Siirry pääsisältöön

Maaliskuun mietintöjä

Papan vierailusta alkaa olla vierähtänyt parisen viikkoa, mutta lapset puhuvat vierailusta yhä päivittäin. Tänään viimeksi, kun nautimme kevätauringosta takapihallamme kuopuksen kanssa, osoitti hän parhaalla aurinkoisella paikalla olevia tuoleja ja sanoi: "Pappa istuu siinä!" Onneksi videopuhelut lievittävät ikävää puolin ja toisin, ja alkuviikosta varmistui toisen mieluisan kyläilijän tulo, äitini lentää tänne tämän viikon sunnuntaina! Tämän kuultuaan tämä sama pienimmäiseni kiipesi sohvalle istumaan ja sanoi: "Mummo tullee, ootetaan tässä."

Kotipihalla "vauvoja" hoitamassa
Tämä viikko on muutenkin ollut odotteluntäyteistä. Kävimme viikonloppuna Györissä ja tilasimme lapsille  trampoliinin ja miehelle pyörän kotiinkuljetuksella. Luulimme niiden tulevan eilen, joten kärkyimme koko päivän kotona. Luulin jo että tämäkin päivä menee kyttäillessä, mutta onneksi paketti saapui jo heti aamupäivästä. Nyt sitten odotellaan isiä töistä kotiin, että saataisiin tramppa kasaan ja päästäisiin pomppimaan.

Iskän iltapuhde valmistuu illan pimetessä, pian päästään pomppimaan! 

Paketin lisäksi olen tällä viikolla kyttäillyt koronaviruksen leviämistä keski-Euroopassa. En osaa hysterisoitua asiasta sen kummemmin, mutta kyllähän tilannetta tulee nyt seurailtua. Elämme täällä hyvin kansainvälisessä yhteisössä jossa ihmiset matkustelevat paljon. Lisäksi sijaintimme on lähellä Pohjois-Italian alueita, joissa tartuntoja on ollut paljon. Muutamalla unkarilaisella tartuntoja oli todettu jo aiemmin, mutta maan rajojen ulkopuolella. Ensimmäiset positiiviset näytteet todettiin kahdella opiskelijalla eilisiltana, eivätkä he kuitenkaan ollet Italiasta, vaan Iranista lähtöisin. Mielenkiinnolla kyllä seuraan miten tehokkaasti Unkari toimii saadakseen taudin leviämisen pysymään kurissa. Miehen työpaikalta tuli jo kehoitus/käsky olla matkustamatta ongelma-alueille, esikoisen koulussakin kartoitetaan ihmisten jo toteutuneita matkoja sekä tulevia matkasuunnitelmia.

Unkarilaisilta uutissivustoilta olen lukenut elintarvikkeiden hamstraamisen alkaneen täälläkin. Omissa lähikaupoissani en kuitenkaan ole pannut merkille normaalia tyhjempiä hyllyvälejä. Muutaman iäkkäämmän rouvan olen nähnyt lastaavan omaan silmääni isonnäköisiä määriä jauhoja ym. kärryihinsä, mutta vaikea sanoa onko kyseessä hamstraus vai pistääkö silmääni nyt innokkaiden jauhopeukaloiden ostokset muuten vaan normaalia enemmän.
Omalta osaltamme koitamme pitää perusvarastot täysinä, mutta mitään kuukausien muonavarastoa emme ole kartuttaneet.

Pitikö alkaa hamstraamaan säilykkeitä? ;)

Välillä jo "surkuttelin" tilannetta, että nyt kun vihdoin ollaan täällä keskellä Eurooppaa, ja olisi helppoa ja halpaa matkustella ympäriinsä, niin sitten tulee koronavirus, ja matkustelu muuttuu riskiksi. Mutta matkustellaan sitten täällä Unkarissa, emmehän ole täältäkään nähneet kuin murto-osan. Kyllä tässä kauniissa ja historiaa huokuvassa maassa riittää vielä paljonkin nähtävää!

Omassa pienessä Pápassamme arki on täyttynyt mukavasti pienistä menoista, lasten syntymäpäiväkutsuja, minun joogatunteja, ystävien kanssa kahvittelua, kotihommia. Arki on rauhallista ja mukavaa, mutta toivottavasti se koronakin pysyy kauempana, ettei tarvitsisi normaalia enempää kotiin käpertyä.

