Kun lähtömme varmistui, tai totta puhuakseni jo paljon ennen sitäkin, alkoi päähäni putkahtelemaan kysymyksiä ja asioita, jotka täytyi selvittää justnytheti, tai mieluiten jo eilen. Monta iltaa kuluikin googlailemalla kohdemaata ja -kaupunkia, kieltä, kulttuuria jne.
Olen usein miettinyt, että olisi kivaa asua joskus ulkomailla, mutta en ollut tullut edes ajatelleeksi asuvani joskus Unkarissa. Googlailumaratonini vahvistivat lähtöintoani. Vaikka Unkarin poliittinen ilmapiiri on viimeaikoina ollut suomalaisille hieman epäsuosiollinen, uskon kuitenkin meidän solahtavan Unkariin kohtuullisen mukavasti, kun pysyttelemme kuitenkin Euroopassa.
Tuleva kotikaupunkimme Pápa vaikuttaa mukavan kompaktilta, mutta kauniilta ja viihtyisältä 32 000 asukkaan pikkukaupungilta. Unkarin kieli taas... Noh, sen oppiminen ei tule olemaan helppoa. Yhteisestä Suomalais-Ugrilaisesta kieliperimästä ei taida olla apua kuin korkeintaan sanojen lausumisessa. Haluaisin oppia edes perustervehdyksiä ym. alkeita jo ennen muuttoamme.
Nämä olivat niitä melko oleellisia asioita mitä tuli googlailtua. Etsin tietoa myös esikoisen tulevasta koulusta (jenkkien ylläpitämä kansainvälinen koulu), Unkarin rahayksiköstä (Unkarin forintti) ja hintatasosta (suomalaiselle useassa kohtaa edullinen), sääolosuhteista (miellyttävä, lyhyempi talvi ja pidempi kesä kuin Suomessa) ym. Mutta yhtälailla saatoin huomata selvittäväni keskellä yötä kaikenmaailman epäoleellisuuksia, kuten voiko Unkarin vesijohtovettä juoda, onko asunnoissa sähkö- vai kaasu-uunit, tai saako paikallisesta Lidlistä leivinjauhetta.
Kaiken kaikkiaan mielialani on odottava ja innostunut. Tulevan syksyn rankkuutta muuttokaaoksineen ja lasten kanssa yksin olemisineen yritän sysätä mielessäni taka-alalle, ja keskityn miettimään positiivisia juttuja. Monet ulkomailla asuneet ystävät ovat varoittaneet väistämättä eteen tulevasta koti-ikävästä. Olen varma, että itsekin sen tulen kohtaamaan , viimeistään ensimmäisen sairastelukauden aikana, kun ihana tukiverkostomme onkin kaukana. Mutta olen huono murehtimaan asioita liikoja etukäteen. Olemme kuitenkin "vain" muutaman tunnin lentomatkan päässä koti-Suomesta.
Toivon saavani tulevilta vuosilta paljon uusia kokemuksia, mitä sitten eläkevuosina on mukava muistella. Ajattelen, että kivempi se on muistella mitä tuli tehtyä, kuin murehtia asioita, jotka jäivät tekemättä. Toivottavasti tutustumme myös kiinnostaviin ihmisiin ja luomme uusia ystävyyssuhteita. Ehkä myös kielitaitoni kohenee, ja rohkeus käyttää kieliä. Lapsille uskon tämän olevan myös kullanarvoinen tilaisuus uuden oppimiselle. Esikoinen tosiaan aloittaa koulutiensä Unkarissa ja muuton aikoihin vähän alle kaksivuotias kuopuksemmehan on perheestämme todennäköisin unkarinkielen oppija! Pápassa on kuulema saatavilla lapsenvahteja, jotka luonnollisesti puhuvat lapsille sitten unkaria ja/tai englantia. Ja koska nämä pienet opettelevat vasta ensimmäistäkin kieltään, niin miksipä ei sitten toinenkin kieli tarttuisi siinä sivussa?
Monenlaista päässä on siis ehtinyt pyörimään. Tällä hetkellä odotan eniten kodin löytymistä Pápasta, se konkretisoi asiaa entisestään ja voi ruveta miettimään enemmän niitä käytännön asioita ja valmistautumaan muuttoon.
