Kirjoitin eilen valmiiksi piiitkän tekstin kuvineen ja kuvateksteineen, mutta esikatselutilassa meni jotain pieleen, ja koko teksti hävisi. Nyt siis uusi yritys.
Kirjoittelen koronatilanteesta täällä Unkarissa ja vertailen sitä hieman Suomen tilanteeseen. Väärän koronatiedon levittäminen on täällä jyrkästi kiellettyä, toivon että kielipuolena olen käsittänyt asiat oikein, ja pahoittelen mahdollisia (tahattomia) asiavirheitä.
 |
| 15.3. Unkarissa vietettiin kansallispäivää. Tällä kertaa ilman suurempia juhlallisuuksia. |
Tätä kirjoittaessani olen viettänyt liki viikon kotitontilla. Sairastin flunssan, enkä halunnut lähteä pelottelemaan kanssaihmisiä julkisille paikoille, kun kerran suositus on muutenkin vältellä ihmismassoja. Äskettäin kävin kuitenkin katselemassa kakunkoristeita ym. mieheni synttärikakkuun. Ajattelin että pyrähdys "ulkomaailmassa" piristää, mutta taisin vain masentua nähtyäni kaikki ne hengitysmaskit ja miten ihmiset pitivät etäisyyttä (kuten kuuluukin). Tiesin tämän, mutta nyt vasta näin omin silmin.
 |
| Kukkivia puita kävelylenkkimme varrelta. |
Koska unkarinkielitaitoni on tasolla "Kiitos" ja "Päivää", olen seuraillut paikallisia uutisia lähinnä englanninkielisiltä sivustoilta. Myös mieheni lukee uutisia ahkerasti ja referoi minulle oleellisia pätkiä. Tilanne ja tehdyt toimenpiteet Unkarissa ovat mielestäni hyvin samansuuntaisia kuin Suomessakin. Poikkeustilalait ovat voimassa. Rajat on suljettu, ihmiset saavat yhä liikkua ulkona mutta turhia ihmispaljouksia tulee vältellä. Ravintolat saavat olla auki iltapäivä kolmeen (rajoitetuin asiakaspaikoin), jonka jälkeen ruokaa voidaan myydä ainoastaan ulos. Poikkeustilalain nojalla valtio on täällä ottanut haltuunsa useita yhteiskunnalle merkittäviä yrityksiä, kuten sähköyhtiöitä, apteekkeja ym. Tätä kirjoittaessani todettuja koronatapauksia on 187, kuolleita 8 ja toipuneita 21. Tilanne elää kuitenkin koko ajan, ja nämä päivällä tarkastamani lukemat ovat nyt iltaan mennessä jo muuttunut. Suuruusluokat niistä kuitenkin käynee ilmi.
Koulut ovat suljettuina, ja mekin olemme totutelleet kotikouluun jo toista viikkoa. Esikoisemme on vasta viisivuotias, joten hän käy hieman Suomen eskaria vastaavaa luokka-astetta. Täten en osaa sen kattavammin kertoa miten kotikoulu toimii isompien oppilaiden kanssa. Meille opettaja lähettää päivittäin tehtäviä, videoita ja linkkejä, joita sitten toteutamme omaan tahtiimme. Tänään oli ensimmäinen koko luokan yhteinen videokokoontuminen zoom-palvelun välityksellä. Se oli hauskaa. Suunnitteilla on myös "luokkaretki" virtuaalimuseoon, ja sitä käydään läpi myöhemmin yhteisessä palaverissa. Olemme myös tehneet tiedekokeita, kotijooganneet, tehneet kirjain- ja numeroharjoituksia jne. Nämä tehtävät viihdyttävät mukavasti myös kuopustamme, joka osallistuu innolla etenkin liikunta-aktiviteetteihin. Mielestäni tehtävät on olleet enimmäkseen kivoja, ja rytmittävät päiviä mukavasti.