Ps. Tätä tekstiä viimeistellessäni palasin juuri sisälle pihalta, jossa kävin koepomppimassa uuden trampoliinin. On se hauskaa hommaa, ihan ääneen nauratti! 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jäähyväiset Pápalle

 Aiemmista suunnitelmistani poiketen en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua blogini kauniisti paketoivaa jäähyväiskirjoitusta, vaikka paluumuutimme Suomeen jo heinäkuun alussa. Syy tähän on niinkin yksinkertainen, että aluksi en vain pystynyt, ja sitte, mitä enemmän aikaa kului, sitä syvemmälle mielen perukoille vaipui blogin päivittäminen. Viszontlátásra Pápa  Miksikö en heti pystynyt? Olen sen verran tunteellinen ihminen   itkupilli, että yksinkertaisesti kävin läpi aikamoisia tunnemyrskyjä hyvästellessämme elämäämme rakkaaksi käyneessä Pápassa. Muutto Suomesta Unkariin oli aikanaan henkisesti raskas, kun taakse jäi ystävät ja perhe. Kuitenkin jo lähtiessämme tiesimme myös palaavamme, ja että (todennäköisesti) kaikki rakkaat ihmisemme odottaisivat meitä täällä kun palaamme. Nyt takaisin muuttaessamme taas jouduimme hyvästelemään monia läheisiksi ja tärkeiksi muodostuneita ystäviä tietäen että osaa heistä emme väistämättä näe enää koskaan,  koska yhteisömme väestä suurin osa oli myös k

Kotiäitikomennus päätökseen!

 Saatuani Digitaalisen markkinointiviestinnän opintoni valmiiksi maaliskuussa, on mieli alkanut vaeltelemaan jo tulevaan syksyyn, ja uuden työn etsimiseen. On kulunut useita vuosia siitä kun olen viimeksi töitä hakenut ja kaikki on muuttunut, eikä vähiten pelkästään jo ne hakemuskirjeet! Enää ei taida riittää pelkkä wordilla rustattu listaus työkokemuksestani, nyt  pitää erottua visuaalisesti näyttävillä saatekirjeillä. Koska blogini on minun juttujeni areena, kirjoitan nyt tällä kertaa omista työnhakuhaaveistani ja ajatuksistani myös tänne. Joskus maailmankaikkeus kuulee mitä sinne kuiskataan... ;)  Myös itse hakija on muuttunut. Kun viimeksi hain töitä olin lapseton kolmikymppinen lähiesimies-opiskelija, ja tiesin haluavani täsmälleen sen pestin mitä hain ja jonka sain. Nyt yli nelikymppisenä kotiäitinä haen uusia polkuja, enkä ole edes ihan varma missä ne polut saattaisivat kulkea. Tulen syksystä alkaen pyörittämään lapsiperhearkea yksin (ainakin jonkun aikaa), joten minulle tutut k

Kotiäiti opiskelee ja muita hyviä vitsejä

Ennen kuin edes aloitankaan varsinaisesta aiheestani, suokaa minulle anteeksi pitkäksi venähtänyt blogihiljaisuus. Jo aloittamani vuosikatsauskin jäi ikävästi kesken, mutta jaksamista ei nyt vain yksinkertaisesti riittänyt tähän projektiin, syistä joista otsikkokin juontuu. Yritin siis saattaa opintoni päätökseen tältä keväältä, mutta eihän se homma sitten mennytkään kuten siinä kuuluisassa pitsihuvilassa rannikolla. Mutta palataanpa nopeasti viime syksyyn ja opiskelujeni alkuun. Kukkivia puita Unkarissa keväällä 2022 Kuopukseni aloitti paikallisten säädösten mukaan koulutaipaleensa kolmen ja puolen vuoden kypsässä iässä viime syksynä. Tähän saakka olin hoitanut häntä kotona, eikä minulla ollut suurempia ongelmia miettiä miten aikani kulutan, mutta nyt minulle vapautui yhtäkkiä rutkasti lisäaikaa arkipäiviini. Edessä alkoi siintelemään myös työelämään paluu noin vuoden päästä, syksyllä 2022, joten aloin miettimään miten voisin virkistää hieman omaa osaamistani sekä "pitää itseäni