Tulen varmaan kirjoittelemaan monista tässä tekstissä sivutuista aiheista ihan omia postauksiaan, ja mielellään otan myös vastaan juttuideoita. Mistä sinä haluaisit lukea lisää liittyen lapsiperheen ulkomaille muuttoon?
Olen usein miettinyt, että olisi kivaa asua joskus ulkomailla, mutta en ollut tullut edes ajatelleeksi asuvani joskus Unkarissa. Googlailumaratonini vahvistivat lähtöintoani. Vaikka Unkarin poliittinen ilmapiiri on viimeaikoina ollut suomalaisille hieman epäsuosiollinen, uskon kuitenkin meidän solahtavan Unkariin kohtuullisen mukavasti, kun pysyttelemme kuitenkin Euroopassa.
Tuleva kotikaupunkimme Pápa vaikuttaa mukavan kompaktilta, mutta kauniilta ja viihtyisältä 32 000 asukkaan pikkukaupungilta. Unkarin kieli taas... Noh, sen oppiminen ei tule olemaan helppoa. Yhteisestä Suomalais-Ugrilaisesta kieliperimästä ei taida olla apua kuin korkeintaan sanojen lausumisessa. Haluaisin oppia edes perustervehdyksiä ym. alkeita jo ennen muuttoamme.
Nämä olivat niitä melko oleellisia asioita mitä tuli googlailtua. Etsin tietoa myös esikoisen tulevasta koulusta (jenkkien ylläpitämä kansainvälinen koulu), Unkarin rahayksiköstä (Unkarin forintti) ja hintatasosta (suomalaiselle useassa kohtaa edullinen), sääolosuhteista (miellyttävä, lyhyempi talvi ja pidempi kesä kuin Suomessa) ym. Mutta yhtälailla saatoin huomata selvittäväni keskellä yötä kaikenmaailman epäoleellisuuksia, kuten voiko Unkarin vesijohtovettä juoda, onko asunnoissa sähkö- vai kaasu-uunit, tai saako paikallisesta Lidlistä leivinjauhetta.
Kaiken kaikkiaan mielialani on odottava ja innostunut. Tulevan syksyn rankkuutta muuttokaaoksineen ja lasten kanssa yksin olemisineen yritän sysätä mielessäni taka-alalle, ja keskityn miettimään positiivisia juttuja. Monet ulkomailla asuneet ystävät ovat varoittaneet väistämättä eteen tulevasta koti-ikävästä. Olen varma, että itsekin sen tulen kohtaamaan , viimeistään ensimmäisen sairastelukauden aikana, kun ihana tukiverkostomme onkin kaukana. Mutta olen huono murehtimaan asioita liikoja etukäteen. Olemme kuitenkin "vain" muutaman tunnin lentomatkan päässä koti-Suomesta.
Toivon saavani tulevilta vuosilta paljon uusia kokemuksia, mitä sitten eläkevuosina on mukava muistella. Ajattelen, että kivempi se on muistella mitä tuli tehtyä, kuin murehtia asioita, jotka jäivät tekemättä. Toivottavasti tutustumme myös kiinnostaviin ihmisiin ja luomme uusia ystävyyssuhteita. Ehkä myös kielitaitoni kohenee, ja rohkeus käyttää kieliä. Lapsille uskon tämän olevan myös kullanarvoinen tilaisuus uuden oppimiselle. Esikoinen tosiaan aloittaa koulutiensä Unkarissa ja muuton aikoihin vähän alle kaksivuotias kuopuksemmehan on perheestämme todennäköisin unkarinkielen oppija! Pápassa on kuulema saatavilla lapsenvahteja, jotka luonnollisesti puhuvat lapsille sitten unkaria ja/tai englantia. Ja koska nämä pienet opettelevat vasta ensimmäistäkin kieltään, niin miksipä ei sitten toinenkin kieli tarttuisi siinä sivussa?
Monenlaista päässä on siis ehtinyt pyörimään. Tällä hetkellä odotan eniten kodin löytymistä Pápasta, se konkretisoi asiaa entisestään ja voi ruveta miettimään enemmän niitä käytännön asioita ja valmistautumaan muuttoon.
Tulen varmaan kirjoittelemaan monista tässä tekstissä sivutuista aiheista ihan omia postauksiaan, ja mielellään otan myös vastaan juttuideoita. Mistä sinä haluaisit lukea lisää liittyen lapsiperheen ulkomaille muuttoon?
Kommentit
Lähetä kommentti