 |
| Tiedekokeessamme testasimme kuinka "pöpöt" (vedenpintaan ripoteltu mustapippuri) kavahtavat saippuaa! |
Viime viikolla sää suosi, ja pystyimme nauttimaan myös kotikoulutehtävistä ulkoilmassa. Lämpötilat kipusivat suojaisassa paikassa lähelle 25°c, ja onnistuin jo polttamaan nenänpääni auringossa. Mutta neiti Kevät on oikukas myös täällä. Eilen illalla alkoi satamaan räntää, ja vielä aamulla oli maa valkeanaan. Ulkonaliikkumista täällä ei tosiaan ole vielä rajoitettu, mutta esim. leikkipuistot ym. on suljettu. Olemme käyneet kävelemässä ja sään helliessä myös erilaiset pallopelit viihdyttivät takapihalla, unohtamatta trampoliinia joka tarjoaa hauskaa liikuntaa. Olemme onnekkaita kun pihalla mahtuu puuhaamaan, etenkin jos liikkumista enemmän rajoitetaan. Autotallistamme löytyy myös painonnostopenkki levytankoineen, joten jonkinlaista jumppaa saa sielläkin aikaiseksi tarvittaessa. Mutta jos tämä sää pysyy näin kurjana, alkaa seinät väistämättä kaatumaan päälle. Veikkaan että monessa muussakin taloudessa on kaiveltu pyykkitelineinä toimineen kuntopyörät, ja pölyä kerryttäneet kahvakuulat taas käyttöön? :)
 |
| Liikunnaniloa kotikadulla |
Ylimääräistä asiointia olemme pyrkineet välttämään. Mieheni on käynyt muutamia kertoja kaupassa, postissa ym. Me muut olemme pysytelleet kotosalla ja lähiympäristössä. Vietän hyvin paljon aikaani kotosalla normaalioloissakin, mutta kieltämättä nyt alkaa olla jo ystäviä ikävä. Onneksi molemmat vanhempani ehtivät vierailla täällä juuri ennen kuin tilanne räjähti käsiin ja rajat sulkeutuivat. Mutta mieheni äiti ei ehtinyt kylään, ja lapsilla alkaa olla jo kova ikävä mummoa, etenkin kun on epäselvää milloin matkustelu jälleen on mahdollista. Onneksi videopuhelut lievittävät ikävää edes vähän. Myös ystävien kesken on whatsapp-puhelut laulanut, ja postikin on tuonut mukavia piristyksiä Suomesta.
Omalla kylällämme ei ole vielä ollut todettuja koronatapauksia. Täten en edelleenkään osaa pelätä taudin uhkan vaanivan ihan kotioven ulkopuolella. Mielestäni Unkarissa tartuttiin toimeen taudin leviämisen hidastamiseksi hieman Suomea räväkämmin. Mikä on kyllä hyvä, sillä en usko täällä olevan ainakaan Suomea enemmän kapasiteettia hoitaa tehohoitoa tarvitsevia. Onneksi tarvittavia suojaimia hoitohenkilökunnan käyttöön saatiin kuulema vastikään lisää.
Elämä on tällä hetkellä hyvin suppeaa, mutta myös mielenkiintoista. En ikimaailmassa olisi kuukausi sitten osannut arvata tällaista tapahtuvan. Mietityttää mitkä muutokset jäävät pysyviksi, miten maailmantalous elpyy, jatkuuko saastuttaminen kuten aina ennenkin, kun pahin on ohitettu. -Toivon, että ihmiskunta olisi oppinut edes vähän, ja tuntisi pienen pistoksen sydämissään, kun valtatiet, lentoreitit (ja kanaalit Venetsiassa) taas täyttyvät ja tehtaiden piiput alkavat syytämään myrkkyjään taivaille. Aukeaako rajat enää ihmisten kulkea suhteellisen vapaasti, onko ihmiset oppineet varautumaan paremmin (kotivara, ja etenkin sitä himskatin vessapaperia! :D )? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.
 |
| Kevään ensilunta |
Kommentit
Lähetä kommentti