Vuoden lähentyessä loppuaan, on aika blogiklassikon, eli perinteisen vuosikatsauksen. Jaan katsauksen tällä kertaa kahteen osaan pitääkseni niiden pituuden kohtuullisena. Eli tervetuloa kurkkaamaan millaista oli elomme Unkarin Pápassa alkuvuonna 2021.
Tammikuu
Alkuvuodesta 2021 podin pienoista urakriisiä. Kuopuksen kolmivuotispäivä lähestyi, ja sitä myötä minun kotihoitovapaani oli tulossa päätökseensä ja jouduin irtisanoutumaan pitkäaikaisesta työstäni. Kirjoitin ajatuksistani paljon keskustelua herättäneen postauksenkin.
Tammikuussa -21 saimme viime talven ensilumen, ja kävimme talviuinnilla läheisellä pikku järvellä. Koulussa ensimmäinen viikko loman jälkeen pidettiin etäopetuksena varotoimenpiteenä. Kansainvälisessä yhteisössä on luonnollista että perheet matkustelevat koulujen loma-aikoina, ja viikon etäopetuksella pyrittiin varmistamaan "karanteeni" kaikille Unkariin palanneille ennen yhteisiin opetustiloihin siirtymistä.
Kuvia selaillessa tammikuulle on mahtunut paljon lumileikkejä ja muuten vain talvisia ulkoiluja, kirjakerhotapaamisia, ja muutenkin paljon lukujuttuja, aloitin ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteen, ja alkuinnoituksessa Bookbeat * -tilini tarjosi todellakin vastinetta kuukausimaksulleen, kun kirjoja tuli tavattua silmät ristissä oikein urakalla!
Helmikuu
Helmikuussa Unkarissa on nautiskeltu jo kovinkin keväisestä auringonpaisteesta (ja jopa +18-astetta!), juhlittu kuopuksen kolmivuotissynttäreitä sekä henkiinherätelty vanhoja harrastuksiani. Kaivelin naftaliinista niin vanhat juoksulenkkarini, kuin maalausvälineenikin, ja uppouduin vanhojen rakkaiden harrastusteni pyörteisiin. Kirjoitin näistä uudelleen löydetyistä harrastuksista oman postauksensakin.
Maaliskuu
Myös maaliskuun kuvat näyttää jo hyvinkin aurinkoisille. Teimme mm. päiväretken Balatonille, mutta vaikka kuvat sieltä näyttävät paisteisille, muistan tuulen olleen yhä navakka. Joka tapauksessa kevät on täällä aimo harppauksen Suomea edellä.
Itse aloittelin positiivisen psykologian verkkokurssin, ja se tulikin tarpeeseen kun Unkarissa alkoi lockdown numero 2, ja mm. koulut siirtyivät taas etäopetukseen. Tällä kertaa teimme kotiopetusta kuitenkin hieman vastuuta jakaen, yhtenä päivänä ystävän lapsi meillä opiskelemassa, toisena oma lapsi ystävän luona. Opiskelu maistui näin lapsille paremmin, ja itse sai välillä vapaapäiviä kotiopettajan roolista. Itse saimme ensimmäiset koronarokotteet. Omat harrastukset jatkuivat rajoitusten sallimissa rajoissa. Sip and paint -ilta pidettiin online, kokoonnuimme pienemmällä porukalla ystävän kotiin maalaamaan, ja kokeilin ensimmäistä kertaa acrylic pouring -tekniikkaa. Samoin kirjakerhon tapaamiset oli max. 10 henkilölle, nopeimmat ilmoittautujat mahtuivat mukaan.
Maaliskuulle mahtui myös palmusunnuntai, ja lapset virpoivat mummot jo perinteisesti videoviestillä.
