Torstai
Herään kello 5.15 ilman herätyskelloa. Olemme luvanneet olla vastaanottamassa muuttokuormaamme uudessa kodissa kahdeksan maissa. Olimme eilen erään suomalaisperheen luona syömässä ja juhlistamassa mieheni tervetuliaisia ja hänen edeltäjänsä läksiäisiä. Illalla hotellille palatessamme olikin jo kiire saada lapsia nukkumaan, joten tässä on vielä matkalaukut pakkaamatta.
Lastenkin herättyä menemme vielä yhdelle hotelliaamiaiselle. Lasten riemuksi hotelli on koristeltu yön aikana jouluasuun, ihastelemme kuusta ym. joulukoristeita. Aamiainen sujuu kerrankin melko mukavasti, vaikka kaipaankin jo kotirutiineja aamupuuroineen ym. Tuntuu että kuopuksen tintturointiin voisi olla paras lääke tämän arjen rauhoittuminen.
Kiiruhdamme kahdeksaksi asunnolle, odottaaksemme muuttorekkaa vielä melkein tunnin. Lapset riehuvat tyhjässä asunnossa ja katselevat Youtubesta videoita.
Rekan saavuttua alkaa tapahtumaan ripeään tahtiin. Muuttomiehet kantavat tavaroita oikeisiin huoneisiin, kasaavat kalusteita, purkavat jotain laatikkojakin. Olisivat purkaneet vaikka kaikkikin, mutta miten he olisivat osanneet, en itsekään tiedä minne tämän kaiken roinan tunkisin. Hiukan he ehtivät jo aloitella, mutta huomattuani makuuhuoneemme kaapissa roikkuvat toppatakit, ja saman kaapin alahyllyille puretut lakanat ym. liinavaatteet, vahvistuu mielipiteeni siitä, että tämä on tehtävä itse.
Selkäsärkyisenä otan kuitenkin rauhallisesti. Muuttomiehet tuovat minulle käden ulottuville esim. keittiötarvikelaatikkoja, ja puran astioita kaappeihin ym, missä voin välttää painavien nostelua.
Puoliltapäivin muuttoporukka pitää lounastauon. Minä jään imettämään taaperoamme päiväunille, esikoinen ja mies käyvät kaupassa ja hotellilla noutamassa loput tavaramme. Paistamme valmispitsat uunissa ja hommat jatkuu. Yllättävän pian muuttoporukka sanoo homman olevan valmista, ja sovimme että me jäämme purkamaan tavaroita, ja viikon, parin päästä he noutavat tyhjät laatikot ym roskan. Tämä oli kyllä tehokasta työskentelyä, sekä Suomen, että Unkarin päässä.
Alkuilta kuluu etsiessä kipoille ja kupeille paikkojaan. Ahdistaa vähän tavaramäärämme. Sillä vaikka karsimmekin jo tavaraa Suomessa aika lailla, niin tuntuu että ainakin puolet tänne muuttaneista tavaroista on kaikkea turhaa sälää ja suoranaista roskaa. Miksi sisäinen konmarini nukkuu ruususen unta? Ihailen ihmisten kauniita ja pelkistettyjä koteja, mutta toisaalta saan iloa kauniista astioista, vaatteista, kosmetiikasta ym. Koska edes suurinosa tästä roinasta ei kuitenkaan ole mitään hyvänmielen tavaraa, aion nyt kyllä käyttää kaikkea mahdollisimman paljon loppuun ja olla ostamatta uutta ennen kuin entiset on kierrätetty pois tai käytetty loppuun.
Mies lähtee illalla vielä työporukan illanviettoon lähikaupunkiin, joten vietämme ensimmäisen yön uudessa kodissamme tyttöporukalla. Noh, olenhan minä jo tottunut tähän sooloiluun. Huomaan kuitenkin, että aivot käy vähän ylikierroksilla. En malttaisi millään ruveta nukkumaan, lapsetkin riehuvat ja ovat ylivilkkaita. Pienempi nukahtaa kuitenkin nopeasti, ja nukkuu harvinaisen hyvät yöunet.
Esikoisen kanssa pitää kalistella enemmän peitsiä, ja saan nukkumaan mennessä kuulla olevani tyhmä ym. mieltä ylentävää. Ainakaan en saa puhua mitään päivän kivoista jutuista (mitä yleensä käymme iltaisin läpi), saati sitten laulaa mitään. Ah tätä uhmaa!
Kun olen itsekin jo nukkumassa, tepsuttaa esikoinenkin kuitenkin kainalooni. Painautuu niin lähelle syliin kuin pääsee, ja pyytää hyräilemään pienen unilaulun. ♡ Lopulta nukumme hyvin ja sikeästi aamuun saakka.
