Niin se hujahti, miehen reilun viikon mittainen kotonaoloaika. Tuntuu, että tämä puolitoistaviikkoinen vilahti ihan silmissä, miehellä lähinnä jetlagista toipuen ja virastoasioita ym. hoitaen.
Nyt on ilmoitettu esikoinen kouluun. Selvitetty sosiaaliturva-asiat. Tilattu uudet passit ja eurooppalaiset sairaanhoitokortit meille kaikille. On avattu tili kuopukselle (tai no tämä on vielä vaiheessa), laitettu asunto myyntiin, irtisanottu esikoisen kerhopaikka. Tilattu kerhokuvat, varattu viime hetkelle viisvuotisneuvola esikoiselle. Hankittu tärkeimmät joululahjat jätettäväksi pukin kuormaan tänne Suomeen, ja järjestetty esikoiselle kaverisynttärit etukäteen. Huh.
Aika perheen kesken on ollut hyvin arkista. Lapset kyllä nauttivat isin läsnäolosta silmin nähden. Onneksi nyt ei ole yhtä pitkä erossaolo edessä kuin viimeksi. Sillä meidänkin muuttopäivä saatiin vihdoin lukkoon lyötyä. Muutamme reilun kahden viikon kuluttua. Kun päivämäärä lopulta tarkentui, tuli ensimmäistä kertaa hiukan haikeakin olo. Vaikka kotimme onkin käynyt perheen kasvaessa vähän ahtaaksi, on näissä nurkissa kuitenkin eletty elämäni onnellisimmat hetket. Täällä asumisen aikana minä olen kihlautunut, saanut lapseni ja kasvanut äidiksi. Olen aina ollut elämälle kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta lapsesta. Onneksi muutamme nyt kaikki yhdessä eteenpäin, mutta nämä ajatukset saavat minut ymmärtämään isovanhempia, jotka haikeilevat lastenlasten muuttoa kauemmaksi. Onneksi Unkari on kuitenkin verrattain lähellä. Lennot on nopeat, ja jos muuttaisimme vaikka Rovaniemelle, saattaisi matkaan kulua jopa enemmän aikaa (koska matkustustapa olisi todennäköisemmin auto tai juna kuin lentokone) vaikka olisimme sanan maan rajojen sisäpuolella.
Tulevat viikotkin tulevat olemaan tekemisentäyteiset. Vaikka muuttoomme kuuluu myös pakkauspalvelu, jää asunto täällä myyntiin lähdettyämme, joten nurkat olisi nuohottava siihen kuntoon, että kiinteistönvälittäjä voi hoitaa työtään rauhassa. Ystäviäkin haluan vielä ehtiä näkemään, ja lapsille suoda mummola-aikaa. Yritän rauhoitella itseäni stressaamasta, mutta välillä kieltämättä käydään stressirajoilla. Mutta taas kerran, palanen kerrallaan. Eiköhän tässä vielä joka tapauksessa ennen joulukuuta Unkarissa olla, onpa sitten joka nurkka luututtu tai ei.
Meidän muuttopäivän, ja tavaroiden perille saapumisen välillä menee luultavasti reilu viikko. Odotan jo nyt sitä hetken hengähdystaukoa, kun muuton eteen ei vaan voi tehdä mitään, ja saa muutaman päivän vaikkapa vaan rauhassa tutustua uuteen kotikaupunkiimme.
Nyt on ilmoitettu esikoinen kouluun. Selvitetty sosiaaliturva-asiat. Tilattu uudet passit ja eurooppalaiset sairaanhoitokortit meille kaikille. On avattu tili kuopukselle (tai no tämä on vielä vaiheessa), laitettu asunto myyntiin, irtisanottu esikoisen kerhopaikka. Tilattu kerhokuvat, varattu viime hetkelle viisvuotisneuvola esikoiselle. Hankittu tärkeimmät joululahjat jätettäväksi pukin kuormaan tänne Suomeen, ja järjestetty esikoiselle kaverisynttärit etukäteen. Huh.
Aika perheen kesken on ollut hyvin arkista. Lapset kyllä nauttivat isin läsnäolosta silmin nähden. Onneksi nyt ei ole yhtä pitkä erossaolo edessä kuin viimeksi. Sillä meidänkin muuttopäivä saatiin vihdoin lukkoon lyötyä. Muutamme reilun kahden viikon kuluttua. Kun päivämäärä lopulta tarkentui, tuli ensimmäistä kertaa hiukan haikeakin olo. Vaikka kotimme onkin käynyt perheen kasvaessa vähän ahtaaksi, on näissä nurkissa kuitenkin eletty elämäni onnellisimmat hetket. Täällä asumisen aikana minä olen kihlautunut, saanut lapseni ja kasvanut äidiksi. Olen aina ollut elämälle kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta lapsesta. Onneksi muutamme nyt kaikki yhdessä eteenpäin, mutta nämä ajatukset saavat minut ymmärtämään isovanhempia, jotka haikeilevat lastenlasten muuttoa kauemmaksi. Onneksi Unkari on kuitenkin verrattain lähellä. Lennot on nopeat, ja jos muuttaisimme vaikka Rovaniemelle, saattaisi matkaan kulua jopa enemmän aikaa (koska matkustustapa olisi todennäköisemmin auto tai juna kuin lentokone) vaikka olisimme sanan maan rajojen sisäpuolella.
Tulevat viikotkin tulevat olemaan tekemisentäyteiset. Vaikka muuttoomme kuuluu myös pakkauspalvelu, jää asunto täällä myyntiin lähdettyämme, joten nurkat olisi nuohottava siihen kuntoon, että kiinteistönvälittäjä voi hoitaa työtään rauhassa. Ystäviäkin haluan vielä ehtiä näkemään, ja lapsille suoda mummola-aikaa. Yritän rauhoitella itseäni stressaamasta, mutta välillä kieltämättä käydään stressirajoilla. Mutta taas kerran, palanen kerrallaan. Eiköhän tässä vielä joka tapauksessa ennen joulukuuta Unkarissa olla, onpa sitten joka nurkka luututtu tai ei.
 |
| Jostakinhan sitä jaksamista on ammennettava. |
Meidän muuttopäivän, ja tavaroiden perille saapumisen välillä menee luultavasti reilu viikko. Odotan jo nyt sitä hetken hengähdystaukoa, kun muuton eteen ei vaan voi tehdä mitään, ja saa muutaman päivän vaikkapa vaan rauhassa tutustua uuteen kotikaupunkiimme.
Kommentit
Lähetä kommentti