Huhtikuu
Huhtikuussa mittari kipusi jo kevyesti yli 20 asteen jo heti alkukuusta. Kuvia ei ole tullut otettua sateisemmista päivistä, niitäkin kevääseen 21 mahtui edellisvuotta enemmän. Kuvakansiota selaillessa lapset leikkivät takapihalla jo teepaidoissa ja lyhyissä housuissa. Unkarissa ihmiset koristelevat pihojaan myös pääsiäiseksi, monilla pihoilla puissa roikkui kauniita pääsiäiskoristeita. Pääsiäisenä sitten tapahtui se iloisin yllätys, pääsiäispupu tuli kylään ja toi lapsille suklaamunia! Tätä ei äitikään ole päässyt aiemmin kokemaan, ja lapset olivat luonnollisesti aivan innoissaan. Huhtikuussa on leivottu, maalattu, lenkkeilty, leikitty ja luettu paljon, ja katseltu kotikyläämme uusin silmin, kun tapasimme ensimmäistä kertaa tänne kesällä muuttavan uuden suomiperheen isän.
Toukokuu
Toukokuussa kirjoittelin kaveripiireistäni. Yhä edelleen pidän täällä olon parhaana asiana mahdollisuutta tutustua ihmisiin, joihin ei ehkä muuten ikinä törmäisi.
Vesileikit on olleet toukokuussa ja täydessä käynnissä, täytimme omalle terassille lämpimän paljun, mutta myös ison uima-altaan jo heti alkukuusta, mutta näkyy toukokuun kuvissa kyllä "sadetanssejakin" kumpparit jalassa lätäköissä. Kevät oli poikkeuksellisen epävakaa Unkarissa.
Kesäkuu
Kesäkuussa koronarajoitukset olivat hellittäneet sen verran (ja koko yhteisömme kahteen kertaan rokotettu), että kauan odotettu HAW Ball -iltajuhla pääsi vihdoin tapahtumaan. Sitä oli siirretty jo moneen otteeseen, ja ajattelin jo, etten ehdi kokemaan ko. tapahtumaa kertaakaan täällä ollessani. Nyt tapahtuma oli siirretty linnan sisätilojen sijaan juhlatelttaan linnan sisäpihalle, mutta sinnekin oltiin saatu luotua hieno juhlatunnelma. Ilta oli etkoineen aivan huippuhauska, naurua, iloa, tanssia ja hyvää ruokaa vihdoin hiukan synkeän kevään päätteeksi.
Muuten kesäkuu näyttää kuvasaldon perusteella hyvin jäätelönmakuiselta ja allas- ja ulkoleikkien täyteiseltä. Esikoisen kesälomahan alkoi vasta juhannuksen alla, joten se rajoitti vielä kesärientoja. Naisporukalla tehtiin tosin päiväretki Plage 18 nimiseen rantakohteeseen Balatonilla lasten koulupäivän aikana.
Juhannukseksi Pápan ruotsalaisyhteisö oli kutsunut meidät juhannuksenviettoon kanssaan. Tämäkin oli ihana kokemus, paljon oli yhteistä juhannusperinteissä, mutta paljon myös erojakin. Siellä me siis tanssittiin juhannussalon ympärillä kukkaseppeleet päässä ihan muina svenssoneina, ja hauskaa oli kaikilla.
Kesäkuuhun sisältyi myös jonkin verran hyvästejä, kun muutamia ystäväperheitä muutti pois täältä kouluvuoden päättyessä. Niisk, nämä on minulle vaikeita hetkiä, enkä itkupillinä tiedä miten selviän hyvästeistä kun oma lähtövuoromme on edessä ja pitää hyvästellä kaikki tänne jäävät ystävät. Samoja teemoja pohdin myös kesäkuun postauksessanikin.
Näin kului vuoden alkupuolisko Unkarin-komennuksellamme vuonna 2021. Koronahan se tätäkin vuotta varjosti, emme taida koronatonta aikaa täällä ehtiä näkemäänkään, mutta paljon on silti mukavia, tavallisiakin hetkiä mukaan mahtunut. Jännästi sitä vain sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin ja rajoituksiin, kun vaihtoehtoja ei vaan ole. jatkan tarinaa vuoden loppupuoliskosta seuraavassa postauksessa.
*-merkitty linkki on mainoslinkki, jonka kautta voit lunastaa itsellesi kokeilujakson bookbeatista.
Kommentit
Lähetä kommentti