Mieheni vietti tämän viikon Unkarissa tutustuen mm. tulevaan työpaikkaansa ja esikoisemme kouluun, mutta reissun tärkein tarkoitus (ainakin mielestäni!) oli etsiä meille katto päämme päälle komennuksen ajaksi.
En koe olevani kauhean kranttu asuntojen suhteen. Täällä kotonakin valitsimme nykyisen kotimme järkevän hinnan ja kätevän sijainnin perusteella ennemmin kuin uutuuttaan kiiltelevän kohteen hienommalta alueelta, jossa olisimme saaneet samalla rahalla vähemmän neliöitä. Toki olimme lapsettomia nykyisen kotimme ostaessamme, joten hiukan eri asioihin nykyisin kiinnittäisi huomionsa. Siperia opettaa, kuten sanotaan.
Mutta takaisin lähipäiviin. Koska en itse päässyt tälle asunnonmetsästysreissulle mukaan, kirjoitin miehelle tietenkin pitkän listan toiveista tulevan kodin suhteen mukaan. Ja vannotin ottamaan paljon kuvia, hän kun ei yleensä muista niitä juuri räpsiä. Sanoin toki, etten edes oleta että asunnosta löytyisi kaikki mitä listaani kirjoitan, mutta siinä on juttuja joihin minä kiinnitän huomiota ennemmin kuin autotallin kokoon.
Yllätyksekseni kuvia alkoikin satamaan oikein reilusti, alkoi tulla melkein runsaudenpula. Asuntokanta mitä mieheni työpaikan järjestämä esittelijä meille tarjosi, oli tuoreehkoa, ja asunnot kauttaaltaan tilavia ja kivoja. Tarjolla oli vaikka mitä erikoisuuksia kuten kilpikonna-allas, skandinaaviseen vaaleuteen tottuneelle melko reipasta värien käyttöä, sekä monenmoisia pohjaratkaisuja.
Totesin, että jos olisin nähnyt vain yhden, ja se olisi meille "määrätty", olisin (kuvien perusteella) voinut muuttaa mihin tahansa niistä. Lopulta valintaamme vaikutti melko paljon asunnon sijainti, hyvä autotalli (kuitenkin) sekä kiva ja suojaisa takapiha. Lisäksi asunnossa aiemmin asunut perhe kehui asuntoa sekä vuokranantajaa hyviksi. Tietenkin asunto myös mielytti silmää, näytti kauniilta ja kodikkaalta.
Tässä kohtaa kirjoitustani palautan mieleen, etten ole vielä (muistaakseni) koskaan käynyt edes Unkarissa, saati Pápassa. Pohjaan kirjoitukseni siis ainoastaan saamiini kuviin ja puheluihin. En siis valitettavasti osaa vielä kertoa sen enempää esimerkiksi rakennuskannan eroavaisuuksista Suomeen verrattuna. Toki tietyt asiat pisti heti silmään, kuten suihkukaappien runsaus ja korkeasti aidatut takapihat. Mies myös kertoi eroavaisuuksista esim. ilmanvaihossa, lämmityksessä, ikkunoissa jne. Mutta niinkuin odotan koko muuttoa muutenkin innolla, odotan myös sitä, että pääsen kertomaan teille tarkemmin ja kokemuspohjaisemmin näistä asioista. Ja tietenkin samalla itsekin aiheeseen perehtyen.
Tässä vaiheessa moni tekstini on siis vielä puhdasta fiilistelyä, haaveilua, jännitystä ja epäuskoakin. Mutta näistä pienistä askelista ne asiat lähtevät etenemään kohti muuttoa. Nyt jo näyttäisi siltä, että meille on löytynyt asunto jonne kotimme rakennamme. Ja myös muuttoaikataulu kirkastui hitusen, tällä hetkellä tähtäämme muuttoon joulukuun alkuun mennessä.
En koe olevani kauhean kranttu asuntojen suhteen. Täällä kotonakin valitsimme nykyisen kotimme järkevän hinnan ja kätevän sijainnin perusteella ennemmin kuin uutuuttaan kiiltelevän kohteen hienommalta alueelta, jossa olisimme saaneet samalla rahalla vähemmän neliöitä. Toki olimme lapsettomia nykyisen kotimme ostaessamme, joten hiukan eri asioihin nykyisin kiinnittäisi huomionsa. Siperia opettaa, kuten sanotaan.
Mutta takaisin lähipäiviin. Koska en itse päässyt tälle asunnonmetsästysreissulle mukaan, kirjoitin miehelle tietenkin pitkän listan toiveista tulevan kodin suhteen mukaan. Ja vannotin ottamaan paljon kuvia, hän kun ei yleensä muista niitä juuri räpsiä. Sanoin toki, etten edes oleta että asunnosta löytyisi kaikki mitä listaani kirjoitan, mutta siinä on juttuja joihin minä kiinnitän huomiota ennemmin kuin autotallin kokoon.
Jotain pientä evästystä asunnonetsintään.
Yllätyksekseni kuvia alkoikin satamaan oikein reilusti, alkoi tulla melkein runsaudenpula. Asuntokanta mitä mieheni työpaikan järjestämä esittelijä meille tarjosi, oli tuoreehkoa, ja asunnot kauttaaltaan tilavia ja kivoja. Tarjolla oli vaikka mitä erikoisuuksia kuten kilpikonna-allas, skandinaaviseen vaaleuteen tottuneelle melko reipasta värien käyttöä, sekä monenmoisia pohjaratkaisuja.
Miten olisi kultakala-allas takapihalla?
Totesin, että jos olisin nähnyt vain yhden, ja se olisi meille "määrätty", olisin (kuvien perusteella) voinut muuttaa mihin tahansa niistä. Lopulta valintaamme vaikutti melko paljon asunnon sijainti, hyvä autotalli (kuitenkin) sekä kiva ja suojaisa takapiha. Lisäksi asunnossa aiemmin asunut perhe kehui asuntoa sekä vuokranantajaa hyviksi. Tietenkin asunto myös mielytti silmää, näytti kauniilta ja kodikkaalta.
Tässä kohtaa kirjoitustani palautan mieleen, etten ole vielä (muistaakseni) koskaan käynyt edes Unkarissa, saati Pápassa. Pohjaan kirjoitukseni siis ainoastaan saamiini kuviin ja puheluihin. En siis valitettavasti osaa vielä kertoa sen enempää esimerkiksi rakennuskannan eroavaisuuksista Suomeen verrattuna. Toki tietyt asiat pisti heti silmään, kuten suihkukaappien runsaus ja korkeasti aidatut takapihat. Mies myös kertoi eroavaisuuksista esim. ilmanvaihossa, lämmityksessä, ikkunoissa jne. Mutta niinkuin odotan koko muuttoa muutenkin innolla, odotan myös sitä, että pääsen kertomaan teille tarkemmin ja kokemuspohjaisemmin näistä asioista. Ja tietenkin samalla itsekin aiheeseen perehtyen.
Tässä vaiheessa moni tekstini on siis vielä puhdasta fiilistelyä, haaveilua, jännitystä ja epäuskoakin. Mutta näistä pienistä askelista ne asiat lähtevät etenemään kohti muuttoa. Nyt jo näyttäisi siltä, että meille on löytynyt asunto jonne kotimme rakennamme. Ja myös muuttoaikataulu kirkastui hitusen, tällä hetkellä tähtäämme muuttoon joulukuun alkuun mennessä.
Tulisija tulevan kotimme takapihalla. Padassa kypsyy gulassikeitto, jolla asunnon nykyinen asukas oli hemmotellut suomalaisvieraitaan.
Kommentit
Lähetä kommentti