilee, ja kuuntelen hymyssäsuin kun esikoinen kärsivällisesti korjaa, kun mummo kysee: "Englantiinkos te muutatte?" tai "Saksakos se on se maa mihin muutatte?". Viisivuotiaan maantiedon tuntemus on koetuksella, kuulen hänen kertovan että: "Se (Unkari) taitaa olla maapallon toisella puolella!"
Mukava päätös henkisesti melko stressaavalle päivälle. Nyt kun molemmat lapset jo nukkuu, käyn vielä toivottamassa mummolle hyvät yöt. Itsekin yritän saada jo unen päästä kiinni, viime yö kun meni kukkuessa.
 |
| Reissu-unikaverit yökylässä isomummolassa. |
Päätin pätkäistä tämän muuttoeepoksemme nyt kahteen osaan, tulee muuten vähän turhan pitkä postaus. Eli olkaas kuulolla muuttofiilistelijät, tarina jatkuu pian!
Kommentit
Lähetä kommentti