Herään kello 5.15 ilman herätyskelloa. Olemme luvanneet olla vastaanottamassa muuttokuormaamme uudessa kodissa kahdeksan maissa. Olimme eilen erään suomalaisperheen luona syömässä ja juhlistamassa mieheni tervetuliaisia ja hänen edeltäjänsä läksiäisiä. Illalla hotellille palatessamme olikin jo kiire saada lapsia nukkumaan, joten tässä on vielä matkalaukut pakkaamatta.
Lastenkin herättyä menemme vielä yhdelle hotelliaamiaiselle. Lasten riemuksi hotelli on koristeltu yön aikana jouluasuun, ihastelemme kuusta ym. joulukoristeita. Aamiainen sujuu kerrankin melko mukavasti, vaikka kaipaankin jo kotirutiineja aamupuuroineen ym. Tuntuu että kuopuksen tintturointiin voisi olla paras lääke tämän arjen rauhoittuminen.
 |
| Hotellin joulusomistusta |
Kiiruhdamme kahdeksaksi asunnolle, odottaaksemme muuttorekkaa vielä melkein tunnin. Lapset riehuvat tyhjässä asunnossa ja katselevat Youtubesta videoita.
 |
| Muuttorekka saapuu! |
Rekan saavuttua alkaa tapahtumaan ripeään tahtiin. Muuttomiehet kantavat tavaroita oikeisiin huoneisiin, kasaavat kalusteita, purkavat jotain laatikkojakin. Olisivat purkaneet vaikka kaikkikin, mutta miten he olisivat osanneet, en itsekään tiedä minne tämän kaiken roinan tunkisin. Hiukan he ehtivät jo aloitella, mutta huomattuani makuuhuoneemme kaapissa roikkuvat toppatakit, ja saman kaapin alahyllyille puretut lakanat ym. liinavaatteet, vahvistuu mielipiteeni siitä, että tämä on tehtävä itse.
 |
| Keittiösaareke? |
Selkäsärkyisenä otan kuitenkin rauhallisesti. Muuttomiehet tuovat minulle käden ulottuville esim. keittiötarvikelaatikkoja, ja puran astioita kaappeihin ym, missä voin välttää painavien nostelua.
Puoliltapäivin muuttoporukka pitää lounastauon. Minä jään imettämään taaperoamme päiväunille, esikoinen ja mies käyvät kaupassa ja hotellilla noutamassa loput tavaramme. Paistamme valmispitsat uunissa ja hommat jatkuu. Yllättävän pian muuttoporukka sanoo homman olevan valmista, ja sovimme että me jäämme purkamaan tavaroita, ja viikon, parin päästä he noutavat tyhjät laatikot ym roskan. Tämä oli kyllä tehokasta työskentelyä, sekä Suomen, että Unkarin päässä.
 |
| Vielä mahtuu ovesta kulkemaan. |
Alkuilta kuluu etsiessä kipoille ja kupeille paikkojaan. Ahdistaa vähän tavaramäärämme. Sillä vaikka karsimmekin jo tavaraa Suomessa aika lailla, niin tuntuu että ainakin puolet tänne muuttaneista tavaroista on kaikkea turhaa sälää ja suoranaista roskaa. Miksi sisäinen konmarini nukkuu ruususen unta? Ihailen ihmisten kauniita ja pelkistettyjä koteja, mutta toisaalta saan iloa kauniista astioista, vaatteista, kosmetiikasta ym. Koska edes suurinosa tästä roinasta ei kuitenkaan ole mitään hyvänmielen tavaraa, aion nyt kyllä käyttää kaikkea mahdollisimman paljon loppuun ja olla ostamatta uutta ennen kuin entiset on kierrätetty pois tai käytetty loppuun.
Mies lähtee illalla vielä työporukan illanviettoon lähikaupunkiin, joten vietämme ensimmäisen yön uudessa kodissamme tyttöporukalla. Noh, olenhan minä jo tottunut tähän sooloiluun. Huomaan kuitenkin, että aivot käy vähän ylikierroksilla. En malttaisi millään ruveta nukkumaan, lapsetkin riehuvat ja ovat ylivilkkaita. Pienempi nukahtaa kuitenkin nopeasti, ja nukkuu harvinaisen hyvät yöunet.
 |
| Mahtuukohan Hänen Ylhäisyytensä tuonne nyt varmasti? |
Esikoisen kanssa pitää kalistella enemmän peitsiä, ja saan nukkumaan mennessä kuulla olevani tyhmä ym. mieltä ylentävää. Ainakaan en saa puhua mitään päivän kivoista jutuista (mitä yleensä käymme iltaisin läpi), saati sitten laulaa mitään. Ah tätä uhmaa!
Kun olen itsekin jo nukkumassa, tepsuttaa esikoinenkin kuitenkin kainalooni. Painautuu niin lähelle syliin kuin pääsee, ja pyytää hyräilemään pienen unilaulun. ♡ Lopulta nukumme hyvin ja sikeästi aamuun saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti